keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Yläkaivo ja alakaivo

 Pihapiirin mukavat ja vanhanaikaiset kaunistukset: kaivot.
Meillä niitä on kaksi: yläkaivo ja alakaivo!
Yläkaivo on nimensä mukaisesti pihapiirin yläosassa
ja se sijaitsi aivan vanhan, lapsuudessani olleen kivinavetan yläpuolella.
Muistan, kuinka navetan seinän läpi tuli kaivolta putki ja kesäisin sitä kautta
pumpattiin vettä saaviin navettaan.
Talvella varmaankin vesi liikkui sankoilla...
Ja muistan, että kun vesi joskus talvella loppui kaivosta, sitä haettiin hevosella ja reellä
luonnonlähteestä. Loiskui kai niistä saaveista osa matkalle...

Sama veden kulku oli taloon; kesällä sinistä letkua myöten suoraan tuvan seinässä
olevan reijän kautta puiseen vesitiinuun...
Vesitiinun reunalla keikkui emalinen kauha, jolla janoinen saattoi kulkiessaan hörpätä!
Ja talvella vesi kannettiin kaivolta sankopelillä.

Yläkaivo
Alakaivosta vesi saatiin lähellä olevaan savusaunaan.
Iso rautapata sijaitsi ulkosalla kivien päällä ja siinä lämmitettiin pesuvesi. Tai pyykkivesi.
Voi sitä työtä ja vaivaa...
Yhden kerran muistan, kun puintiaikaan oli iso talkooporukka miehiä saunomassa
työpäivän päätteeksi ja sauna syttyi tuleen.
Silmissäni näen vieläkin Pykäläisen Heikin pumppaavan hurjana vettä
ja sankot juoksivat sammuttamaan palavaa seinää...
Sauna pelastui.

Yläkaivo sai voikukkaseppeleen kutreilleen...
Nyt kaivot ovat käyttökiellossa; kiitos aumaan (eli maahan, muovin päälle)
tehdyn säilörehun 80- luvulla...
Vähäinenkin määrä säilörehun puristenestettä pilaa veden.
Eipä sitä tietoa ollut silloin saatavilla.

Alakaivon betonikannen reunalla kasvaa kymmenvuotinen mänty. Hittoko sen siihen käski kasvamaan?! Annettiin männyn jäädä, toistaiseksi. Saahan sen siitä pois, kun siltä tuntuu. Nyt se vartioi varmana ja pystyssäpäin kaivoa.
Kaivot ovat karmeita ja pelottavia paikkoja syvyyksineen ja kiviseinämineen.
Mutta ne ovat.
Kaivojen "kannet", eli meillä noin 35 x 40 cm kokoinen aukko valetussa betonikannessa
on uusittava puisilla lankuilla ehkäpä 25-30 vuoden välein.
Nyt ne on uusittu.
Saa huokaista muutaman vuosikymmenen!
Ja ainakin yksi jälkikasvu osaa nyt tehdä sen homman, vieläpä erittäi hyvin! Kiitos, Petrus!!
Eikä edes vasara tippunut kaivoon, kuten edellisen kerran korjaajalla...

Vanhasta tervakselle tuoksuvasta lattialankusta syntyi uudet pitimet pumpulle.
Kyllä kestää.

Alakaivon "letkuliitin", palvellut uskollisesti. Nyt eläkkeellä...
 Kansien uusimisoperaation jälkeen nuorin poika sanoi, että pelastettiin vauvoja...
Siellä se paha näkki saa olla itekseen, kun kaivon kansi kestää.
Ja minun ei enää tarvitse kantaa huolta!
Yksi rästityölistan tehtävä viivattu yli.


maanantai 28. toukokuuta 2018

Muistojen metsä

 Sain olla eilen mukana juhlavassa tilaisuudessa metsän keskellä.
"Tulevaisuuden kuusi"- kampanja päättyi Muistojen metsän istuttamiseen
Kontiolahdella, Salpalinjan läheisyydessä Metsähallituksen lahjoittamaan metsään.
Muistojen metsä istutettiin veteraanien muiston kunnioittamiseksi.
Noin 600 kuusentainta lähtee kasvuun hakkuuaukiolla.
Pohjois-Karjalaiset yritykset ja yhteisöt ovat tukeneet hanketta.

