"Reportterin mentyä
haastattelen pihassa kuminaa:
"Miten päätitte olla mauste?"
Eeva Kilpi / Terveisin
WSOY, 1976
Konsta tässä ihan miun kuvaamana... |
Ollako vaiko eikö olla?
Päätin olla.
Kun on mukana luottamustehtävässä, niin sitä joutuu mukaan kaikenlaiseen pyöritykseen.
Lehtijuttuihinkin.
Vaikka se on niin ristiriitaista henkilökohtaisella tasolla,
en ole kieltäytynyt.
Ajattelen sen niin, että jos se miun esilläolo,
- ja tässä tapauksessa kertominen oman metsän hoidosta;
edistää esimerkiksi naismetsänomistajien etua ja rohkaisee heitä
lähtemään mukaan yhteisten asioiden hoitoon, niin olkoon menneeksi.
En mie siinä mitään häviä.
(Kunnia meni, mutta maine jäi. Vai oliko se toisin päin?)
Oikein miellyttävä tuokio oli toimittajan ja kuvaajan kanssa
tuvassa, Nalle-tallissa ja metsässä.
Konstakin pääsi ensimmäistä kertaa ihan oikean ammattikuvaajan eteen...
Vähänkös nalle oli polleana!
Kuvaajasta muistan, kun olimme taannoin Käsityöyhdistys Lipin kanssa luonaan
valokuvauskurssilla;
hän kertoi, että valokuvaamisessa on viisi prosenttia kuvan ottoa ja loput kuvankäsittelyä.
Hohhoijaa, ajattelin mie.
Ja ajattelen yhä.
Mie, joka en osaa, enkä käytä kuvankäsittelyohjelmia...
Kuva on kuva; se otettu on ja jää.
Perästä kuuluu.
Lupaan kertoa, jos ja kun juttu joskus julkaistaan.
(Tämänkin julki kirjoittamista mietin tovin ja toisenkin.
Mutta mitäpä tuosta.
Elämäähän tämä vain on!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti