Jään jyminää Pielisellä

Elämys käydä Pielisen rannalla
ja kuulla jään laulu.
Oli Pielisellä asiaa.
Se kertoili vuosisatojen tapahtumia.
Onpa ollut järvellä iloja ja suruja.
Enempi mollivoittoiselta se kyllä
minun korviini taittui...
Järvi paukkui ja eli päivin, öin, ihan yhtenään.
Pakkanen kasvattaa jäätä ja se elää koko ajan.
Kuin ukkonen.
Kuivan maan asukille se on niin uutta ja erikoista.

Kulttuuria;
Sibeliusten häämatka-aitta Pielisen rannalla.
Sibeliukset asuivat tässä Monolan aitassa viikon päivät
häämatkallaan v. 1892.
Tämäkin on nyt nähty!
Kävellen, jäätä pitkin.
Tämä näkymä järvelle päin.
Onhan tuo päässyt vähän huonoon kuntoon...
Toivotaan, että rahaa saadaan kerättyä
ja aitan kunnostustyöt voidaan tehdä.

Nallet mielivät jäälle,
Justus, Konsta ja Knuuti.

Halkeamia Pielisen jäässä pitkin ja poikin.
Polvet kyllä notkahtivat kävellessämme,
kun jää jumahti lähellä.
Rohkelikot, uskalikot painattivat menemään autolla
pitkin jäätä.
En uskaltaisi!
Kolin jäätietä ollaan tekemässä,
ellei railojen syntyminen estä valmistumista.
Lieksan ja Kolin välistä jäätietä olen joskus ajanut,
mutta yksin en halua sitäkään kokemusta.
Parempi jakaa jonkun kanssa se pelon tunne!

Eivät nallet ole vaarassa!
Rannan railo on ihan jäässä.
Mutta pitäähän se kokeilla...

Luonto on minun kirkkoni.

Lepää.
Sielu.
Kyllä.

Ei malttaisi lähteä pois,
ennenkuin aurinko on painunut metsän taakse.