Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää...

Voe hyväne aeka, kaekenlaesta, sanois Lovviisa- mummo.
Näitä pakkasia!!
Eilen illalla ajelin kyläteitä,
noukin peltoaukean reunasta kaverin kyytiin
kokoukseen mennessäni.
Auton lämpö (=kylmä) mittarista seurasin
pakkaslukemia; lähtiessäni meillä näytti -27,
naapurin pihalla jo -30.
Palatessa lukema hipoi välillä -33,
ja meilläkin -32.
Taisi siitäkin vielä koveta yötä kohti.

 No jaa.
Sisällä terkenee, kun lisää villasukkia jalkaan,
ja lämmittää hartaasti uuneja.
Mietittiin, kumpi ompi parempi;
pakkasta se 33, vai kesällä hellettä 33!
Lehmänhoitajat olivat sitä mieltä, että
pakkanen on kuitenkin parempi!

Mutta tulkoon kesällä lämmintä,
met kestämmä sen!
Luonto on kaunis, nautimme siitä.

Muistan isän kertoneen nuoruusvuosiensa pakkasista.
Kun hän Lieksassa silloilla kulkiessa
ei ollut pystynyt kävelemään, kuin takaperin.
Oli ihmetellyt, miten voi olla niin kivuliasta kulkea.
Syy oli selvinnyt: pakkasta -45!

On yksi "jätkien" sanonta kovasta pakkasesta,
mutta jääköön se kertomatta...

Poika oli saunareissulla käynyt ulkona
vähän moshaamassa,
pitkistä hiuksista kuului ääni: kili-kali-kili-kali!

Ja onhan se mukavaa, kun kelit taas lauhtuu;
niin kahdenkymmenen asteen pakkanen
tuntuu lypsylämpimältä maidolta!