Vedenpaisumus!
Siltä tämä on tuntunut.
Lauantain aikana tuli vettä taivaalta, ihan kuin saavista kaataen.
Mittariin kertyi melkein 50 mm.
Pellot lainehtivat vedestä, mitkään ojitukset eivät niele semmoista määrää.
Sorsille ilmestyi uusia lammikoita pitkin ja poikin peltoja...
On tätä nyt riittänyt yli oman tarpeen.
Elokuun aikana meidän mittariin on satanut reilut 130 mm.
Jossain päin maata on tullut toki enemmänkin,
ja liika on liikaa.
Edelleen harmittaa kaikkien viljelijöitten puolesta tämä kosteus.
Meidän ruis saatiin puitua perjantaina talteen, se vähäinen.
Sateitten välissä oli oikein kaunis ja aurinkoinen päivä.
Sateen jälkeen nousi sankka sumu kaikkialle.
Ja pilvet vuorottelivat taivaanrannassa, minkä vuoro on näyttäytyä...
Punaista, sinistä, levollista, uhkaavaa...
Kaunista.
Se on niin (syk-syis-tä)!
No.
Tämä päivä aukeni aurinkoisena ja sininen taivas loistaa,
kuin ei ihan äsken olisi muuta tarjonnutkaan.
Pääsee puolukkametsään, kunhan kuivahtaa.
Niitä on.
Perjantaina keräsin oman metsän aarteita, muutaman neliömetrin alalta
sankollisen punaista herkkua -ja hetkessä!
Eli tämä loppukesä antaa metsäelämyksiä, kun vain sinne päänsä pistää!
Myös hirvikärpäsiä!
Itikoista ja paarmoista kun päästiin, on nyt hirvikärpäspirulaisten vuoro...
Ja viimeiset, käsinpoimitut mustikat päätyivät maukkaaseen ja nopeasti
valmistuvaan Brita- kakkuun.
"Mitä juhlitaan"?
- Viimeisiä mustikoita
- Rukiin puintia
- Kuopuksen kotona piipahtamista
- Joka päivä on Brita- kakkupäivä
- Kun mie oon ollut vuoden töissä
- Koska miulla on herkkupäivä
- Ihan muuten vain huvikseen
Mitä ääniä sumun seasta kuuluu?
Naapurin vasikka, ketunpoikanen, pöllö, mitä niitä onkaan.
Toffee on varuillaan.
Ja valmiina sumu- seikkailuun, yötämöisiin.
Vähän repaleinen aamu, mutta eiköhän se aurinko korjaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti