Toukokuun kukkia... ja kotia etsiviä nalleja...

Käsityöyhdistys Lipin myymälän sisäpihalla hymyilevät kevätesikot, vuorenkilvet
ja villiviinikin jatkaa kasvuaan.
Kullero aloitteli kukintaansa. Pieniä kukka-iloja!

Vil-miina sävytti itsensä vuorenkilven kukkien kanssa...

Sirius kokeili villiviinin kestävyyttä.

Nappi katselee tummanruskeilla silmillään kevätesikkopenkistä.
Kevät ja alkukesä hellii meitä kukkaloistollaan,
ja luonnon väritys on vihreää rakastavalle yhtä kauneutta!

Valkoisuutta, valoisuutta!

Alakerran viimeiset huoneet on nyt rempattu. Yli 30 vuotta vanhat mäntylaudat saivat valkoista maalia pintaan. Lattiat hiottiin ja lakattiin. Kaikki paikat olivat niin kuluneita...
Ilme muuttui ja näyttää siltä, kuin aina olisikin ollut näin! Eli tuntuu ihan oikealta ja kotoisalta.

Kyllä on valoisaa!
Kuopus sanoi nähtyään remppatuloksen, että ihan kuin kattoa olisi nostettu parikymmentä senttiä...

Tässä kohtaa eteisessä näkyy vanhan ja matalamman, sekä uuden puolen korkeusero.
Ja lattia kestää taas askeltaa...

Pintaremontit Otrosen Henna teki jälleen hyvää jälkeä.
Tykkään!

Seuraavan remontin teen sitten 30 vuoden kuluttua... jos satun olemaan elossa ja järjissäni!

Vessan seinään jätettiin näkyville lapsen pienenä raapustama hevonen.
Siihen liittyy melkoinen tarina pienen ihmisen elämästä... ensimmäisiä taideteoksiaan!

Vanhat koulukaapit ovat ihania, kestäviä ja hyvässä käytössä. Kierrätystä parhaimmillaan.

Sain tämän ihastuttavan ja hellyttävän bambin äidiltä joululahjaksi joskun hyvin pienenä tyttönä.
Tykkäsin siitä ihan heti todella paljon. Äidin mielestä se oli jotenkin epäonnistunut,
mutta minusta se on aina ollut aivan täydellinen. Onneksi sain sen, eikä äiti hylännyt tekelettään.

Remontit ovat aina aikamoisia ponnistuksia, kun remontoitavat huoneet pitää tyhjentää kaikista
huonekaluista ja tavaroista. Toiset huoneet taas täyttyvät niistä remontin ajaksi...
Mutta semmoistahan se on. En yhtään ihmettele, että tämäkin remppa siirtyi vain vuodesta toiseen!
Nyt on hyvä mieli, kun se on tehty.
Kunhan vielä loput koulukaapit saan hiottua ja lakattua, alkaa olla kaikki kohdillaan.
Koti on maailman paras paikka!
Vanha talo nitisee ja natisee ja lattia narisee edelleen juuri siitä tietystä kohdasta...
Se luo sitä kodin elävää tunnelmaa.

Nyt on Helluntai

Kokalmus, Hossa; vuosia sitten.
Konsta siinä katselee rantakivellä. Onpa mukava muistella sitäkin patikointia!

Olkoon tämä kuva tässä nyt todisteena elossaolostani.
Taikka lähinnä sen takia, kun en saa millään tehtyä uutta päivitystä...kännykällä.
Olisi ollut kesän alun kauniita viheriäisiä kuvia. Odottakoot, jos joskus yhteys pelittää.

Takana on remonttiviikko.
Alakerran viimeinen huone ja eteinen on muokattu uuteen uskoon.
Kulumia hiottu pois ja lakattu uudelleen sekä vedetty maalia vanhan mäntypanelin pintaan...
Talo on ollut mullin, mallin. Mutta semmoistahan se remonttiaika on!
Jos tänään taas saisi muutaman kaapin paikoilleen ja sisällön kuriin ja järjestykseen...

Nallentekokin jatkuu, niistä taas myöhemmin.
Olkoon hyvä Helluntai!!

