maanantai 31. heinäkuuta 2017

Riisin Rietas

Voi miten lyhyeltä ja nopealta Riisin Rietas tuntuikaan viime syyskuun
ensimmäiseen patikointiin verrattuna.
Tuttu ja kerran kuljettu on aina lyhyempi, kuin ensikertalainen!
Polkuja oli kunnostettu toden teolla.
Märkiin suopohjaisiin kohtiin oli kauttaaltaan ajettu mursketta.
Mikäpäs siinä on kulkijan taivaltaa!
Suosittu kohde edelleen; parkkipaikka oli täynnä autoja ja patikoijat olivat
hajaantuneet eri pituisille reiteilleen.

Tapion pöydän ihailijat.

Tätä näkymää riitti silmän kantamattomiin...

Ja Konsta- näkymää myös!

Kyllä.
Sielu lepää.
Muistimme nauttia joka sekunnista ilman itikoita!!
Korouoman pohjalla oli; sanotaanko, ihan kiusaksi asti seuralaisia...

Polku jatkuu, kahvitauko on ohi; jatketaan jo...

Puolukat kukassa.

Ja karpalot kukassa.

Oikea muurahaiskarhu!

Mykistävää...

Oliko ihan pakko kavuta sinne ja jumittua?!

Voimahalaus Karhunkallopetäjälle tai -petäjältä.

Kuollunna ja kuivununna onpi tämä Tapion pöytä.
Poika muisteli riparileirin patikoinnilla tämän kuusen katveessa otettua ryhmäkuvaa.
Sieltä ne muistot palailevat!

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Yksin ja yhdessä

Reissuun lähtiessä puhuimme, että mitähän siitä tulee, kun mukana on viisi erilaista ihmistä.
Samaa sukua, samaa puuta, mutta eri maata...
Nauroimme, että yksi ottaa taksin kotiin, toinen bussin, kolmas pakenee erämaahan jne.
Mutta kyllä me samalla kyydillä tulimme takaisin kotiin saakka.

 Yhteisellä polulla.

 Pienien ja vähän isompien purojen ylityksiä.

Mie vältyin ajamasta pojan autoa paluumatkalla, kun onnistuin menomatkalla
ajaessani painamaan yhtä aikaa kaasua ja jarrua. (Se iso kenkä!)

 Metsässä on tilaa kaikille.
Jättäytyy toisista jälkeen tai painelee edessä vauhdilla;
ja jo vain saapi olla itekseen.

Jokainen meistä tarvitsee sen oman tilan ja ajan.

Tytär suunnittelee jo seuraavaa vaellusta pohjoisessa, ihan yksin.

Pojalla on mielessä kalastusreissu Norjaan.
Moneskohan syksy se jo on.

Nuorin poika oli tyytyväinen, että lähti mukaan.
Teki niin hyvää.
Metsähoitoa.
Kaikille meille.


lauantai 29. heinäkuuta 2017

Ajanvietettä patikoinnin lomassa

Biologi-pojan rintamus.

Kahtokee, mie juon tästä purosta suoraan...
Kastui siinä muutakin, kuin vain suu!

Tylsä kirves, mutta taitava hakkaaja!
Pikkusisko sahasi ja isosisko hakkasi.
Ja nuotiopuita jäi reilu pino seuraavillekin tulien tekijöille.
Se olisi se toivottu erämaan tapa.
Jätä nuotiopuita,  vie omat roskasi pois jne.

Villasukkaset kuivahtavat.
Uutukaisia vaelluskenkiä olin ehtinyt ajaa sisään muutaman illan;
ja ne olivat täydelliset!
Hetkeäkään eivät tuntuneet huonoilta, vaan palvelivat alusta alkaen hyvin.
Oikein hieno juttu, että entiset kenkäni hajosivat kuopuksella Slovenian reissun vaelluksella!

Puhdetöitä...
Syntyi kapustaa, lastaa ja voi...

Virallinen VOI.
Ei äitikään heti älynnyt katsoa veitsen toista puolta; kehui vain hienoksi!

Tämä puuttui varusteista.
Kaiken sekoittava lasta syntyi pojan käsissä ensimmäisen illan aikana.

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Korouoman Julmakallion terveisiä patikoijille

Sydäntä lämmittää kaikki pienet ja isot luonnon ihmeet.
Se on sitä onnea.

