sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Oikea TYKY- päivä

Piipahdettiin päivänä muutamana ystävän kanssa Kuopiossa.
Lähdimme matkaan suoritettuamme kumpikin tahoillamme "aamuvuorot".
Reilun tunnin ajon jälkeen ollaan jo Savon piäkaapungissa.

Ystävä sen keksi;
nyt myö vietetään TYKY- päivää!
Kahden yrityksen koko henkilökunta osallistuu!

Johan rypyt oikeni!
Ja maailmakin parantui kohdillleen.
Pikkuisia kiertelyjä puodeissa, parissa taidenäyttelyssä
ja välillä jalkojen lepuutusta ja vatsan täyttöä kahvilassa tai ravintolassa.

Kuopion VB- Valokuvakeskuksessa oli parhaillaan
koskettava ja vaikuttava Meeri Koutaniemen valokuvanäyttely.
Eipä jättänyt kylmäksi ne kuvat...
 
Paavo Pelvo Karhunpesä
G12- GALLERIASSA
oli esillä Paavo Pelvon ja Minna Räsäsen teoksia.
Huikeita töitä!
Ei voi kuin ihailla sitä taitoa ja osaamista...
(Nämä pari kuvaa on otettu ihan kännykkäkameralla,
siksi huonohko kuvalaatu... )

Paavo Pelvo Susiraja
Minna Räsänen, Kesän uni.

Tämä maalaus ei ollut Kuopiossa;
mie olen saanut sen ja se odottaa vielä kehystämistä...

Meijän TYKY- päivä oli onnistunut.
Illalla kotiin palasi tyytyväset yrittäjät,
vatsa täynnä hyvää ruokaa ja mieli virkeänä!

perjantai 28. lokakuuta 2016

Eilen, tänään, huomenna

Joka päivä on NALLE- päivä!
Eilen oli Kansainvälinen Nallepäivä.
Se hujahti ohitse metsäisten asioitten ja edunvalvonnan parissa.
Päivään sisältyi kyllä nallejuttujakin...
Kotiuduttuani liki puolilta öin etelän sateista,
nallet istua nököttivät paikoillaan ja odottivat!
Nalleseura onkin paikallaan.
Ne kertovat, mikä elämässä on tärkeintä:
Koti ja kaikki sen sisältämät asiat!

Ps.
Lumet on syöty!
Vettä sataa ristiin, rastiin.
Antaahan sataa.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Heinäseipään päällä lunta!


Talvi on tullut!
Jos sen lasketaan alkavan ensimmäisestä lumisateesta.


Luvattu.
Odotettavissa ollut.
Ei siis yllätys kenellekään.


Mutta silti kesäkumit alla autossa...
Kuka niitä nyt valmiiksi vaihtelee?
Ajellaan hissukseen, hiljalleen.


Puuttuu vain intomieli lumiukkojen tekoon!
Talvikausi avattu.
Lisää puita uuniin ja villahousut jalkaan.


Pysyvä lumi tulee vasta ensi vuonna, sanovat.
Miten käynee tämän lokakuisen.
Valot on sytytetty luontoon ainakin hetkeksi.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Kiutaköngäs Oulangan kansallispuistossa

Anssi Tikanmäen levy "Maisemakuvia Suomesta",
(LoveKustannus, 2002);
sisältää kappaleen "Kiutaköngäs".
Se soi päässäni, kun muistelen Kiutakönkäällä käyntiä
ja katselen sieltä otettuja kuvia.
Ajatella;
siitä on aikaa kuukauden päivät, kun patikoimme ystävien kanssa
näissä maisemissa...

Levy sisältää kappaleisiin liittyviä, huikeita tekstejä
Anssi Tikanmäen kynästä.
Tässä "KIUTAKÖNGÄS":

"Kaarnanpala - jossakin Oulankajoen yläjuoksulla
ikihongaksi muuttuvan männyn kyljestä jotenkin veteen joutunut -
lipuu verkkaan virran mukana kohti tuntemattomia tyrskyjä,
mahtavia pauhuja -

kohti könkäitä, jotka vesimassat aikojen saatossa ovat
muodostaneet murtaessaan itselleen kulkuväylää
suomalaiseen lujaan graniittiin.