Johan Sebastian

 Tämä nalle on nimeltään Johan Sebastian.
Äiti tilasi nallen musiikkia opiskelevalle tyttärelleen.
Nimi on enemmän kuin sopiva muusikkonallelle!

Piano oli kovassa käytössä, kun nalle oli valmistunut...

Toivottavasti nallesta on paljon iloa ja innoitusta omistajan musikaalisessa elämässä!
Oli iso ilo saada tehdä tämäkin nalle!
Toiveena oli nuottiavain tassunpohjassa.
Ompelin sen ihan käsin kirjailemalla nahkaiseen tassunpohjaan.

Nuottiavain on valmiina. Vain säveliä vaille valmis!!
Elämän moninainen sinfonia...
Se kulkekoon nyt tämän nallen mukana.

Ja äkkiä tuli kesä

Yhdessä päivässä tuli kesä.

Valkovuokot olivat odottaneet nuput valmiina avautumaan. 

Valkoinen vuokkojen kauneus pysähdyttää... vuodesta toiseen. 

Kesältä tämä tuntuu, villasukat on saanut heittää pois ainakin hetkellisesti.

Konsta. Valkovuokot. Kesä.

Vihreys valtaa.

Kynnöspelto kuivahtaa vielä hetken, sitten kylvetään kauraa.

Pelloilla on täysi tohina päällä. Viljelijöiden kiireisin vuodenaika.

Jokohan se kesä antautuu...

Jokohan nämä ovat viimeiset lumikuvat ennen kesää, kesää odotellessa?!

Lauantaina kävimme tyttären kanssa Lieksassa. Metsässä. Nokipannukahvilla. Hengittämässä metsää. Käveleksimässä.

Takatalven lumet olivat siellä sulamatta.

Sitä oli ihan kahlattavaksi asti.

Viimeinen talven lumieläin keikkui saunan seinustan tikkailla. Laji jäi määrittämättä..

Konsta ja lumet.

Karhun jälkiä ei tavattu.

En tiennyt, miten karhua kutsutaan, niin kahvia juodessa huutelin:

Karhu-karhu-karhu-karhuuuuu....

Nuotion ääreen ilmestyi vain hiiri katselemaan, saisiko leivänmurusia!

Piti tyytyä omaan karhuseen.

Vesisade muuttui rättisateeksi.

Kaunista.

Jospa se olisi seuraavan kerran käydessä jo kesä, lämpö ja vihreys!

Yhden päivän takatalvi

Se tuli ja meni, mitä oli luvattu.

Lumi.

Meillä lunta satoi vain viitisen senttiä, mutta maisema oli talvisen valkoinen.

Punarinnat, peipot ja muut linnut näyttivät lumessa vähän kodittomilta...

Hellyin viemään niille evästä.

Toukokuussa odotetaan jo kovasti kesää ja lämpöä, mutta taitaa olla enempi sääntö kuin poikkeus,  

että lunta vielä heräävän luonnon ylle sataa. 

Oli ihan pakko tehdä lumiukon rääpäle!

Vai oliko se kuitenkin Konsta?!

Lapsi on terve, kun se leikkii...

Vil-miina, vaaleanpunainen nalle

 Vil-miina valmistui Naistenpäivän kunniaksi.
Se on täynnä naisvoimaa ja rohkeutta.
Vil-miina on valmis haasteisiin ja se nauttii elämästä avoimin mielin.

Sylitettävän kokoinen nalle.

Vaaleanpunainen kaunotar-pelargonia on ylpeä juuristaan
ja niin on myös tämä vaaleanpunainen nalle.

Vain korkkarit puuttuu!

25-senttinen nalle on vapaana ja etsii omaa kotia.

Auroran kevätmetsä

Kevätmetsä heräilee ja on elämää täynnä.

Aurora ja metsänpeitto.

Ikivihreä kallioimarre on puistellut lumet yltään ja on heti valmis odottamaan kesää.

Tai nallea.

Makaamaan metsäpeiton alle...

Niin pieni nalle ja ottaa koko metsän omakseen...

Olen niin onnellinen, että metsä on vain muutaman askeleen päässä.

Voin kadota sinne hetkeksi vaikka monta kertaa päivässä...