Pihatien remonttia; eli yksi iso urakka tältä kesältä ohitse

 Yksi tämän kesän iso urakka on nyt valmis.
Minä hoidin asiasta hermoilemisen ja ammattilainen teki työt!
Navetan edessä oleva tie oli vuosikymmenten saatossa kohonnut korkeammalle,
kuin navettarakennus.
Sadevedet ja lumen sulamisvedet pakkautuivat liiteriin ja ulkosaunan oville...
Tämmöinen maastoutunut tie oli ennen sen madaltamista. (Jotain ropeltamisia olin jo aloittanut..)
Navettarakennus on valmistunut vuonna 1967.
Tankkiauto rupesi hakemaan maidot tilalta 70- luvun alussa ja jonkinlainen tie on silloin tehty,
mutta ihan ilman sen kummempia perustuksia.
Se meidän kuuluisa "tankkilenkki"!
Lehmät lähtivät, eli lypsykarjan pito loppui 1991. Tankkilenkki jäi olemaan ja elämään.

Viikko sitten saapui Pasi Pennanen kaivinkoneellaan ja urakka alkoi.
Toinen mies oli traktorilla ja peräkärryllä siirtelemässä maita ja kiviä pois tieltä.
Olipa ilo seurata ammattilaisen otteita!
Jokaisen pikkupojan unelmatyö: kaivinkoneenkuljettaja!
Ahtaassa välikössä kauha vain heilui, eikä tullut osumia mihinkään ylimääräiseen!

 Ja niitä kiviä löytyi ja löytyi ja löytyi!
Pasi sanoi, että kun yhden kiven otti, niin kolme löytyi...
Aivan jäätävän isoja kiviä oli täynnä koko tien pohja!
Eipä ole turhaan tilan nimenä Louhi.
Tietä piti alentaa puolisen metriä, että sille sai oikean laskun.
Kun isä rakensi navettaa; piti sen paikalta aluksi räjäyttää isoja kiviä pois.
Muistan, kun ekaluokkalaisena tulin koulusta kotiin, ja kuului huuto: "Ampu tulee! Palaa!";
ja sitten kuului pamaus ja kiven sirpaleita lenteli ties minne saakka...
Oli se jännittävää aikaa.

 Vanhan navetan paikalta, tallin kulmilta, löytyi tämä hevosenkenkä! Aarre!
Se tuo onnea uudelle tielle.

 Talolle päin laitettiin porraskivet, koska luiskasta tuli todella korkea.
Navetan oven eduskivinä olleet vanhan kivinavetan kivet palvelevat nyt askelmina,
kun kuljetaan liiteriin, saunalle, navetalle jne.

 Aika näyttää, miten hyvin vedet alkavat osautua oikeaan suuntaan!
Uskon, että seuraavat vuosikymmenet pärjäämme tällä remontilla.

 Luiskiin kuljetin metsästä kunttaa, eli sammalta ja mustikka- ja mansikkamättäitä...
Ne peittävät ja suojaavat luiskaa.
Tykkään, sanoi kuopus.
Mitään kivikko- tai rinnekasveja...
Puutarhakeinukin oli siirrettävä tien reunasta pois, ylemmäksi.
Sen alta piti ottaa iso kivi pois ja keinu jäi keikkumaan tyhjän päälle...
Kätevästi nousi painava rakennelma kaivinkoneen kauhalla; parrujen ja liinojen avulla;
"Mihin kohtaan tämä lasketaan"?!

Kuinka ollakaan, Konsta testaa sammalmättäällä maaten luiskan sopivuutta!
Ja minä huokaisen helpotuksesta!