Pienten jalkojen tepsuttelua

Sisko, tyttärensä ja tämän kolme ja puolivuotias tyttö
olivat parin yön vierailulla.
Oi, sitä pienen lapsen elämää!
Talo heräsi eloon!
Miten yksi pieni ihminen voikin saada
koko talon hymyilemään ja sykkimään!
Ei pysähtynyttä hetkeä.

Ei sitä aina muistakaan, mitä se elämä oli,
kun talossa viiletti viisi muksua!
Nyt yhden tyttösen tepsuttelu palautti mieleen
niitä lapsiperheen päiviä.
Päivänpaistetta!

Ensimmäisenä aamuna, varhain,
kun palasin Karjalaisen hakureissulta;
tyttö oli jo ulko-ovella vastassa:
Mie laskin jo kissan sisään!

Sitten ihmeteltiin ikkunasta
pellolla näkyvää hirveä.
Äitinsä sai kuuluvan herätyksen,
ovi auki ja täysillä:
"Äiti, hirvi!"

Vintiltä kannettiin palapelit, muistipelit, autolaatikot,
barbit, sun muut tallessa säilyneet lelut.
Ja sain lukea Tove Janssonin Muumi- kirjan
"Kuinkas sitten kävikään"!
Vanha tarinaan eläytyminen ja äänenpaino
löytyivät heti muistista!!

 Sain mieluista apua leivontaan.
Tyttö mittasi sokerit, jauhot ja muut aineet.
Yksi, kaksi, kolme, neljä...
Taikinakulhon puhtaaksi nuoleminenkin sujui.
Ja nomparellien ripottaminen mokkapalojen päälle...

Kummitytöllä oli mukana vanha nalle, Ritva.
Ritva on miehensä äidin lapsuuden nalle.
Se oli pelastettu tyhjän talon varastosta
jatkamaan elämää hyvässä huomassa.

 Nalle oli todella hyväkuntoinen.
Karva oli tietenkin kulunut ja haalistunut, mutta ehjä.
Yllätykseksi huomattiin,
että sehän on ollut väritykseltään punertava,
ehkä roosan sävyinen.
Sen verran oikeaa väriä pilkotti kainalosta nivelten alta.
Harvinainen väri.

 Ritva- nallelle ommeltiin suu ja kynnet,
muuta korjausta ei tarvinnut tehdä.
Kuonona sillä on valmis, nahkainen kirsu,
joita tietyillä vanhoilla nalleilla on ollut.
Toinen käsi oli irronnut nivelestään,
ja oli vain sokan varassa,
mutta päätimme, että annetaan sen olla niin,
eikä ruveta purkamaan koko nallea sen takia.
Hellällä hoidolla se tulee toimeen kätensä kanssa.

 Valkovuokot olivat avautuneet lämpimän päivän aikana.

 Ritva- nalle on saanut hyvän kodin.
Se on pienelle tytölle ihana muisto mummista.
Oi, miten hellästi kolmevuotias kantoi
melkein itsensä kokoista nallea!

 Vanhalla nallella on mietteliäs ja rauhallinen,
ehkä hiukan surumielinenkin katse
kauniin ruskeissa silmissään.

Konsta kiiruhti kyselemään kokemuksia
korjaamisesta.

 Konsta ihmettelee, että mistä se tuo Jahvetti
nyt tulla tupsahti siihen Ritvan syliin.
Jahvetti sai lähteä Punkaharjulle.
Siskolle tuli nallekuume...
Se oli helposti hoidettavissa.

Valmiina lähtemään kotiin.

Takaistimella turvallisesti turvavöissä,
kolmevuotiaan istuimen vieressä.
Hyvää elämää sinulle, Ritva- nalle,
olet ihana aarre!

Lounatuulen laulu

Ei niitä nalleja nyt aivan liukuhihnalta valmistu,
mutta sain valmiiksi tässä päivänä muutamana
yhden keväisen nallen.
Nallelle nimeä miettiessäni alkoi päässäni soida
Lounatuulen laulu, jonka on Kaarina Helakisan
sanoihin säveltänyt Kaj Chydenius.
Nalle sai nimekseen Louna.