 Eno- verkkokoulun puuhamies Mika Vanhanen kertoi, että
Tulevaisuuden kuusia istutettiin viime vuonna Hangosta Utsjoelle.
Puita istutettiin Suomen lisäksi noin 60 eri maassa.

 Minun istuttama kuusi!
Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan nimissä.

 Mottimestari ja moninkertainen halonhakkaajamestari Antti Ticklenin taidonnäyte.
Halkomotti on niin kaunis!

 Suomi on lämmennyt koivuhaloilla myös sodan jälkeen.
Sotakorvauksia maksettiin valtion metsien puilla ja sahatavaralla.

 Koivuvanhus vartioi ja suojelee kuusentaimia.
Taimet saivat tilaisuudessa siunauksensa myös Lääninrovasti Petri Raskilta.

 Ettei muistot unohdu!

 ..." Hoivatkaa, kohta poissa on veljet..."

 Hakkuuaukko malliesimerkein; alueelle on jätetty säästöpuuryhmä ja kelopökkelöitä.

Ja lopuksi ne kuuluisat Sotilaskoti- munkkikahvit!
"Metsänhenki"; voisiko parempaa nimeä olla Sotilaskoti- autolla!

Minun vuosi sitten istuttama Tulevaisuuden kuusi on kasvanut pituutta
ja selvisi hyvin talvesta. Kukkien keskellä se jatkaa kasvuaan!

lauantai 26. toukokuuta 2018

K A R H U ! ! ! !

Konsta odottaa innolla näkevänsä lajitoverin...
Nyt se on suoritettu!
Saavuimme Erä-Eerolle Lieksan Kontiovaaraan iltapäivällä kahden aikoihin.
Kahvittelun ja tuloinfon jälkeen päätimme suosituksen mukaan vaihtaa
etukäteen suunnitellun "katselumökin" "kuvauskojuihin", jossa yrittäjän mukaan
olisi ehkä paremmat mahdollisuudet nähdä karhu.
(Kuvauskojut ovat erityisesti ammattikuvaajien käyttämiä;
niissä ollaan samalla tasolla eläinten kanssa.)
Jouduimme jakautumaan kahteen kojuun, mutta sehän oli sivuseikka.
Tyttäret olivat yhdessä ja minä pojan kanssa toisessa kojussa.
Eero laitteli lihapaloja mäntyjen oksiin houkutukseksi.
(Hukkunutta hirveä ja päiväyksen ohittaneita fileitä kaupasta...)

Olimme puoli neljän aikoihin asemissa ja valmiina iltaan ja yöhön.
Alkoi pitkä ja hidas o-dot-ta-mi-nen!
Linnut pitivät seuraa; korpit, käpytikka, käki ja hullut kalalokit; jotka eivät näyttäneet ihan aidoilta metsän elukoilta...
Äänien perusteella ainakin metso, taivaanvuohi ja sinitiainen laulelivat.
Meidän piti olla HILJAA. Ja olimmehan me. Mitä nyt tuolit narisivat...
Odotus oli korkealla.
Vaikka hyvin tiedämme, että kun ollaan toimimassa luonnon eläinten kanssa,
niin niitten näkemisestä ei voi etukäteen olla varma. Toivoimme vain!!
Näkemisprosentti vaihtelee nollasta sataan...

Odottavan aika on pitkä.
(Jotenkin palautui mieleen yhdeksän kuukauden odotukset...)
Mutta kun se odotus palkittiin, kaikki hitaat minuutit unohtuivat sillä sekunnilla!
Klo 22.30 tallusteli ensimmäinen karhu ja alkoi asiansa tietäen kierrellä
ja keräillä herkkupaloja suuhunsa.
Karhun maha näytti vähän tyhjältä; ilmeiseti talven paasto kurittaa pitkälle kesään.
Se tuntui niin luonnolliselta, että karhu ilmestyy sieltä katajapuskista esiin!
Omat sydämen lyönnit olivat lähes kuultavissa...

Oi sitä tunnetta!!!
Upeaa.
Uskomatonta.
Mahtavaa.
Hienoa.
Lutunen!

