lauantai 31. maaliskuuta 2018

Kalle; nalle siskolle

Nuorin siskonen täyttää huhtikuussa ympyriäisiä.
Tein hänelle nallen.

Siitä tuli Kalle.
"On se näkönen", vastasi toinen sisko kysyttyäni häneltä, että
uskallanko nimetä nallen Kalleksi.

Nyt siskolla on Kalle, joka pysyy luonansa ikuisesti...

Mietin,että siskolta se pääsee itku, kun se saa nallen syliinsä...
Ja niinhän se tapahtui.
Joskus nalle saa aikaan itkun, joskus Kalle.
Merkillistä elämää on tämä.

Näistä syntymaisemista tämänkin nallen lähtö tapahtui.
Toivottavasti se vie mukanaan voimaa, iloa ja sitkeyttä!

Siskon oma Kalle ensi-syleilyssä.
Kalle otti paikkansa.
Hyvää yhteistä elämää teille, sisko ja Kalle-nalle!


torstai 29. maaliskuuta 2018

Siskovoimaa

 Neljälle päivälle asettui neljän siskon perinteinen siskosessio tänä keväänä.
Ensimmäisen illan täytti meidän jokaisen valitsema musiikki.
Hyvin yhtenäinen maku, Leonard Cohen-vainaa siellä kärjessä.

 Nuorimman siskon uutukaiset Reinot.

Siskojen nallet.
Nuorimmalle etukäteen annettu Kalle ja vanhimmalle myöhässä Usva.

 Siskon taidonnäyte!
Kuka pistää paremmaksi?
Ehkä luontoäiti on hivenen ollut apuna...

 Päivittäiset happilenkit.
Kipeillä polvilla (yhteensä kaksi kappaletta kahdella siskolla) eivät kovin pitkiä olleet...

 Jos et tiedä menneisyyttäsi, et tiedä kuka olet!
Puhuimme edellisten sukupolvien tapahtumista, kaivelimme muistimme levykkeiltä
yksi yhtä, toinen toista.
Vähän sykähdyttävää tajuta yli sadan vuoden takaisia esiäitejä ja-isiä.
Kovvoo elämmee. Sitä se on ollut.
Lapset ja myös aikuiset ovat kuolleet tuosta vaan milloin mihinkin epidemiaan.
Espanjankuume, tulirokko jne.
Meitä lähimpänä äidin äiti, mummo-Loviisa, joka hautasi neljä poikaansa...
Vetää hiljaiseksi.

 Aivan pakko!
Ja pääsin epäilyistä huolimatta ihan itse pois!

 Konstakin...

Ihan sopivan kokoiset meille!
Lunta paljon, aurinko yritti tuulen läpi lämmittää ulkona istuvia.

Toiset jäivät jatkamaan, kun eilen kotiuduin.
Perään tuli viestejä;
Muisti lähti siun mukana; mikä sen nimi oli ja millon ne olivat syntyneet...

Jatketaan juurien kaivelua, kunhan taas kokoonnutaan.
Yhteisen ajan löytäminen on aina haastavaa, mutta onnistuu se tahdolla.
Kylläpä teki hyvää!
Siskot ovat maailman rakkaimpia ja parhaimpia naisia.

Martta uukahti hetkeksi.
 Meidän tehtävänä on siirtää niitä muistoja ja tapahtumia seuraavalle sukupolvelle.
(Kiinnostaako??!)
Kummityttö kävi koiriensa kanssa tervehtimässä meitä.
Todettiin, että meidän jälkeemme ei jää kirjedokumentteja, joista kaivella tietoja.
Lieneekö sen sitten niin väliä...

Siinäpä meidän jälkemme!
Ja kun lumi sulaa, mitä jää jäljelle?
Ne muistot.
Kun ne vain muistaisi!

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Siskolomalle!

 Lähden!
Jo perinteeksi muodostunut siskosessio kevään korvalla Punkaharjulla.

 Tiedossa;
neljän siskoksen jatkuvaa puhetta
naurua
itkua
ruokaa
juomaa
musiikkia
yllätyksiä
valvomista
nukkumista
saunomista
nuotiolla istumista
hiljaisuutta (?)

 Juurien kaivelua
muistoja
muistelemista
historiaa
jakamista

Yhdessäoloa
Palaan kotiin, kunhan siltä tuntuu!


lauantai 24. maaliskuuta 2018

Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti

 "Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti...

 Ei se ijäks sammu, ...

ken elämästä lähti...

Nuku, tähti helmassa päivän."

Hautalaulu, Eino Leino

torstai 22. maaliskuuta 2018

"Oli pitkä ja runsasluminen talvi..."

 Neiti Kevät jo odottaa...

 Mutta taivaan täydeltä tulee uutta lunta!
Kaikki otetaan vastaan, juu.
Eikä valiteta pienistä!

Olin kaksi päivää Helsingissä valtakunnallisilla MHY- päivillä.
Monipuolinen ohjelma ja hyvä metsäinen seura tekivät hyvää.
Yksi mielenkiintoinen luennoitsija oli seikkailija, kirjailija, luennoitsija, LitM
Timo Polari; etelänavan valloittaja.
"Päämääränä etelänapa - unelmista todeksi".
Kun on haastanut itsensä voittamiseen, - lievästi sanottuna haastavissa olosuhteissa;
ei kuulemma ihan pienestä kehtaa valittaa!
Joten.
Antaa vain tulla lunta tupaan!