Luontoleimoja jo -bonuksia ihan ilmaiseksi.

Tässä seison yhä.

Kiviporo?


Melekosta kiviröpelikköä!

Ihan pakko koskettaa...

Konstallekin riitti ihmeteltävää.

Sinne ne jäi; meidän terveisemme.

Naavataivaan alla.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Korouoman pohjoispäästä matkaan

Meidän patikointi alkoi lauantai-iltana Posion Korouoman pohjoispäästä.
Siitä haastavammasta. Totta kai. Luulot pois epäilijöiltä!
Koivukönkään koski otti meidät kuohullaan ja pauhullaan vastaan.

Hei, oottooten minnuu, elekee jättee!!!

Konstan kokemuksia patikoinnista;
se löytää aina ne parhaimmat paikat lekotella ja levähtää hetken.

Milloinkaan ei ole niin niin väsynyt, etteikö vanamo-mättäälle selkä taipuisi!
Rinkka selässä.
Vanamot kukkivat Posiolla kauneimmillaan.
Sen tuoksu antoi voimaa ja tunnetta kävelyyn.
"Lapissa kaikki kukkii nopeasti... "

Suon voimaa;
lakat olivat pienellä supulla.
Parin viikon päästä patikoijat saavat poimia voima-marjoja ihan polun varrelta.

Talvikki- kaunotar.

Kalliojärkäle piti omaa hiljaista puhettaan kulkijoille.

Vain (lähes) tarpeellinen mukana...
Mie en ollut ennen patikoinut rinkka selässä; olin tehnyt vain päiväreissuja repun kanssa.
Kokeneimmat kulkijat kantoivat teltat, mutta kertyihän sitä silti rinkalle painoa.
Sunnuntain pitkä patikointi ja nousut kävivät kyllä voiman päälle,
mutta askel kerrallaan...
Yhden pitkän nousun puolivälissä poika nappasi minunkin rinkan olalleen, omansa lisäksi,
ja juoksi rinteen ylös...
Huutoni ei pysäyttänyt menijää! Olipa kevyt jalka miulla!
Tytär sanoi, että kun ruumis joutuu kovalle koetukselle, niin mieli lepää.
Se on niin totta!
Kotiin palattua polvet huutivat hoosiannaa, mutta pian ne palautuivat.

Siellä se on ylhäällä poika.
Eikä kestänyt kuin hetkisen vain, kun oli kuulunut:
Miepä kiipeen tuonne ylös!
Varsinainen Korouoman kunkku.
Tämä kivikko ei siis kuulunut polkuun, vaan ihan vain semmoinen ylimääräinen juoksu.
Huvikseen...

On siinä kivien kolina ollut, kun tämäkin kiviputous on alkunsa saanut!

Niin kauas, kuin silmä siintää...

Ihan vain pikkuisen paskat portaat...
Kaiteita puuttui ja porraspuut olivat pahki- lahoja.
Voi Metsähallitus vai Posion kunta.
Ettei vain sattuisi vahinkoja!?
Miun jalan alla petti yksi porras ja jalka humpsahti läpi.
Onneksi ei sattunut pahemmin.
Portaita oli reilut 300.
Osittain portaitten ja siltojen uusimista olikin jo tehty; eli pikkuhiljaa?
Suositummalla reitillä Korouoman eteläpäässä polut olivat hyvin hoidettuja.

Ylös päästiin.
Maisemat aivan huikeat.
Korouomaa parhaimmillaan.
Olimme ensimmäisen yön Julmakallion laavulla.

 Teltta vähän kallellaan, mutta niinhän se elämäkin välillä on.

Kyllä pannukahvi nuotiolla keitettynä maistuu parhaalta!
Kahvia keiteltiin monta pannullista peräkkäin - kovia kahvin juojia olemme kaikki.
Murukahville tuli täystyrmäys eväitä suunnitellessa.
Ei puhettakaan. Olkoon vain kuinka kevyttä kamaa...
Ja tyttäret hirnuivat yhden illan, kun esitin pakastavani täysmaitopurkin kahvimaidoksi.
Halpaa huvia!
Ihan piruuttani pakastin pienen pullollisen täysmaitoa iskukuumennetun lisäksi.
Oli maitopullon haluajia miun lisäksi muitakin!