Juu, kyllä ei pitäisi älyttömille antaa älypuhelimia!
Edelleen yritän opetella laittamaan älypuhelimella kuvia tänne blogiini - siinä onnistumatta!
Taikka; siis kuvat saan laitettua, mutta en tekstiä...
Viikonloppuna sain lakkasuolle - ehkäpä viimeisen kerran tänä kesänä -,
mukaan nuorimman siskoni, joka yllätti sekä itsensä, että minut
lähtemällä viimeiselle suolle Reinoissaan ja poimi onnellisena Kupilkallisen lakkoja.
Ensimmäistä kertaa elämässään!
Lieksassa olivat mukana myös liperiläistynyt siskontytär ja yksi metsäpoikani.
Lakkahan kypsyy vähitellen ja samalla suolla pitää käydä ainakin kolmesti poimimassa kypsyneet.
Niin iso ilo ja nautinto olla pitkä päivä suolla!
Sade kasteli meidät kertaalleen, mutta se ei haitannut.
Kahvitauolla vaatteet kuivuivat nuotion lämmössä.
Kellon ympäri- Lieksan reissu päättyi pieneen maisema-ajeluun...
Siinäpä helsinkiläistyneelle siskolle perspektiiviä.
Täälläkin, kaukana etelän vilinästä, asutaan ja eletään.
Kauppaan ja asioille on pitempi matka, kuin pari kadunväliä.
Nyt lakka-aika on ohitse ja kädet ovat mustikan siniset seuraavat viikot!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti