torstai 31. lokakuuta 2013

MYYNNISSÄ OLEVAT NALLET

Tässäpä tietoja ja esittelyt Louhi-Nallen myynnissä olevista nalleista.
Lisätietoja saa minulta ottamalla yhteyttä sähköpostilla tai soittamalla.

Pääasiassa nallet viettävät lokoisia nallenpäiviä
Käsityöyhdistys Lipin myymälässä,
Kievarintie 2 A 3, Ylämyllyllä. (Liperi, Pohjois-Karjala, Suomi Finland)

Välillä käyn hakemassa ne kotiin, jos asiakas haluaa katsella niitä
täällä syntysijoillaan Louhi-Nallen tiloissa.

Nallet ovat siis aitoja, yksilöllisiä käsinommeltuja nalleja.
Materiaalina on mohairvilla. (Joskus myös viskoosi tai alpakka).
Nallella on liikkuvat nivelet ja lasiset silmät.
Täytteenä on suomalainen puulastu, joka on pakattu tiukaksi ja kovaksi.
Nalle ei siis ole mikään pehmyt luttana!
Nallen pituus on mitattu seisoen.
Nallen voi antaa ihan kaiken ikäiselle;
lasisten silmien takia kuitenkin ihan pienten lasten kanssa valvotusti.
Jokaisella nallella on oma nimi ja syntymäaika.
Lisäksi nallen mukana tulee hoito-ohjeet ja pieni tarina kyseisestä nallesta.
 
Valmistan nalleja myös tilauksesta tietyn kokoisena ja valitusta karvasta.
Silloin voi saada nallen myös sen nimisenä, kuin haluaa!


 JÄÄKUKKA, 25,11,2018.
Pituus n. 25 cm, mustat silmät.
Mohairkarva kiharainen, harmaanruskea. Tassunpohjat vaaleanharmaata nahkaa.
Jääkukka syntyi ensilumien ja jääkukkien maisemaan.
Se rakastaa talvea ja leikkejä lumessa.


 ILO, 9.10.2018.
Pituus 25 cm, mustat ruskean vivahtavat silmät.
Mohairkarva keltainen, lyhyt, hieman aaltoileva. Tassunpohjat ruskeaa nahkaa.
Ilolla on ilo sydämessä ja se nauttii täysillä
syksyn ruskasta ja väriloistosta, ja luontoretkelle se haluaa
lähteä oman ystävän kanssa.


 TERRI, 13.9.2018
Pituus 33 cm, harmajanmustat silmät.
Mohairkarva on kiharaa, rapavellinruskeaa. Tassunpohjat ruskeaa nahkaa.
Terri on iloinen ja hiukan tuumaileva nalle.
Syyskuussa syntyneenä sekin tykkää syksystä, sen väreistä ja tuoksuista,
ja haluaisi kovasti ystävän mukaan patikointireissuille!


 NALLE ROHKEA, 5.8.2018.
Pituus 46 cm, mustat silmät.
Mohairkarva on vaalean ruskeaa, tuuhean kiharaista.
Tassunpohjat ja korvien sisäpuoli tummanruskeaa nahkaa.
Nalle Rohkea valmistui kovan ukkosmyräkän aikana ja siitä
tuli oikein rohkea nalle.
Se ei pienistä säiky, vaan seisoo ystävän rinnalla ja turvana
- tapahtuipa mitä hyvänsä.


 OKSA, 1.5.2018.
Pituus 31 cm, mustat silmät.
Mohairkarva on ns. siilikarvaa; pysty ja lyhyt harmajan ruskea.
Tassunpohjat ruskeaa nahkaa.
Oksa on touhua täynnä oleva nalle.
Se on lempeä ja luonnossa viihtyvä nalle.


 NOEL, 21.2.2018.
Pituus 35 cm, mustat silmät.
Mohairkarva  on ns. marsupilamia eli vaaleanruskeaa, jossa tummemman ruskeita läikkiä.
Tassunpohjat ruskeaa nahkaa.
Noel on lempeä ja elämänmyönteinen nalle.
Se tietää, että talven jälkeen tulee kevät ja luonto herää vihreyteen.
Noel haluaa kulkea luonnon rauhaan yhdessä ystävän kanssa.


 FERNANDO, 14.2.2018.
Pituus 47 cm, tummanruskeat silmät.
Mohairkarva tummanruskea, tuuhea ja aaltokiharainen.
Tassunpohjat ja korvien sisäpuoli ruskeaa nahkaa.
Fernando on täynnä ystävyyden lämpöä.
Se rakastaa talvista metsää ja sinne se haluaa mennä ystävän kanssa
katsomaan auringon leikkiä kuusten oksilla...


 AILU, 20.2.2018.
Pituus n. 11 cm, mustat silmät.
Mohairkarva on vaalean kullankeltaista, lyhyttä.
Tassunpohjat kangasta.
Ailu on seikkailunhaluinen pieni nalle, joka haaveilee
pääsevänsä keikkumaan ystävän reppuun patikointireissuille.


 JYSKY, 31.1.2018.
Pituus 51 cm, mustat silmät.
Mohairkarva on sysimustaa, lyhyttä ja tuuheaa.
Tassunpohjat ovat mustaa nahkaa.
Jysky on erittäin kookas ja turvallinen nalle.
Jysky valmistui kuunpimennyksen päivänä ja siksi se haaveilee pääsevänsä
kuutamokävelylle rakkaan ystävän kanssa.


  JERMU, 21.1.2018.
Pituus 28 cm, mustat silmät.
Kahta mohairkarvaa; tummanruskeaan vivahtava musta tuuhea karva
sekä pilkullinen ns. marsupilamikarva, josta nallen maha, korvien etupuoli ja häntä.
Tassunpohjat mustaa nahkaa.
Jyskyllä on lyhyet ja tanakat jalat sekä pullea maha ja häntä.
Nalle seisoo jämäkästi ja siitä saa uskollisen ystävän,
joka ei pakene viereltäsi suurissakaan elämän myrskyissä.
                

 KEIJU, 21.9.2017
Pituus 37 cm, vihreät silmät.
Mohairkarva on valkoinen, pitkä ja kiharainen.
Tassunpohjat ovat harmaata nahkaa.
Keiju on hoikahko, solakka ja salaperäinen nalle.
Keiju vie sinut seikkailulle satumetsän siimekseen kuuntelemaan,
kuinka tuuli laulaa kuusten oksistoissa.


 KULLERVO, 1.5.2017
Pituus 30 cm, mustat silmät.
Mohairkarva on kullanruskeaa, tuuheaa ja kiharaista.
Tassunpohjat ovat ruskeaa nahkaa.
Kullervo on jämäkkä, vakaa ja viisas nalle.
Sillä on jalat syvällä maassa ja se vain odottaa, että
kelit kuivahtavat ja se pääsee kävelemään pitkin pellon reunoja!


  KUU, 4.4.2017
Pituus n. 20 cm, mustat silmät.
Mohairkarva tummanruskea, lyhyt, suora. Tassunpohjat ruskeaa nahkaa.
Kuu on rauhallisen oloinen nalle.
Se sopii hyvin vaikka taskuun tai reppuun,
mukaan retkelle keväiseen metsään.


 HELMER, 29.1.2017
Pituus n. 12 cm, mustat silmät.
Mohairkarva kullanruskeaa ja tuuheaa. Tassunpohjat mustaa nahkaa.
Helmer on pieni ja pippurinen nalle.
Se ei pienistä vastoinkäymisistä säikähdä.
Helmer haluaisi ystävän reppuselkään ja retkeilemään sammaleiseen metsään.


 SISU, 21.1.2017.
Pituus n. 30 cm, mustat silmät.
Mohairkarva on tummansininen, lyhyt ja tuuhea.
Jalkapohjissa on siniharmaata tassunpohjakangasta, kädet ovat kokonaan mohairkarvaa.
Sisu on suomalainen sisukas nalle!
Se on uskollinen ja rakastava kaveri, semmoinen yönsininen karhulainen.


 OODI, 18.1.2017.
Pituus 24 cm, mustasilmäinen.
Mohairkarva on kullanruskea, lyhyt ja tuuhea. Tassunpohjat ovat mustaa nahkaa.
Oodi on semmoinen "perusnallen" oloinen.
Rauhallinen ja hyväntuulinen nalle.
Se tapittaa mustilla silmillään ja haluaisi jo kovasti lähteä
seikkailemaan kohti kesää ja kukkaniittyjä.


  STEFFAN, 7.6.2016.
Pituus 31 cm, silmät mustat.
Mohairkarva on harmaanruskea, kiharainen ja harva. Tassunpohjat ovat aitoa nahkaa.
Steffan on lempeä ja rauhallinen nalle.
Se nauttii kävelystä iltaisin pitkin ruispellon laitaa, mustarastaan laulua kuunnellen.


 TARINA, 9.7.2016.
Pituus 38 cm, mustat silmät.
Mohairkarva on pitkä, tuuhea, keskiruskea, karvan päässä tummempaa ruskeaa.
Tassunpohjat aitoa nahkaa.
Tarina on hoikka nalle, karvan paksuudesta huolimatta!
Tarina on hyväntuulinen ja hiukan salaperäinen nalle.
Se tutkii kesäistä luontoa ja löytää sieltä aina uutta ja ihmeellistä,
joista se haluaa kertoa sinulle.


 VILMER, 15.5.2016.
Pituus 34 cm, mustat silmät.
Mohairkarva on tummahkonruskea, lyhyt, pysty. Tassunpohjat aitoa nahkaa.
Vilmer on tyyni ja rauhallinen nalle.
Se nauttii kesäisen metsän tuoksuista ja linnunlaulusta täysin sydämin.
Oikein hyvin kainaloon sopiva nalle.


 AARETTI, 19.4.2016
Pituus noin 40 cm, mustat/tummanharmaat silmät.
Mohairkarva on paksua, kiharaista, kullanruskehtavaa; karvan päässä hiven punertavaa.
Tassunpohjat ja korvan sisäpuolet aitoa nahkaa.
Aaretti on kookas ja vahva nalle.
Se tykkää istua hiljaa lauleskellen metsänreunassa
ja seurata sieltä, miten metsäkauriit syövät pellolla rukiin orasta.


 NIKOLAI, 28.4.2015
Pituus 30 cm, mustat silmät.
Mohairkarva on kiharainen ja tuuhea, tummanruskea.
Tossunpohjat ovat nahkajäljitelmää.
Nikolai on melkein oikea karhunpentu,
se tapittaa mustilla silmillään ja miettii vanhan metsän salaisuutta.


 EDVIN 4.7.2014.
Pituus 40 cm, mustat silmät.
Mohairkarva hyvin vaaleankeltaisenruskeaa. Tassunpohjat aitoa nahkaa.
Edvin on kookas ja jämerä nalle.
Sillä on iso pää, joten se on hyvä kuuntelija.
Se on rauhallinen ja hyväntuulinen nalle.


  RAFAEL 24.2.2014.
Pituus 33 cm, mustat silmät.
Tummanruskea, kiharainen mohairkarva. Tassunpohjat aitoa nahkaa.
Iloinen veitikka-nalle.
Sillä on viisas katse, mutta myös pilkettä silmäkulmassa.

 
 VERTTI. 25.5.2010.
Pituus 22 cm, mustasilmäinen.
Tummanvihreä lyhyt pysty mohairvilla. Tassunpohjat pehmeää tassukangasta.
Metsää rakastava nalle,
joka puistelee kuusenneulasia turkistaan harva se ilta.


 AAVA. 13.3.2013.
Pituus 38 cm, mustat silmät.
Valkoinen, kiharainen mohairkarva. Tassunpohjat ovat aitoa nahkaa.
Aava on kookas, tanakasti omilla jaloillaan seisova
tyyni ja rauhallinen nalle.


  SOMA. 19.3.2013.                                 - varattu -
Pituus 23 cm, mustanharmaat silmät.
Vaaleanpunainen, tuuhea mohairvilla.
Tassunpohjat aitoa nahkaa.
Ujohko nalle, joka ei haluaisi mennä yksin nukkumaan,
kun vähän vielä pientä pelottaa.


 VANILJA. 19.3.2013.
Pituus 28 cm, mustat silmät.
Mohairkarva tuuhea, vaaleankeltainen. Tassunpohjat aitoa nahkaa.
Vanilja on neiti- nalle. Rusetin on oltava kohdillaan
ja mahtaa olla huulipuna piilotettuna selän taakse.


 NIILA. 24.4.2013.
Pituus 29 cm, mustat silmät.
Vaaleansininen, tuuhea mohairvilla. Tassunpohjat nahkaa.
Syntynyt sinivuokkojen aikaan,
siitä syystä se rakastaa kevättä yli kaiken.


 KLAUDIA. 17.9.2013.
Pituus 20 cm, mustasilmäinen.
Valkoinen, harva mohairkarva.
Iloinen ja hyväntuulinen tyttönalle.
Syksyn nalle, eikä lainkaan odota talvea
vaan haaveilee lämpimistä ja valoisista kesäöistä.


 NUUK. 18.9.2013.
Pituus 23 cm, mustat silmät.
Harmaa ja tiheä pyskykarva.
Jämerä ja voimakastahtoinen nalle.
Syystuulet eivät heiluttele tätä nallea!

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Nallepäivä

Hyvää Kansainvälistä Nallepäivää
kaikille nalleystäville!


"Pelkkää ihmettä koko elämä on!
Kummat sattumat, tuskat ja ilot sen täyttää,
ja ihminen pieni ja suojaton
loi seuraksi nallen, sitä turvana käyttää.
Sillä nalle on leppoisa ja vankka,
jos elon polku on tosi ja rankka."

(Ted Mentenin mukaan Hannele Huovi)

torstai 24. lokakuuta 2013

Kotikuusi

Tämä on tarina meidän kotikuusesta,
isäntäkuusesta.


Miulle se kuusi oli ollut siinä aina.
Talon takana, metsän reunassa.
Korkeimmalla paikalla.
Kuusivanhus. Suurin ja komein.
Toisesta reunasta se ikäänkuin
lepäsi laakean kiven päällä.
Isot oksat viistivät maata.
Kun alaoksat kuivuivat, niitä sahattiin pois.
Oikeaoppisesti jätettiin oksatapit runkoon.
Latva kohosi n. 25 metrin korkeuteen.
Jossain vaiheessa latva oli vaurioitunut,
ja se kasvoi kaksihaaraisena.
Se oli nähnyt elämää tällä tilalla
usean sukupolven ajan.


Kahden aikuisen kädet eivät ihan
yltäneet toisiinsa rungon ympäri.
Nuorena tyttönä kiipesimme siskon kanssa
yhtenä kesänä kuuseen, aika korkealle.
Sieltä näkyi Outokummun kaivoksen rakennukset,
kirkontornit myös Viinijärveltä ja Liperistä
 - ja paljon muuta.

Joskus aikuisena yritin kiivetä uudelleen.
Korkeanpaikan kammo iski,
enkä pystynytkään kiipeämään.
Kyllä harmitti!


Miulle metsä on se maailman paras paikka.
Olen kiintynyt metsään.
Ja puuhun voi myös kiintyä.
Tämä meidän isäntäkuusi oli se
kaikista rakkain ja arvokkain.


Mutta puutkin tulevat tiensä päähän joskus.
Tämä kotikuusi rupesi pikkuhiljaa kuivattamaan oksiaan.
Ja keväällä 2007 se oli kuollut pystyyn.
Sen ikä oli noin 130 vuotta.
Eli se oli aloitellut kasvuaan
parikymmentä vuotta sen jälkeen,
kun äitini isän esi-isät aloittivat asumista tilallamme.

Minua pelotti, että se kaatuisi myrskyssä talon päälle.
Kyselin MHY:n kokouksessa ukoilta neuvoja,
mitä teen kuusen kanssa.
Sanoivat, että jos siulla on hyvät talovakuutukset,
niin anna olla vaan...

Mies sanoi, että hän kaataa sen.
Kiipeää kuuseen ja pätkii.
En uskaltanut uhrata hänen henkeään kuusen kaatoon..

Pyysin metsänhoitoyhdistyksen kautta
tuntemani metsurin apuun.
Hän kiipesi turvaköysien, sahan
ja muiden varusteiden kanssa kuuseen.
Taitavasti hän sahaili mennessään oksia edestään pois.


Hän sahasi kuusen latvasta päin kahdessa osassa.
Pystyyn jätettiin 10- metrinen kanto, toteemipaalu.
Diagnoosi oli: Terve, mutta kuollut.


Murehdin kuusen kohtaloa siskoilleni.
Sanoivat vain, viisaat,
että mitä sie tuosta, kuoleehan ihmisetkin...
Niin, niin, mutta...
Miulle se oli kova paikka.
Pitkään oli kuusen kohdalla niin tyhjää,
että aina näin vaan sen tyhjyyden...


Ainut, joka ymmärsi, miltä miusta tuntui,
oli tätini.
Viimeinen edellisen sukupolven elossa oleva.
Hänellekin se kuusi oli ollut
lapsuudesta saakka se rakas kotikuusi.
Soitin hänelle, ja niin me puhelimessa
itkeä vollotettiin yhteistä surua...


Kanto on paikallaan.
Vuosien saatossa kaarna on jo irronnut
kyljestä melkein kokonaan pois.
Tikat ovat hakanneet sieltä syömistä.


Ensimmäisenä kesänä pojat virittivät
köyden ylös oksantyveen ja leikkivät Tarzania...
Edelleen jokaisena kesänä
joku siinä keikkuu, miun kauhistukseksi...

