Riisin rietas rääpäsy

Riisitunturin kansallispuisto Posiolla, Kuusamon rajan tuntumassa.
Päädyimme kiertämään Riisin riettaan, jonka pituudeksi ilmoitettiin 10.7 km.
(Taisi se kyllä olla pitempi...)
Siitä tuli meille Riisin riettaan rääpäsy tai rääpäsyn rietas riisi!
Todellakin; se oli pikkuisen vaativampi päiväreitti.
Pieni karhunkierros tuntui leikiltä Riisitunturin hitaissa ja pitkissä nousuissa ja laskuissa.
Kyllä se loppumatkasta kävi kipuna polviin.
Riisitunturi on yli 400 metriä korkea.

"Tapion pöytä";
latvaton kuusi, joka kasvaa leveyttä.
Murunen eväistä metsän kuninkaalle!

Konsta ja punainen matto.

Maaruskaa riitti ihailtavaksi!

Luonnon värit erilaisissa sävyissään, sopusoinnussa keskenään.

Täältä on entimuinoin kerätty lehmille heinää,
pieniltä ruohotilkuilta.
Sitä työn määrää...

Minähän olen ihan solmussa...

Pystyyn kuivaneita kuusia ja mäntyjä, vanhoja.
Latvattomia puita; lumi ei anna armoa.

Olin siellä minäkin!
Konsta ja Aurora.

Tälle nuotiopaikalle meikäläisen löyhäpää unohti puukkonsa;
siihen kaatuneen männyn runkoon sievästi pystyyn...
Kotvasen matkaa kuljettuamme, sanoisinko pohjoissuomalaisittain;
hoksasin tyhjän tupen vyölläni.
Miulle tuli ylimääräinen lenkki, kun palasin etsimään puukkoani.
Nuotiopaikan lähettyvillä tuli vastaan ihanaisten naisten porukka;
hyö heti kysyivät, että hukkasitko jotakin...
Olivat ottaneet puukon mukaansa siinä uskossa,
että kyllä he meijät tavoittavat ja löytävät!
Kiitollisena puukon löytymisestä ja onnellisena jälleennäkemisestä
painelin takaisin polkua pitkin ottamaan kälyset kiinni.

Riisitunturin maisemat painivat ihan omassa elementissään.

 "Tuoll´ on Ohto syntynynnä.
Pimeässä Pohjolassa, metsäisessä mehtolassa,
Tarkassa Tapiolassa, sydämessä salon sinisen.
Tuoll´ on Ohto tuuvitettu,
alla kuusen kukkalatvan, pienoisen petäjän alla,
rahin rautaisen nenällä."
(Suomalainen kansanruno)

Karhunkallopetäjä.

"Karhulla on erityinen asema suomalaisessa kulttuurissa.
Ennen muinoin kaadetulle karhulle pidettiin suuret pidot,
joiden päätteeksi karhun luut haudattiin petäjän juurelle.
Kallo ripustettiin rituaalisin menoin puuhun,
jotta karhun sielu pääsisi palaamaan takaisin taivaalliseen kotiinsa."

Karhu jää minulta kyllä syömättä.
Joku roti sentään... nallentekijälläkin!

 Maaruskaa maatuskoille.

Voi että kaikki näkymät tallentuivat sielun silmiin...

Saavuimme alas.
Siellä oli suo latoineen.

Puuttui vain se karhu löntystelemään ladon taakse suoniitylle...

Ylhäältä näkyy kauas...

Hetki sitten kuljimme tuolla alhaalla pitkospuilla ja mietimme,
että ei kai meidän tarvitse enää kiivetä vastapuolella olevalle mäelle.
No kyllä piti!
Pienenä pisteenä näkyvät alhaalla patikoijat.

Lähellä taivasta.
Kaukana siintävät tunturit ja järvet näyttivät olevan korkeammalla!
Polvet huusivat hoosiannaa ja kyselivät, että vieläkö kauan meinaat kuljettaa...
Mutta kyllä sitten taas illalla saunan lauteilla jäsenet tuntuivat omilta.
Tuumasimme, että meille piisaa kyllä nämä 10-15 kilometrin patikoinnit.
Iso Karhunkierros (80 km) olisi pitänyt suorittaa jo 35 vuotta sitten...