- 29 *C

Kyllä se vain vanha talvikeli vielä jaksaa "yllättää"!
Lämpimän syksyn jälkeen rapsakat pakkaspäivät
tuntuvat oikeasti kuin ennen hyvään aikaan...
Täällä on lunta edelleen juuri sen verran,
että maisema on valkoinen.

Pakkaslukemat meillä enimmillään -29.
Se on paljon vähemmän, kuin että olisi -40.
Asennekysymys pitkälti.
Ja ulos mennessä pukeutumiskysymys.
Olen käynyt lenkillä joka päivä,
enkä ole palellut.
Punaiset posket sieltä kyllä saa mukaansa!

Uuneja lämmitetään joka päivä,
sisällä tarkenee villasukkia lisäämällä.
Vanhan talon lämmönsäätelijät!
Ja niinkuin mummo aikoinaan;
iso villahuivi lanteille!
Kyllä mummot tietää, miten vilu pysyy loitolla!

Kauhulla muistelen, oliko se talvi 1985;
kun kovat pakkaset vain jatkuivat viikosta toiseen.
Paukutteli ylikin neljänkymmenen yhtenään.
Navetassa oli ongelmia.
Rehut olivat jäässä, eivätkä meinanneet
sulaa navetassakaan.
Maitotuotos aleni alenemistaan.
Lanta jäätyi lantalassa...valtavaksi keoksi.
En voinut siihen hankaluuksien keskelle
ottaa edes lomittajaa.
Olin todella uupunut.
Kun lopulta keli lauhtui,
se tuntui kuin taivaanlahjalta.
Kaikesta selvittiin.
Ja selvitään.
Joten näilläkin pakkasilla myötätuntoni on siellä
karjatilojen navetoissa ja mietin,
miten siellä pärjätään ja jaksetaan.
Sama ajatus on sähkökatkojen aikaan;
miten lypsyt ja muut työt hoituvat...

Lumeton luonto on kovilla pakkasissa.
Lumi antaisi suojaa kaikelle, eläimillekin.
Talon kivijalka hohkaa kylmää,
kun se ei ole saanut lumivaippaa suojakseen.

Kaikkea ei itse edes älyä;
onneksi vesiosuuskunnalta tuli sähköpostia,
että suojatkaa jätekaivot, kun lumisuoja puuttuu.

Kolasin pihamaalta "kaikki" lumet keoksi
jätekaivon päälle.
Jospa se pumppu siellä nyt pärjäilee.

Kaunista on aamusta iltaan.
Aurinko nousee punaisena
- ja laskee punaisena pallona.
Kissat viihtyvät lämmitetyn uunin kupeessa,
välillä vain pikainen pyrähdys ulkosalla.
Nautinnollisia pakkastammipäiviä!