Nalletohtorin vastaanotolle saapui vanha vaaleanpunainen nalle

Tämmöinen vanha nalle saapui postipaketissa minulle korjattavaksi kesäkuun alkupuolella.
Nallen omistaja on saanut nallen mummiltaan 5-vuotiaana vuonna 1961.
Rakas nalle on kulkenut mukana nämä vuosikymmenet.
Ja se näkyy nallessa...

Voi toista reppanaa!
Vaaleanpunainen nalle oli ehjä muuten, mutta kuonoparkaa oli hellitty liikaa;
se repsotti auki ja onttona täytteistä.
Vartalo ja raajat kaipasivat lisää täytettä, korvat olivat kadonneet ja silmäpuolena nalle
näytti jo tosi surkealta.
Kaunis ja harvinainen vaaleanpunainen turkki oli nuhjuinen - eli puhdistusta, puhdistusta...

Tehdastekoisissa vanhan ajan nalleissa raajojen täyttäminen on tehty ylhäältä,
nivelten yläpuolelta; ja täyttämisen jälkeen kursittu saumat kiinni.
Siitä onkin helppoa avata ja pistää lisää täytettä.

Pulleutta alkaa olla sopivasti!
Nallen kylkiluut eivät enää törrötä...

Kuivatteluasentoja puhdistamisen jälkeen...

Nalle-herra valmiina meijän äidin ruusupensaan juurella.

Nalle sai säilyttää sen ainoan oman silmänsä; maalasin sen vain uudelleen.
Uudet korvat ompelin nallen kulunutta karvaa lähinnä olevasta mohairista.
Ja  uudet kirsu ja suu.
Nalle täynnä rakkautta!!

Kun laitoin omistajalle kuvan valmiista ja korjatusta nallesta;
tuli häneltä viesti, että itku pääsi jo kuvia katsoessa...
Ja palautui kuulemma lapsuus mieleen, kun hän oli saanut tämän nallen mummiltaan...
Parasta palautetta korjaajalle, että nallesta tuli mieluisa!!

Konsta vilkuttelee ja toivottaa hyvää elämän jatkoa vanhalle herralle.