Pienen pieni Karhunkierros

Konsta herätti huomiota kainalossani tai repussa kulkiessaan!
Mukavaa, että se sai ihmiset hymyilemään ja juttelemaankin.
Nalle saa aikaan hyviä ja lämpimiä tunteita...
Konsta oli elementissään!
Karhu karhunkierroksella.

Myllykoski.

Muistui mieleen se lapsuuteni ensimmäinen Kuusamon reissu
ja riippusillan huima jännitys.
Tietenkin isä heilutteli kujeillen siltaa, kun äiti oli ylittämässä kosken kuohuja....
Nyt hymyilytti, kun pieni tyttö lauleskeli keikkuen isänsä kantorepussa
ennen riippusillalle menoa: Hei-lut-taa, hei-lut-taa, hei-lut-taa...

Konstan tötterö ja kelon tötterö.

Vanhuksen lepo.

Kuukkeli, Lapin lintu.
Oi!
Kun ei ole aiemmin nähnyt kuukkelia luonnossa, on sekin elämys.
En osannut ajatellakaan, että se on aika kookas lintu, ei mikään tintti.
Poseerasivat nuotiopaikalla tottuneesti!

"Kuukkeli, kuukkeli,
lyhyt on päivä,
äkkiä saapuu ilta.
Tule, ja vie tämä pimeä
pois näiltä rappusilta."
(Jukka Itkonen/Laululinnun saarella, Kirjapaja 2009)

Pitkin pitkospuita.
Askel kerrallaan, 12. kilometrin kierros.

Aurinkoa, tyyntä, lämmintä ja kaunista.
Niistä on Pieni karhunkierros tehty.

Hupsistaheijaa...
Kallioportin näkymät.
Ja edessä reilut 350 askelmaa alaspäin.
(Vastaa kerrostalon 13. kerrokseen kiipeämistä!)
Alhaalta tulleet ja rappusia ylös nousseet puuskuttivat pikkuisen enemmän.
Onneksi me lähdimme kiertämään myötäpäivään!

Onpa luontoäidillä ollut huumoria, kun näitä paikkoja
on pistänyt pystyyn!

Kainuun yksinäinen korpikuusi.

Ruskaa oli, mutta se ei ollut ihan kirkkaimmillaan tänä syksynä.
Meille se riitti!

Karhulainen.

Nousuja ja laskuja, tasaista ja jyrkkää, polkuja ja portaita.

900 metriä pitkä Aallokkokoski.
Mitenkäs se opastaulun tekstissä sanottiinkaan;
tämän kosken laskeminen kestää vain hujauksen,
että kun pelko vaihtuu hurmokseksi, koski onkin jo laskettu!
Me tuumasimme, että meidät saisi sitoa koskenlaskukyytiin;
vapaaehtoisia ei löytynyt!

Jyrävä.
Yhä niin huumaava yhdeksänmetrinen putous.

Konstalla on omat mietteet Jyrävän partaalla.
Eräs patikkaseurue oli kuvatessani pohtinut, että "varmaan kuvaa jotain lastenkirjaa..."
Hmmm, - vai aikuisten?

Huilaustuokio.
Nautimme jokaisesta hetkestä.
"Elämys" kuvaa parhaiten maatuskojen tunnelmia näitten
patikointipäivien antia.
Nauratti, kun vastaan pudotteli reipasta tahtia nuorten naisten ryhmä;
sanoin, että ihan niinkuin myö 35 vuotta sitten!!!