Auringonlaskuja

Aurinko laskee maisemaan, kuin maisemaan.
Ei se katso, minkälainen näkymä on.
Ryteikkö, metsä, järvi, suo, piha.
Kaunis tai vähemmän kaunis.
Kaikki käy.
Kaikille meille tasapuolisen kauniisti!
Aurinko nousee valaisemaan päivää,
ja painuu maillensa illan tullen.
Tai tähän vuoden aikaan "iltapäivän" tullen.

Kotipihan auringonlasku.
Sinne se.
Isän istuttamien koivujen väliin painuu.
Punainen pallo.

Pielinen.
Nallet Justus, Knuuti ja Konsta sirrittelevät
vielä kohti iltapäivän aurinkoa.
Pitkät varjot nalleista jään pintaan.
On aukeutta ja näkymää kymmenien kilometrien päähän.

Ja punaisena se hyvästelee.
Suuntana "siellä jossain, Kolista oikealle"...
Eipä valitse ihminen syntymäpaikkaansa.
Toiselle toisenlaiset maisemat ja näkymät.
Vain aurinko kaikille sama!

Saimaa - Orivesi - Heposelkä - Sammallahti.
Lunta muutama sentti jään päällä.
Muisto ja Konsta pakkasessa.
Auringon sivuilla pystyssä halot, sivuauringot.

Ja nopeasti häipyi aurinko metsikön taakse,
jonnekin sinne Ristin kylän tienoille.
Eikä kello ollut vielä paljoakaan.
Mutta huomenna taas muutaman minuutin myöhempään!