 Kaarnanpala keikkuu kimaltavassa joessa,
auringonvalo pilkottaa havupuitten oksistossa.

Ympärillä leviää jylhän kaunis koillismaalainen maisema,
jossa on odotusta, kärsivällistä odotusta,
tulevien kuohujen pitkällistä odotusta.

Kaarnanpala lähestyy köngästä...
vauhti kiihtyy, luonnonvoimat tempaavat purjehtijan väkevästi
kohti jylisevää kanjonia, ja sitten -
raivoten vesi putoaa kalliokynnyksen yli.

 Tämä hetki on ikuisuus...
ja kaarna syöksyy tahdottomana pärskeisiin, kiviseiniin,
hiidenkirnujen pyörteisiin.

Kaarnanpala lipuu suvannossa taas.
Kaikki on loppunut yhtä nopeasti
kuin kaikki on alkanutkin.

Vesi on rauhoittunut.
Jylhän kaunis koillismaalainen maisema odottaa uusia,
tulossa olevia kuohuja..."
- Anssi Tikanmäki -


Tästä on ennen kuljettu veneillä Paanajärvelle.
Sinne ei olekaan kovin pitkälti matkaa, rajan taakse.
Oulangan kansallispuisto tekee yhteistyötä Paanajärven alueen kanssa.

Konsta kuulee yhä korvissaan Kiutakönkään koskien pauhun.
Se kulkee mukana.
Kokemuksena, tunteena, muistona.
Voimana.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Pehvakat

Pehvakka.
Se kuulostaa ihan pehmeältä voimasanalta...
Mutta ei se sitä ole.
Pehvakka on huopainen, pehmeä ja lämmin alunen
pepun alle.
Kannon nokkaan, kiven päälle.
Mukaan retkelle, nuotiolle, patikointiin.
Käärölle reppuun.

Metsäihmiselle kuusi...

metsästäjälle tai eläinten ystävälle hirvi.

Kiepautetaan käärölle ja sidotaan nauhalla kiinni.

Karhunen.
Näitä on nyt ommeltu syksyn siivittämänä.
Valmiina hälle, ken tarvitsee!

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Syksyn ääniä


Aamun hiljainen hämärä.
Tuli ritisee leivinuunissa, lämpö leviää tupaan.
Talitintti räpsyttelee ikkunalaudalla kysellen evästä.
Keltainen koivunlehti irtoaa ja leijailee maahan.
Joutsenten lähtötervehdykset sykähdyttävät.

Kuivat halot lentelevät pinoon halkoliiteriin.
Uutta poltettavaa syntyy metsän kätkössä;
moottorisaha pärisee ja pölli toisensa jälkeen katkeaa.
Syksyn ääniä, syksyn töitä.
Valmistautumista talveen.



sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Omenaisia, ihanaisia

Tänä syksynä omenapuut antoivat kaikkensa.
Omenansa.
Sain jälleen ottaa vastaan omenoita heiltä, joilla niitä oli liikaa.
Nuorison vuosi sitten istuttamat omenapuut
eivät vielä antaneet satoa.
Toisessa puussa oli kesällä yksi kukkaterttu.
Ne ehkä vielä miettivät...

Sisko askarteli yhden päivän omenoitten kanssa.
Leivinuunissa oli sopiva lämpö,
ja siinä hän kuivasi kymmeniä pellillisiä omensiivuja.
Tuoksu oli huumaava ja täytti koko talon!
Kuivatut herkut ovat jo tainneet kadota naposteltuina parempiin suihin!

Täyttä makua.
Keiteltiin monta satsia omenahilloa.
Onpa kaurapuuro onnellinen talven mittaan
saadessaan seuraksi omenahillon!
Ja kyllä ne sulikkaleivätkin haluavat oman omppuhillonsa!
(Jos vain joku niitä tekisi...)

Siskon kuvaama
Omena päivässä pitää lääkärin loitolla.
Parhaana kaksi...

Siskon kuvaama
Kuvassa ystävän maalaaman nallen seurana miun
tähän mennessä ainut savinalle Mökö.
Ja omena.

"Omenan kuoressa on reikä.
Jos siihen painaa korvansa kinni
ja kuuntelee tarkasti,
voi veden ja tuulen ääniltä erottaa
astioiden helinää.