"Lounatuuli tuo pienen laulun.
Kenelle tuuli kertoo sen?
Niille, joilla on nauravat korvat
ja joilla silmät on lapsien.
Selässä lounatuulen ajaa viiriäiset ja varpuset,
kun tuuli ylittää tuhat rajaa
sylissään hilpeät sävelet..."

Viirua ei uusi nalle kiinnostanut ollenkaan!

Tyttönalleltahan se näyttää,
mutta ajattelin Lounan voivan olla myös
neutraali nimi!

 Ehkä hieman tyttömäinen?

 Auringonpaistetta päivääsi, Louna!

 Sinivuokko- haaveita...

 Viinijärven Kässälupin naisten tuoma kukkanen.
Paljastui, että komean saviruukun tekijä
löytyi naapurista...

Iloa kohti kesää!

Pielisen jäät

Lieksan viimeviikkoisella metsäreissulla
poikkesin myös Pielisen rannalle.
Kyllähän ne liikkuivat, jäät, hiljalleen.

Eivät ehtineet kasautua rantaan.
Niin mielelläni olisin sitä näytöstä seurannut!
Metsien ja peltojen keskellä asuvalle
jäitten lähtö olisi harviisherkkua.

Lunta lokeille!

Lumiverho Kolin yllä.
Mikä lie tämän päivän jäätilanne Pielisellä.

Nalle- seurat.
Vaihdetaan kuulumisia ja kokemuksia nalle- elämästä.
Konsta, Onnilii, Samuel, Pihka ja Knuuti,
ystävykset jo monen reissun ajalta.

Ystävän valmistuva nalle vaiheessa.
Silmiä, korvia ja kuonoa sovitellaan.
Mikä ihana tästä taas tulee...

Onnilii ja Samuel jäävät ystävän seuraksi.
Ei ole ihmisellä yksinäistä,
kun nallet ovat kaverina!

Pieni karhunpentu, Nikolai

Keväällä syntynyt nalle, Nikolai.
Kuopus sanoi, että se on tekemistäni nalleista
ehkäpä eniten karhun näköinen...
Tummanruskea mohairturkki ja mustat silmät.
Ihan kuin se olisi just herännyt talviuniltaan!

Löytyykö Nikolai nallevanhusten joukosta?

Aurinko paistaa nallen syntymän kunniaksi!
Saskatoon- pensaan oksille kiipeilemään...

... ja nuuskuttelemaan lämpenevän mullan tuoksua.
Pikkuruiset narssissin alut puskevat pintaan.

Pihalta löytyy kaikkea kivaa,
ruosteista ja rosoista.
Talvi on takana ja kohta on kesä!

Minne seuraavaksi?

Kuppelis, mukkelis.

Vihreän ja ruskean kilpailu,
kumpi voittaa?

Kohti seikkailuja, minä olen valmis!

Lunta Lieksassa ja Liperissä

Kävin tarkastamassa pari päivää sitten
Lieksassa metsät talven jäljiltä.
Lumen määrä yllätti!
Sitä oli metsäisellä tiellä vielä reilusti.
Just ja just nokialaisten varret riitti!

Purossa oli vettä kevään verran.
Konsta ja Knuuti aivan ihmeissään, että
näinköhän ylityksessä kastuu tassut.

Karhun jälkiä ei näkynyt...

Pihka, Konsta ja Knuuti mittailevat
veden syvyyttä purossa.
Nyt pystyisi uimaan ilman, että tarvitsisi
kääntyä selälleen kastuakseen kokonaan...

Suon reunassa pakkasen jälkiä.

Nuotiokahveja odotellessa.

Aika seisahtaa puron ääntä kuunnellessa.

Kevät tuli, lumi suli,
puro sanoi puli, puli...

Sielunrauhaa.

Kotimatka lumimyrskyssä.
Sohjossa tietysti kesärenkailla...
Pari autoa oli ojassa Kajaanintiellä.

Lumikattaus.
Vappukelit!
Ps, no ei oikeesti!
Lumet sulivat jo!!
Ja jälleen vihertää...