tiistai 29. huhtikuuta 2014

Nalletalon nalleja ja karhuja 4

Joka nurkassa istuu nalle?
Tämäkin.
Anttilan erikoinen!
Mutta kun se katsoa napitti silmiin hyllyltä,
niin pääsipä mukaan...
Nuoriso teki joskus talossa "nalle- tyhjennystä".
(Taisi olla jotkut kinkerit tulossa...)
Nalleja oli kuulemma aivan liikaa...

Kummityttö oli jo pienenä
ahkera tekemään käsitöitä!

Muisto Tallinnasta.
Aulis, rento reiska makailee vain.

Pudasjärven Karhupajan karhu-ystävykset
päiväretkellä.

Herra Liu.
Kaikkiin nalleihin liittyy muistoja.
Tarinoita ystävyydestä,
eletyistä hetkistä.

Tämän ihanan nalletaulun sain ystävältäni
työhuoneen tupaantulijaislahjana.
En mie sitä työhuoneeseen raaskinut viedä...
Eteisen seinällä ilahduttaa
joka kerran ohikulkiessa.


sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Sinivuokkoja veteraaneille

Iloitsen valtavasti kevään sinivuokoista.
Ne levittäytyvät vuosi vuodelta laajemmalle alueelle.
Ihan itsestään.
Miun ei tarvitse tehdä mitään.
Iloita vain!

Talon lähimetsikkö kukkii pieninä sinisinä,
- ja myös punaisina pilkkuina.

Muistan lämmöllä äidin Hilja- serkkua,
joka toi äidille sinivuokkopuskan.
Tämä tapahtui joskus 70- luvulla.
Siitä ne ovat levinneet.

Pienet ilon sinikukat.

Yksi yksinäinen.

Mutta yhdessä kukimme.
Lähekkäin.

Toivottavasti kukkivat toukokuun
toiseen sunnuntaihin...

Jokaiselle oma ilo.

Väreissä löytyy.

Suomen lippu liehumaan
Kansallisen Veteraanipäivän kunniaksi.

Häpeäkseni on tunnustettava, etten ihan kaikkina
virallisina liputuspäivinä saa lippua salkoon...

Tärkeimpänä on Itsenäisyyspäivä,
silloin lippu liehuu aina.
Seuraavana tulee kai Juhannus,
sitten Äitienpäivä.
Ja silloin nostan lipun nimenomaan omalle äidille.

 Veteraanien kunniaksi Junkers- merkki kaulaan.


perjantai 25. huhtikuuta 2014

Maisemointia

Viime keväästä saakka pihamaan reunalla
on kököttänyt hieno, viemärin toimintaan
liittyvä sähkökaappi.
Se hoitaa viemärisäiliön tyhjentämisen
tarpeen tullen.
Välillä siinä palaa vihreä valo.
(Silloin on pumppaus käynnissä.)
Joskus taas punainen,
- silloin on kuulemma jotain ongelmia...

Kenenkään muun silmää tämä systeemi
ei ole häirinnyt, mutta minua on.
Talvella peitin näkymän metsästä tuomillani kuusilla.
Mutta ennenkuin saan istutettua jotain
monivuotista näkösuojaa, halusin peittää sen.

Etsin aitasta ja varastoista
sopivaa näköestettä tälle tekniikalle.
Lopulta löysin:
Pyykkilauta.
Tällä pyykkilaudalla ei ole tunnearvoa.
(Talon vanhat pyykkilaudat ovat paremmassa tallessa.)

Tämä pyykkilauta on kotoisin Viipurista.
Muutama vuosi sitten olin käsityöläisten matkalla
Viipuriin ja eräs tuttava oli löytänyt jostain
kirpputorilta pari pyykkilautaa.
Kun sitä löytöä ihmettelin, hän lykkäsi toisen minulle.
Otin sen kiitollisena vastaan.
Nyt se sai paikan.

Näkösuoja on siis vain pihamaalle ja taloon päin.
Takapuoli ei näy kenellekään.

Samalla peitin vanhoilla laudoilla putket.
Tähän miun kirvesnaistaidot juuri ja juuri riittävät...
(Voi taivas, kun isä näkisi tämän...)
Putki ei ole vinossa,
se vain näyttää siltä.

Tosi tyylikästä.

Viemärisäiliön vihreän kannen peitin
papan tekemällä, vanhalla perunalaatikolla.
Kunnes keksin siihenkin jotain parempaa.