Toukka tiskaa."

Risto Rasa / Metsän seinä on vain vihreä ovi
Otava, 1971

perjantai 14. lokakuuta 2016

Sumun sekaan

Lokakuun sumuinen aamu.
Mitä se lupailee?

Kuulin eielen, että pysyvä lumi saadaan vasta ensi vuoden puolella.
Marraskuun lumi ei pysy, sanoo vanha kansa...
Hiihtäjät jo kovasti tervaa suksiaan,
lumia odottelevat.

Pöllihommia, halkohommia,
ompeluhommia ja neulomishommia...

Tänä päivänä silmä lepää lähellä.
Maiseman tällä puolen.
Hyvin se riittää.

Jossain siellä aurinko piilottelee.
Kerää voimia ja ehkä huomenna näyttäytyy!

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Valoa pimeyteen, kuumaa kahvia sekä maakuntapäivää

Heijastava nalle sydämen tai enkelin kanssa.

Syksy saa.
Pimeässä näkymään.
Heijastava.
Hihaan, polveen, olalle, laukkuun.
Turvaksi matkalle.
Jälleen tuolla pimeillä teillä kuljetaan henkensä kaupalla,
mustana ja näkymättömänä.
Heijastimet heilumaan ja näkymään!!

Louhi-Nallen HUO-PAnnumyssy.

Siitä mitään kukkoa tullut!
Karjalan kukkilintu lähinnä.
Punamusta; Karjalan värit kuitenkin.
Pannukahville tai teepannulle.

Pohjois-Karjalan väki pääsee äänestämään maakuntapäivän
ajankohtaa sekä maakuntaeläintä.
Olkoon vain karhu koko Suomen kansalliseläin,
mutta miun ehdotukseni on karhu myös meijän maakunnan
nimikkoeläimeksi.
Enhän nallentekijänä voi muuta esittää!

Konsta Riisitunturilla.



maanantai 10. lokakuuta 2016

Menneisyyden havinaa

Tämän päivän henki on se, että kodeissa halutaan vähentää tavaran määrää.
Mistä se tavara on sinne kertynyt?
Ovista ja ikkunoista?
Pikkuhiljaa ja huomaamatta.

Kesällä kerran istuimme ystävien kanssa riihikahveilla
ja eräs heistä kysyi,
että ootteko kuullu semmosesta japanilaisen kirjoittamasta kirjasta,
jossa vähennetään tavaraa;
otetaan yksi kerrallaan käteen ja pohditaan, aiheuttaako se hyviä tunteita...
Sanoin, että oon kuullu, enkä lue!!!

Mutta elähän mittää.
En ole lukenut kirjaa vieläkään, mutta toimeen olen ryhtynyt.
Sadepäivän hyvä homma on ottaa kaappi kerrallaan käsittelyyn.
Pohtia, tarvitsenko, käytänkö ja aiheuttaako hyviä tunteita...
Aiheuttaa.
Harmaita hiuksia!

Tytär oli miettimisessä vähän kaverina tässä syksyllä.
Meinaatko oikeesti säilyttää tuon kipon, jonka reuna on lohjennu...
No kun se on niin ihana ja muuten ehjä.
Siinäpä se.
Soppakupin ydin.

Paljon tavaraa ja vaatteita lähti kiertoon, paljon joutavaa roskiin.
Lehti-, pahvi-, lasi- ja metallikeräykseen.
Ja nuotioon.


Aarre!
Muistan lapsuudestani, että tämä karttakirja pyöri tuvan penkillä lehtipinon alimmaisena.
Tallessa.
Vintillä.
Kovasti on luettu!
Tämän ja edellisenkin sukupolven nimikirjoituksia sivuilla.
Oman aikansa karttakirja.
Vuosilukua kirjasta ei löytynyt.


Suomi silloin - ennen nykyisiä rajanvetoja.
Kaunis nainen on hän.
Tallennan karttakirjan tulevillekin sukupolville ihmeteltäväksi.
Talon historiaa...


