Viiru-kissan hyvä elämä

Vanhaherra Viiru saapui meille loppukesästä 2005 kyselemään kortteeria.

Minun piti kissa-allergisena tehdä päätös, voiko meille ottaa kissaa.
Viiru taisi tehdä sen päätöksen puolestani, kun se jollain naisporukan ulkosaunareissulla
hyppäsi miun syliin silitettäväksi. Ihan kuin se olisi tiennyt, että tuo se tekee päätöksen...

Sain allergiani siedätettyä.

Viiru otti paikkansa ja se sai elää pitkän ja hyvän elämän meillä.
Lastenkin elämässä se sai olla suurimman osan heidän elämästään.

Ja puolison syli oli sille parhaita paikkoja...

Joitakin erityisiä tilanteita muistan.
Kun puolison sairaus oli todettu ja ahdisti niin...
Yhtenä päivänä kävin makaamaan sänkyyn selälleni, Viiru tuli ja asettautui minun rinnan päälle.
Sanoin ääneen, että Viiru taitaa tietää, mihin koskee. Koskaan ennen se ei ollut tehnyt niin.

Kissan elo alkoi kääntyä nyt kevättalvella heikompaan suuntaan.
Se oli hyvinä vuosinaan painanut yli kolme kiloa, vaikka olikin aina hyvin pikkuinen. 
Nyt sen paino oli enää 1750g... Konstan kokoinen kissa!
Viiru oli meille tullessaan vajaat kaksivuotias; niin eläinlääkäri silloin arvioi.
Eikä kissa koskaan kertonut, mistä se tuli ja mikä oli sen elämä ennen meitä.,..

Kerkisi se vielä nauttia kesästä ja lämmöstä ja ulkona kuljeskelemisesta.

Tehtiin kuitenkin päätös ja laskettiin Viiru autuaammille maille.

Ison kuusen ja lasten koivujen kupeessa on kissalla hyvä lepopaikka.

Pikkuinen Pikku

Vaihteeksi valmistui pikkuinen nalle.

Vaaleanpunainen, kahdesta eri mohairista tehty nalle on Pikku.

Pikku on toivoa täynnä. 

Se kiertää katsastamassa kaikki kevään heränneet kukat...

Pikku tietää, että ihan just kohta on kesä ja lämmin.

Pikun toisen kämmenen tassu on lyhyempi,
kun täyttäessä tuli pieni vaurio mohairiin ja ompelin siihen paikan.
Se ei nallen menoa haittaa. Kohti kesää sylet levällään!
Ps. Pikku on jo löytänyt oman ystävänsä!

Polkuja pitkin

Voisiko Helatorstaiehtoota paremmin viettääkään, kuin painelemalla pitkin luontopolkuja!

Ystävän kanssa patikoitiin Outokummun Erä- ja luontokeskuksen polkuja.

Maisemat ja näkymät harjupolulta ovat huikeat.

Kahta puolta lampia, soita ja männikköä riitti.

Varjon puolella lampia peitti vielä jään rippeet.
Sää oli lämmin; lähes 10 astetta, mutta kyllä jäät ja lumet vielä antoivat villapaidalle vastinetta!

Mikä parasta: elämä taas asettui pikkuisen enemmän oikealle polulleen,
kun sitä yhdessä pohtii ja pähkäilee...

Ongittelua, sitäpä sitä.

Tämä paatti on tehtävänsä suorittanut.

Jatketaan matkaa!

Nallekurssi

Nallekurssi Lahjapuoti Lipissä Ylämyllyllä

la- su 25.-26.5. klo 10-16.

Tervetuloa mukaan nallejen salaperäiseen ja kiehtovaan maailmaan.

Valmistetaan nalle mohairvillasta perinteisesti käsinommellen, täytetään puulastulla.
Nallelle laitetaan nivelet, lasisilmät ja nallesta tulee yksilöllinen, rakastettava persoona.

Lisätietoja kurssista löytyy Lahjapuoti Lipin Facebookin tapahtumista tai minulta voi myös kysellä.

Jokainen ihminen tarvitsee nallen!

Tikkunen

Tikkunen; 23-senttinen nalleveitikka.

Tehty siili- ja peruslyhyestä mohairkarvasta.

Tikkunen on päältä tikkunen, mutta sisältä täynnä nallerakkautta!

Tikkunen valmistui yhdessä talven jäljiltä heräävän luonnon kanssa. 

Nalle on vapaa löytämään oman seikkailuystävänsä.

Suomalaisen Työn päivä

Hyvää Suomalaisen Työn päivää!

Ensimmäinen leskenlehti löydetty...