Jälleen eräs vanha nalle-herra ja sen korjaus

Sisko oli bongannut kirppikseltä tämän aivan hurmaavan vanhan nalle-herran.
Hänen kuvauksensa nallen syliin kaappaamisesta kuulosti oikein tutulta...
... ettei vain kukaan toinen ehdi ottaa sitä ennen minua!
Nallen kirppikselle tuonut oli perinyt sen, eikä halunnut sitä itse pitää.
Toisen hylky on toisen onni!

Nalle oli pientä korjausta vaillea.
Hirveä, virkattu kieli loisti nallen suun paikalla...
Mutta muuten aika hyvävointinen herra.
Sisko oli nimennyt nallen Eetuksi.

 Ompelin nallelle kynnet, kirsun ja suun, kiinnitin korvat kunnolla kiinni.
Nallen omat, jo kuluneet ja irti repsottavat silmät maalasin uudelleen ja kiinnitin takaisin.
Nyt se katselee tummanruskeilla silmillään maailmaa.
Kantapää tarvitsi pikkuisen paikan.

 Sitten vielä turkin harjaamista ja puhdistamista...

Ja Eetu-herra oli valmis kotiutukseen.
Nalle odotti pihamaalla puutarhapenkillä istuen ja turkkiaan auringossa ja tuulessa kuivatellen,
kun sisko tuli käymään.
Oli kuulemma heti tunnistanut omansa!
Nalle on saanut hyvän kodin!