Ilmastonmuutos on jo täällä.
Metsää uhkaa roudattomien talvien lisäksi kaiken maailman öttimönkiäiset,
joita ilman olemme saaneet olla tänne saakka.
Haastavaa.
Onneksi metsäalalla näyttää nyt valoisammalta vuosikausiin.
Puuta ostetaan, sitä tarvitaan ja jalostetaan.
Ja uutta kasvua tulee joka päivä!
Tulee se vielä se kevätkin, kunhan elellään...


maanantai 19. maaliskuuta 2018

Noel, lumisen talven nalle

 Ihana aurinko!
Noel ottaa aamun avosylin vastaan.

 Tämä nalle on täynnä elämänuskoa ja lempeyttä.
Ja jo päivän vanhana se haluaa ulos luonnon helmaan...
Sieltä löytyvät ne jaksamisen aakkoset.
Meille jokaiselle...

 Aamu.
Tänään.
Ja huomenna.
Aina.
Uusi toivo.

 Kohti korkeutta...

Pihlajan oksalla on joku outo elukka?

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Lunta, lunta, lunta, lunta . . .

 Kyllä.
Olemme saaneet nauttia lumesta, auringosta ja pakkasesta yllin ja kyllin.

Metsissä ja pelloilla risteilee niin eläinten, kuin lumikenkienkin jälkiä.
Lumi jättää myös omat kirjoituksensa luettavaksi.
Päivittäinen liikunta- ja nautintoannos täyttyy luonnon rauhassa.

 Ilves; jäljet pitkin tietä aamuvarhaisella.

Joko on lupaus keväästä pellon reunassa?

 Aurinko nousee joka aamu aiemmin ja aiemmin...

 Vanhat männyt koreilevat aamun auringossa.

Navetan katolla on jälleen noin 30 cm paksuisesti lunta.
Sieltä se alkoi taas hivuttautua alas, kun lämpötila käväisi plussan puolella.
Kun neljättä kertaa lapioin työtallin oven eteen tiukkaan tippunutta lunta,
niin - lievästi sanottuna meni hermot...
Mesusin yksin illan pimeydessä, että nyt riittää jo, yhtään ei enää lunta...
Poika ajoi autollaan pihaan ja tuli lapioimaan avuksi.
Naureksi, että kuului jo Varkaudentielle asti tuo siun huutosi...

On auringolla sulattelemista!

Selkäranta, Liperi.
Ystävän kanssa pienellä kävelyllä hyvin tuulisella järvellä.
Samaisella rannalla ystävä oli nähnyt muutama viikko sitten peukaloisen!!
(kuvakin löytyy Karjalaisen lintublogista)
Kovin on kylmät oltavat pienellä linnulla!

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Tuohivirsut

 Pahalaisen kissa!
Haisuli oli yhtenä yönä jotain askarrellakseen
pureksinut rikki ne kauniit virolaiset tuohiset minisukset!
(olivat lipaston päällä, ei lattialla...)
Kissan henki säästyi (toistaiseksi) ja se sai lopulta pitää koko sukset.
Irroitin kuitenkin ehjät virsut suksista.
Pikkunallet voivat käydä niillä sutimassa ulkona...

Miun vuoro kokeilla...

Että sukset ovat muisto vain...


keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Savinalleja

Eihän sitä pitäisi keskeneräisiä töitä näytellä, mutta...
Eilen olin AamuUsvan savipajalla muokkaamassa savea.
Rentouttavaa puuhaa.
Vaikka pieni epäilys onkin matkassa; mitähän tästä tulee...
Pari uunivuokaa jäi oikein ryhdikkäästi kuivumaan odotellen aikanaan polttoa.
Loppupäivän väkersin pienen pieniä nallen osia...

Jää nähtäväksi, tuleeko näistä eläjiä.
Mielenkiintoinen materiaali se savi vain on.
Se antautuu tekijälleen, jos haluaa.
Mutta voi myös yllättää täysin.
Silloin savenvalaja sanoo, että tästä tuli vuosisadan tuote!!

Perästä kuuluu, sanoi savinalle!

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Suomessa on vain yksi Koli

Suomessa on vain yksi Koli!
Pilvisen sunnuntai-päivän lumiset kuuset Kolilla.

Pielinen hivenen pilkottaa sumuisena.
Konsta pääsi matkalle mukaan...
Nappaskengissä vain piipahdettiin huipun reunalla...

Ovat ne komeita.

Suomessa on vain yksi Kolin jäätie.
Elämys ajaa se läpi tänäkin talvena.
Ystävän kanssa kävimme Lieksan reunalla pikaisella päiväreissulla.

Näkymä jäätien varressa;
- istuu maisemaan hymyn kera!

Pingviinimies Taisto Lehikoinen luistimilla. Hän hymyilee!
Jäätien kupeessa on retkiluistelurata Vuonislahdesta Kolille.
Ahkerassa käytössä näytti olevan.

Sitä Suomen ja Pielisen talvea!


Suomessa on vain yksi Paateri.
Eva Ryynäsen kirkko, ateljee ja galleriakahvila ovat olleet hiihtolomaviikot avoinna kävijöille.

Paaterin kirkko on häkellyttävän kaunis ja koskettava edelleen!