On satanut. Runsaasti.
Tuumasin eilen, että on se kumma juttu,
etten vielä ole näitten kolmenkymmenenneljän viljelijävuoden aikana
oppinut olemaan harmittelematta epäsuotuisia säitä!
Illalla sataa ropotteli auringon kanssa kilpaa
ja sade oli tosi kaunista.
Mutta minua vain harmitti vietävästi.
Oman, puintivalmiin rukiin puolesta,
ja kaikkien viljelijöitten sadon ja puintien puolesta.
Ruis on valmistuttuaan herkkä sateelle;
sen sakoluku laskee ja jos se painuu kovin alas,
ruis ei kelpaakaan enää leipäviljaksi...
Tehty työ on mennyt hukkaan ja miinustahan se tuo.
ja olen mehuttanut niitä ja säilönyt pakasteeseen.
Olen käynyt kaappeja läpi ja tehnyt inventaariota tarpeettomasta tavarasta.
Roskiin, kirpparille, matonkuteiksi, opiskelijoiden keräykseen...
Kyllähän tekemistä löytyy sateellakin.
Säälle emme voi mitään.
Kunpa muistaisin sen ja odottelisin rauhallisesti aurinkoa ja kuivaa säätä.
Jos vielä jonkinlainen sato saataisiin talteen.
Elokuu, elokuu, näytä meille aurinkoinen puolesi!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti