Välillä etelän kultturia

Käsityöyhdistys Lipin porukan kanssa hypättiin keskiviikkoaamuvarhaisella  junaan ja köröteltiin Helsinkiin. Tarkoituksena oli avartaa käsityöalan kokemuksia ja näkemyksiä.

Päivässä ehtii näkemään paljon ja viimeisellä junalla palasimme takaisin Pohjois-Karjalaan!

Vierailimme Taito Etelä-Suomen Taito Shopissa ja saimme tiukan ja laajan tietopaketin sen toiminnasta.

Taitokeskus tekee tärkeää työtä käsityötaitojen ylläpitämisessä.

Uusia ideoita lähti mukaan. 

Saa nähdä, miten pian meidän Lahjapuoti Lipin myymälässä alkaa pensselit heilua!

Ateneum on aina käynnin arvoinen.
Tämän mötikän olisin voinut ottaa mukaan... Siinä oli jotain niin kiehtovaa.

Akseli Gallen-Kallela. "Eksynyt".

Niin tuttu tunne välillä.

Taidehallissa tutustuimme Kaija Aarikan laajaan tuotantoon.
Paljon tuttuja tuotteita puuhelmikoruista purkkeihin ja lasiin sekä metalliin.

Jättipässi toivotti tervetulleeksi näyttelyyn.

 

Siis todellakin jättipässi!

Metsähoitoa ja metsänhoitoa

Olin kolme päivää siskojen kanssa Lieksassa. Metsässä. Siellä on aina niin hyvä olla.
(Siihen hyvyyteen ei lasketa mukaan mäkäräisiä, hirvikärpäsiä ja ampiaisia...)

Työosuuteen kuului taimikonraivausta, polttopuitten sahaamista
ja valitettavasti Varpu-myrskyn tuhojen jälkien toteamista.

Suppiksia löytyi jo tosi mukavasti. Luonnon antimia läheltä suoraan pannulle...

Metsähoitoa. Mielenrepun täyttämistä. Puolukoita vähän.  Purovesi runsasta ja kylmää...

Saunan löylyt parasta.

Kävin tervehtimässä mäntyvanhusta.

Hongotar!

Meidän oman metsän Hongotar on keloutumassa.
Edelleen pystyssä, varmaan vielä meidänkin jälkeen...

Männyntaimikko kasvaa, kun sai vesakot ympäriltään pois.

Mysti

Mysti; reilut 20-senttiä tiukkaan pakattua puulastua ja nallerakkautta!

Mystin mohairvilla on tuuheaa ja kiharaista, tumman kullankeltaista;
se antaa nallelle salaperäisen ilmeen. 

Mysti valmistui sateen ropistessa kattoon.

Nalle sai siis luonnon vesikasteen.

Mysti sytyttää kynttilät illan hämärässä ja nauttii hiljaisuudesta ja hetkestä, kun kaikki on hyvin...

Mysti on vapaa löytämään oman ihmisensä. 

Outokummun Erä- ja luontokeskuksessa

Olipa kaunis syyskuun päivä!

Kävelimme ystävän kanssa Outokummun Erä- ja luontokeskuksessa Valkeisenkierron.

Hitaasti. Nauttien. Kuulostellen. Katsellen.
Elämää pohtien ja uomiinsa asetellen.

Kivinen polku harjanteella; jalkoihinkin piti katsoa!

Konsta ja Siipi olivat kavereina.

Ruska antaa vähän odotuttaa, mutta ensimmäiset haavat ovat jo vaihtaneet asunsa
syksyn punaiseen ja keltaiseen.

Kyllä luonnossa ja metsässä oleminen tekee aina niin hyvää!

Osma, nalle itse lempeys

Osma; reilut 20-senttinen nallenössykkä. Osma on tehty kahdesta erilaisesta mohairista.
Ruskea karva on samettinen, ihan kuin osmankäämin siemenpähkylä.

Osma on täynnä loppukesän aurinkoa ja lämpöä sekä tuulen säveliä.
Sen voit tuntea, kun vain istahdat hiljaa kokemaan...

Vielä löytyi nurmikolle karannut orvokki!

Osma on nalle aivan lempeimmästä päästä!

Nalle on vapaa ja valmiina löytämään oman ihmisensä. 

Mökö

Mökö on vajaat 20-senttinen yönmusta nallen mötikkä. 

Mökö on pituutensa mittainen, mänty vasta aloittelee kasvuaan...

Mökö rakastaa syksyn pimeneviä iltoja ja öitä, silloin saa nauttia omista ajatuksista ja hiljaisuudesta

ja pimeys antaa turvallisen peiton ylle. 

Jysky ja Mökö.

Pimeän mustat nallet.

Mökö, Metsänpoika ja Heinä. Potretti.

Mökö taisi jo oman ihmisensä löytää ja se odottaa, että pääsee kuuntelemaan yön hiljaisuutta yhdessä...

Täysikuu

Tämä 7-senttinen viskoosinalle valmistui täydenkuun päivänä.
Siitä tuli Täysikuu. 

Nämä pikkuiset nallejättiläiset ovat niitä, joita valmistan vain äärimmäisen harvoin.
Ovat ne sen verran hankalia tehdä.
Mutta ehkäpä itsensä haastamisen kannalta silti aina välillä haksahdan näihin...

Muutaman kuusenneulasen pituinen Täysikuu!
Täynnä kesän lopun kuuvoimaa. 

Täysikuu mahtuu köllottelemään sireeninlehdelle...

Täysikuu, superkuu...

Nallevoimaa koko mitalla!

Olisko se varpajaiskahvien aika, kun nalle on valmistunut?!
Näin aina.