Perunalaatikon päälle vanha ruosteinen
peltinen sankko, vati ja kylpyamme.
(Edelliset sukupolvet kääntyvät haudoissaan...)

Takimmaisena oleva oli lapsuudessani
lasten kylvetysammeena.
Sanoimme siitä myös "vanna" tai "soikko".
Taitavat olla murresanoja...
Jää nähtäväksi, ilmestyykö näihin vielä istutuksiakin.
Kesällä on edessä viemärikaivun jäljiltä
maan tasoittaminen ja nurmikon kylväminen.
Jos maa olisi jo talven aikaan painunut
sen, minkä aikoo painua ja nurmikosta
saisi kerralla tasaisen.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Kissat ja pingviinit

Kissat.
Miulta oli pyydetty semmoista kissa- heijastinta,
jossa kissa olisi edestäpäin.
Entisessä mallissa kissa makailee.
Ei ole helppoa tämmöiselle tikku-ukko-taitajalle
piirtäminen...
Kuopus sitten hahmotteli miulle kissoja
ja niistä muotoilin uuden hahmon.

Ensimmäinen kissa tuli sen näköisenä,
ettei se ole saanut muikkuja kissamuistiin!
Seuraava oli jo muikut saanut ja syönyt.

Liekö näköinen.
Kissaraati hyväksyi.
Ja kissaihmisetkin  hyväksyivät.

Väreissä löytyy kaikenkarvaisia.

Eikä tässä ole edes kaikki sävyt ja värit.

Pingviinit.
Peräkanaa!
Jäätikkö sulaa, kiire, kiire, kiire...

Pari viikkoa sitten olimme Lappeenrannan
Teekkarilaulajien kevätkonsertissa.
Kuoron komet miehet marssivat laulamaan
frakin helmat heiluen!
Ja vaikka käynti oli vauhdikasta,
tulee miulle frakista aina mieleen pingviinit...
Olikin muuten mahtavan hieno konsertti.
Alkuun Beatlesin lauluja, sitten juomalauluja.
Ylimääräisenä kuulimme Juicea ja viimeisenä
Ikuisen Teekkarin laulu, johon osallistuivat
yleisössä olevat entiset Teekkarilaulajat.
Kyllä sitä ilokseen kuuntelee.

Edestä ja takaa.
Heijastavan huopahahmon voi ripustaa
roikkumaan vaikkapa siihen kesäkassiin.
Tai kauppakoriin.
Ja pianhan on taas syksy ja heijastimia tarvitaan...

Silmät oli sillä siniset!

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Kilvoittelua suolla


Pääsiäispäivän retki suolle ystävän kanssa.
Tästä se alkaa.
Vedän keväisen, sulavan suon tuoksua nenääni.

Lammen rannalla hylätty venho.
Jäät lähteneet.
Lampi odottaa asukkejaan.

Suopoteron sulava kartta.

Kymmenkunta sorsaa uiskenteli lammella.
Joutsenparia ei vielä näkynyt.
Ovatko matkalla?

Karhuja näimme Kupilkan kyljessä ja kahvassa.

Ja tietysti Konsta.
Viheriälle sammaltyynylle lasken pääni.
Ja saan voimaa...

Kiipeilymestari.

Retkessä parasta:
Eväät.
Pitkospuitten taukopenkillä.
Mukava muistella kesän reissuja.
Nyt sama maisema kevään värityksessä.

Konstan kuksa kaivettiin repustaan.
Syksyn marjareissulta oli tallentunut puolukat kuksan kylkeen.
Ja männynkäpy.
Aarteet ne on Konstallakin.

 Tyyntä.

 Matka jatkuu.

Toinen hylätty yksinäinen.
Vastarannalla.

Kevään kasvua.
Vene kasvaa paikoilleen suolammen rantaan.

 Tappi puuttuu.

 Lohdutusta.

Jaettu ilo kasvaa,
jaettu murhe pienenee.

Repullinen keväistä suovoimaa.
Näillä kohti kesää.

 Pienet väripilkut.

Kevyet varjot.
Nekin väistyvät.

Voimaannuttavaa.
Kukahan sen sanan keksi?
Mutta kyllä se toimii.
 
 Sinisorsapariskunnan kevättä.

 Kuivanut muuttuu pian eläväksi.

 Auringon leikit sai ruskeän näyttämään punaiselta.

Tätä päivää muistellaan.