Vietimme siskon kanssa pari hauskaa iltaa nuotion ääressä.
Poltimme vanhoja kirjeitä.
Osa tietenkin piti vielä jättää myöhempään harkintaan...
Ja ne rakkaimmat kirjeet tallennan edelleen.
Kirjeviestintää.
Se oli se aika, ettei soiteltu, kuin aivan todella tärkeästä asiasta.
Ei ollut sähköpostia tai mukana kulkevaa kännykkää.
Kirjeissä kirjoitettiin kuulumiset kotiin, ystäville, sukulaisille.
Kyllä joskus vieläkin se kirje lähtee postiin, mutta valitettavan harvoin.


Tuhkana tuuleen.
Sinne menivät.
Vintin kätköissä on monen sukupolven asioita.
Kirjeitä, kirjeitä, kirjeitä, kortteja...
Vanhoja lehtileikkeitä, kuolinilmoituksia, ties mitä.
Voi hyvänen aika.
Tuskin kansallisarkisto on kiinnostunut tavallisten ihmisten kirjeenvaihdosta
vuodelta yksi ja kaksi ja seitsemänkymmentä...

Pikkosiskon aarre! Eipä ollut liikoja suttupapereita, mihin piirrellä. Isän lahjoittama kansio!

Kaksi siskoa on jo omat kirjelaatikkonsa saanut;
yksi onnellinen ja aarteestaan tietämätön vielä odottaa...

Vanhan ja saman suvun omistuksessa olevan talon ongelma.
Sinne ne on säilötty.
Mitään ei ole heitetty pois.
Jos sattuu tarvitsemaan...
Se, ken on muuttanut talosta pois, on jälkeensä jättänyt ne tallentamansa.

Niin monta kertaa olen käynyt läpi ne vintin kätköt.
Ja aina heittänyt pois.
Paljon.
Yhä riittää.
Muistoja, muistoja...
On puhuttu monta kertaa, että kaikki jälkensä pitäisi siivota silloin,
kun on vielä järjissään...
Edes jonkunlaisessa tolokussa.
Se on taas meneillään.

Veeti ja Otto tutkimassa siskon karttapalloa, jonka hän on ostanut joskus 90- luvun alussa Hotelli Pressan kirppikseltä yhdellä markalla... Onhan näitä aarteita itse kullakin!

Päiväkirjat vielä odottaa.
Arkullinen.
Vuosikymmenet sanoina kirjojen sivuilla.
Kirjoittaminen, joka piti hengissä ja edes jonkinlaisessa jaksamisessa.
Odottakaahan, vielä teidänkin aikanne tulee joutua tuleen...

lauantai 8. lokakuuta 2016

Kesän heinät seipäällä

Sisko oli käymässä syyskuun puolivälissä.
Yhtenä päivänä olin Lippi- talkoissa ja sisko kyseli,
että saako hän haravoida särkältä heinät.
(Olin niittänyt niittyheinän maahan, tarkoituksena viedä ne sitten metsään)
Ja saako hän laittaa heinät seipäälle...
No kyllä saat!

Ihan yksi kokonainen heinäseiväs!
Ihana.
Kaunis.
Täydellinen.

Siinä se nyt komistelee, tuvan ikkunan alla.
Talitintti käy ihmettelemässä, että erikoinen on tämä lintulauta...
Taidan jättää sen talveksi.
Tytär jo kyseli, että onko heinät varattu metsäkauriille.
Niitä odotellessa!

Kesän heinäurakka tehty!
Heinät on seipäillä! Seipäällä.
Ei tainnut siskolle tulla edes pahemmin allergisia oireita.
Pikkutyttönä hänen kohtalonsa oli maata sairaalassa
viikkokausia allergiaihottumansa takia...
Jäi ne heinähommat vähiin.
Tappityttö.


torstai 6. lokakuuta 2016

Hilla-nalle maailmalle

Kesällä valmistunut Hilla-nalle valloitti keltaisuudellaan
hakijansa ja nyt se valmistautuu pitkälle matkalle
kohti Australiaa.
Siellä sitä odottaa pieni, toukokuun lopulla syntynyt Josefine.
Voi nalle, hyvää matkaa!
Vie mennessäsi suomalaisen metsän ja suon tuoksua,
karpalon kirpakkuutta, lakan keltaista iloa,
alkukantaista suon voimaa!
Vie mukanasi näitä meidän metsäisiä juuria!
Niin kasvatat omat juuresi äitisi maahan.
Siitä on hyvä pienen ihmisen ponnistaa elämään!