Muisto-nalle ja muistot.

Illan pimeässä sytytän kynttilän
kannon juuren koloseen.
Kaikkien meitä edellä menneiden muistokynttilän.
 

Istutin kannon juureen uuden kuusen.
Elämä jatkuu...


Pihapiirissä olevat kuuset ovat
joutuneet ottamaan nyt maisemassa
tärkeämpää paikkaa, kuin aiemmin.
Ennen ne olivat niitä pienempiä kuusia
suuren rinnalla.
Nyt sukupolvenvaihdos on tapahtunut!
Ja silmäkin on jo tottunut.


Tätini on kirjoittanut runon "Kotikuusi"

"Kuusi -
lapsuuteni puu
särkässä tuvan takana.
Päätään pitempänä muita
kilometrien matkan se juoksi
kotiinpalaajaa vastaan,
sanoi:
tulithan, lapseni."


Kuva on 1960-luvulta.
Hevoskärriaikaa elellään,
mutta äidin serkun autolla on jo päästy
ajamaan pihaan saakka...

Tämä kotikuusen tarina kuvineen sisältyi
"Minun metsäni"- esitykseen, joka oli pyydetty miulta
pidettäväksi Liperin Leipäpäivässä vuonna 2009.
Leipäpäivän teemana oli silloin "Leipää metsästä".
Samaisen "Minun metsäni" esitin myös
vuonna 2010 MHY- Pohjois-Karjalan Naisten Metsäpäivässä
ja vuotta myöhemmin Farmari- näyttelyssä
Porissa MTK:n osastolla.

Olen tavannut monia ihmisiä,
joille jokin tietty puu, tai tietyt puut,
ovat erittäin rakkaita.
Silloin tuntee yhteenkuuluvuutta ja ymmärtää
täysin toisen tunteet.

Viime joulun alla eräänä päivänä
karjalanpiirakoita tehdessäni
kuuntelin toisella korvalla Pohjois-Karjalan radiota.
Sieltä kuului laulu, joka pysäytti pulikan pyörimisen.
Ihokarvat nousivat pystyyn laulua kuunnellessa.
Se oli Mika Vanhasen tekemä "Kotipihan kuusi".
Todella koskettava laulu.
Sen voi käydä kuuntelemassa osoitteessa:
https://vimeo.com/54533906
Suosittelen!
Ja nyt on kuultavissa samaisesta laulusta Hannu Forsbergin
upea versio osoitteessa:
http://www.youtube.com/watch?v=9aTMS1RVFC0

maanantai 21. lokakuuta 2013

Lunta ja metsäkauriita

Lumi teki haravointityöt!
Siistiä.
Eikun odottelemaan kevättä,
 - ellei lumi sula vielä pois tälle syksylle.

Hanget korkeat nietokset.
No, ehkä kymmenen senttiä.

 Neilikkaruusu kukkii täyttä päätä.

Jäätynyttä keltaista.

 Kynnöspelto piilossa.

Aamunrusko...

Ihan pikkuiset kinokset.

Kissatkin vain pistäytyvät ulkona
ihmettelemässä kylmää ja valkoista.
Ja talvi on kerran vuodessa vain...

Metsäkauriin jälki.

Ihanaa!
Ne ovat edelleen hengissä.
Pyörivät aamulla pihapiirissä, riihen takana.
Puikkelehtivat lehtikuusitaimikossa.
Niitä oli neljä tai viisi.

Vielä on helppo kaivella heinää syötäväksi.
Paksujen hankien aikaan ne ovat aika pulassa
ruuan saannin suhteen.
Pitää viedä talvella taas heinää ja kauraa niille.
Kovin arkoja ovat ihmisen lähestyessä.

Metsäkauriit ilmestyivät meille
joskus 1990- luvun loppupuolella.
Hämmästys oli suuri,
kun niitä alkoi nähdä pihapiirissä.
Ne söivät parin metrin päässä talon seinästä
lintulaudalta tippuneita jyviä.
Olipa siinä luontoelokuvaa suoraan
tuvan ikkunasta!!
Syötettiin niille perunoita, kauraa ja heinää.
Välillä on ollut hiljaisempia vuosia, mutta jälkiä
ja makuupaikkoja on kyllä näkynyt.

Nämä kuvat ensimmäiseltä talvelta,
kun metsäkauriit ilmestyivät ikkunan taakse.

 Kaunis metsäkauris.