Karhu; jonka nimesin Jahvetiksi tietämättä sen sukupuolta, oli puolen tunnin ajan
siinä silmiemme edessä.
Lähimmillään se liikkui kojun seinästä muutaman metrin päässä...

Unelma toteutui;
nallentekijän unelmana on ollut nähdä karhu omin silmin.
Se sanonta, että vaikka sinä et ole nähnyt karhua, niin karhu on nähnyt sinut;
pitää varmasti paikkansa minunkin kohdallani.
Niin monta kertaa yksin metsässä ollessani on tullut se tunne,
että täällä on joku ja se joku katsoo minua...

... "Metsän poika tahdon olla, sankar suurten kuusiston.
Tapiolan vainiolla karhun kanssa painii lyön ja maailma unholaan jääköön." ...
(Metsämiehen laulu; Eino Leino)

Samaan aikaan ensimmäisen karhun kanssa tuli myös kaksi ahmaa osille.
Ahma on Erä-Eeron suosituin kuvattava; sitä ei kovin monessa paikassa saada kuvattua.
Liperissäkin on ahmoja, olen nähnyt vain jälkiä. Harvoin sitä kai onnistuu näkemään.
Aikamoinen venkula koko ahma!
Toinen niistä liikkui hassusti hypähdellen ja pomppien, kierrellen ja kaarrellen.
Aivan kuin se olisi halunnut esiintyä meille!

Oli mielenkiintoista nähdä tämäkin, kolmas Suomessa tavattavista suurpedoista.
Susiakin siellä silloin tällöin tavataan, mutta se on arka tulemaan näkyville.
Myöhemmin yöllä yksi ahma kiipesi korkealle mäntyyn ja oli siellä kauan;
ehkä susi liikkui lähistöllä?

Tämän Jahvetin jälkeen alueella kävi kaksi karhua; todennäköisesti emä ja erauspentu,
mutta ne olivat arkoja eivätkä jääneet.
Ahmojen liikkeitä saimme saurata pimeään asti.
Uni voitti äiti-ihmisen jossain vaiheessa, vaikka sydän hakkasikin kauan ylimääräistä karhusykettä...
Tytöt olivat neljän jälkeen nähneet vielä kaksi karhua kulkevan kuvauskojujen ohitse.

Aamuviideltä herättyäni kaikki yöllä koettu näkyi silmissä koko ajan.
Mahtava kokemus.
Olen niin kiitollinen, että saimme elää näin vahvan luontonäytelmän.
Voi olla, ettei tämä jää ainoaksi kerraksi...

Kunnioitukseni yrittäjä Eero Kortelaista kohtaan kasvoi tavattuamme hänet nyt paikan päällä.
Hän kunnioittaa luontoa ja sen eläimiä ja pyörittää yritystään luonnon ehdoilla.
Hänen kertomansa tarinat jäivät elämään mieliin.
Erä-Eeroon tulee luotokuvaajia ja eläimistä kiinnostuneita ympäri maailmaa.
Suoraa livelähetystä ahmojen ja karhujen maailmasta ovat saaneet seurata Amerikassa asti!
Kojun vieraskirjan sivut täyttyivät monella kielellä.
Eero kertoi amerikkalaisesta miehestä, joka oli tullut lentäen Joensuuhun, siitä junalla Lieksaan, josta Eero oli hakenut autolla hänet Kontiovaaraan. Mies oli viettänyt yön kuvauskojussa ja aamulla onnellisena kokemastaan samaa reittiä takaisin kotimaata kohti...
Englantilaiset äiti ja pieni poika taas olivat ensimmäiseksi nähneet ORAVAN, ja onnesta huokaisseet,
että matka on jo nyt onnistunut ja täydellinen, kun näkivät oravan...
Kontiovaaran seutu Lieksassa on erittäin kaunista seutua; se on kuin pienois-Punkaharju
korkeine mäntyharjuineen ja lampineen.
Onneksi se on niin lähellä, että sinne pääsee helposti uudelleenkin!

Onnellinen olo minussa jatkuu kauan tämän mahtavan karhu- kokemuksen jälkeen!



torstai 24. toukokuuta 2018

Toiveissa karhun näkeminen. .

Riisitunturi, Posio; elokuu 2017
Jospa lopultakin onnistuisi näkemään oikean karhun oikeasti luonnossa?
Sain lapsilta joululahjaksi yhden yön Lieksan Kontiovaarassa sijaitsevaan
luontomatkailuyritykseen; Erä-Eeroon.
Siellä katselukojussa vietetään iltapäivästä yön yli aamuun ja tiiraillaan, näkyykö mitään...
Ruokintapaikalle tulee, ketä on tullakseen.
Vaikka se on vähän ristiriitaista, niin se on tavan tallaajalle ainut mahdollisuus
nähdä suurpetoja Suomessa.
Katselukojuja ja järjestettyjä kuvauspaikkoja ne käyttävät tunnetutkin luontokuvaajat...

Nyt se on edessä.
Kolme nuorinta nuorta lähtee seurakseni.
Ettei aivan yksin tarvitse valvoa aamukuuteen...
Into on lievä sana kuvaamaan lähtötunnelmia!

Konsta pääsee tietysti mukaan odottamaan, näyttäytyykö lajitoveri...
Perästä kuuluu!

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Alkukesän (toukokuun) kukkivia

 Lemmikkien sineä...

 Oma maa mansikka...

 Haisevat tuomenkukat...

 Korte-metsä...

 Miten kielotkin voivat jo kukkia?!

 Viherrystä, piiperrystä...

Rehottavat rentukat...

Kai kesällekin jotain kukkivia jää...

lauantai 19. toukokuuta 2018

Aurinkoista viikonloppua!


 Minun savinallet ja Aamu-Usvan Heidin taiteilemat pikkuiset tuolit.
Passaa siinä nallen levähtää touhujen välissä!


torstai 17. toukokuuta 2018

Remonttia remontin perään

Eteisen, eli pukuhuoneen alkuperäistä tiiliseinää.
 Navettarakennuksessa sijaitsevan ulkosaunan remontti meneillään...

Vanha.
Voi hyvänen aika.
Sauna on valmistunut 1967 (noin), samaan aikaan kuin navettakin.
Kovin usein meillä ei rempata; 80-luvun puolivälissä uusittiin saunan paneliseinät.
Siinäpä ne.
Jospa tällä uusimisella mennään seuraavat 50 vuotta...

Luotto-remonttinainen töissä.
Hyvä siitä tullee!!

tiistai 15. toukokuuta 2018

Toukokuun töitä

 Toukokuun raivausurakka;
hieskoivut ja ruikelot pois kasvatettavien koivujen ja kuusten seasta.
Hyvä keli tehdä, kun ei olleet vielä itikat kiusana.
Linnunlaulu kuului tankkaus- hengähdys- ja terotustauoilla.
Pyytelin anteeksi häiriötä, mutta pakko tehdä tämäkin työ pois roikkumasta.
Viime viikolla oli vielä aika lehdetöntä, nyt vihreys on kaikkialla.

Kohta saa jo vasta-tarpeet!

Lasten nimikko-koivut kasvaa ja vihertää illan auringossa.


lauantai 12. toukokuuta 2018

Sarjassa "En koskaan enää". . .

Kun tein muutama vuosi sitten kokeilun kokonaan nahkaisesta nallesta,
päätin silloin, etten ikinä enää kokeile nahka-nallea.
Vaikka Pate Musta onkin oikein symppis rokkikukko-nalle...
Viimekesäisessä Louhi-Nallen 100 nallea- näyttelyssä
tulikin muutama maininta vieraskirjaan, että Pate Musta on paras!

Mutta.
Olin saanut ihanaa virheää ohutta nahkaa ison palan.
Aina sen nähdessäni, se iski silmää, että tulisi kyllä aika kiva nalle tästä...

Niinpä otin ja leikkasin Louhi- nallen osat ja ompelin pikku hiljaa valmiiksi.
Ja kun on nallen osat valmiina, niin onhan se tehtävä loppuun!

Siitä tuli Ernesti.
Näkemäni unen mukaisesti . . .
Hoikkanen poika on hän.
Mutta täynnä rakkautta.

Peitsa tervehtii lajitoveriaan. Karvainen ja karvaton...

Eikä se nahkan ompeleminen nyt niin kamalaa ole;
hyvällä nahkaneulalla ja pisto kerrallaan, kuten nallen ompelu aina.
Ja vihreää nahkaa jäi jäljelle paljon...