tiistai 31. maaliskuuta 2015

Puhdasta uutta lunta!




Hiljainen viikko sai valkoisen hunnun.
Luonto näyttää siltä,
että voisi ihan hyvin olla vaikka lokakuu...
Lunta on satanut nallen pituuden verran.
Viitisen senttiä.
En napsauta sormiani,
enkä toivo erilaista säätä.
Luonnon kanssa pärjää jotenkuten,
ellei jotain katastrofia synny.
EU- säädösten kanssa ei taida enää pärjätä.
Huomenna on edessä luomutilojen
EU- tukikoulutus.
Jokohan säädökset ja velvoitteet on vedetty
siihen pisteeseen, ettei niitten kanssa
eläminen enää onnistu.
Jää nähtäväksi.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Varaslähtö kevääseen


Varaslähtö keväälle;
takana on ystävä- kälyjen kyty- päivät.
Kokoonnumme pari, kolme kertaa vuodessa
nauttimaan toistemme seurasta,
tehden yhdessä jotain kaikkia ilahduttavaa.
Varsinaiset tyky- päivät!


Nyt olimme "etelän lämmössä",
tuulisessa ja jopa aurinkoisessakin Helsingissä.
Tarinoinnin ohessa muutama harkittu kohde kaupungilla
sekä tutustuminen Kevätmessuihin.


Miulle Kevätmessuilla käynti oli ensimmäinen.
Ihan ilokseenhan sitä kukka- ja väriloistoa katseli.


Kuusi tuntia hujahti kuin siivillä tutustuen
messujen monipuoliseen antiin.


Junakyyti rajoitti sopivasti ostohaluja!
 

Kyllä kerran elämässään kannattaa käydä!




Mitenkäs se vanha kiinalainen viisaus kuuluikaan;
Jos haluat olla onnellinen koko elämäsi,
ryhdy puutarhuriksi!


Lauantai- illan kruunasi Don Quijote- baletti
Oopperatalolla.
Paikat kolmannella parvella olivat
korkean paikan kammoiselle jännittävät,
mutta kun keskittyi esitykseen, niin sen unohti!
Olin baletissa ensimmäistä kertaa.
Todella kaunista ja taitavaa katsottavaa!
Kovin on erilainen tanssijan ammatti,
kuin tavan tallaajalla...
Oopperatalo itsessään on jo katsomisen arvoinen paikka.
Verorahoille vastinetta!


Tämmöinen nalle löytyi petikaveriksi!


Ja olihan siellä myös tekemäni Tiitus!

Melkein kuin myö kälyt; tämä kortti on Lintulan Luostarista Heinävedeltä.
 Olemme olleet yhdessä Luostari- vaelluksella,
- siitäpä idea synttärisankarin kortiksi...

Nyt keskityn kotimaisemiin ja - töihin.
Sulattelen lumia ja kuivailen rapaisia pihoja ja teitä...
Pääsiäistä odotellessa.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Konsta ja Knuuti mukana Punkaharjulla


Olihan ne nalletkin mukana siskopäivillä.
Kierreltiin tantereita lumisateessa.
Kyllä pysyy kunto hyvänä, kun hakataan
polttopuita kirveellä!
Siitä vaan, siskoseni!

Ahkeria nämä sukulaiset!

Aarteita siellä ja täällä.
Mennyttä aikaa muistellen...


Knuuti sanoo Konstalle:
Hyppää pois siitä jo, peppus kastuu!
Konsta vaan poseeraa...

Joskus rosoinen on kauniimpaa
kuin uusi silopinta!

Uhkarohkeita vai tyhmän rohkeita...


Akupunktiohoitoa!

Se kuusikulmainen.

Vain hevonen puuttuu.
Maa muokkautuu vanhalla pelillä,
mönkijä eteen ja menoksi.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Siskopäivillä


Viikonvaihteessa olin jo perinteisiksi
tulleilla siskopäivillä Punkaharjulla.
Nyt toisen kerran - johan se silloin on perinne!
Siskon mies on hiihtelemässä Saariselällä.
Kun isäntä on poissa, siskot hyppii pöydillä!
Voi, jos sen kaiken puheenpulputuksen, kälätyksen,
naurun ja tarinoinnin saisi purkitettua;
niillä puheilla täyttyisi useampikin viikko!!
Muistatteko sen, entäs sen, silloin niin ja näin...
Taas niin monta lapsuuden muistoa avattiin ja perattiin
juurmultiaan myöten.
Aina löytyy muistelemista neljällä naisella,
jotka ovat eläneet yhteisen lapsuuden saman katon alla.
Jospa taas kevyempi takki, jaksavampi mieli.
Toivottavasti niin!

Tervetuoa ja -oloa, ihanaiset siskot!

Sitä maailman parasta kukkakaalikeittoa.
Miun reseptikirjassa sen ohje löytyy nimellä:
Juhannuksen-odotus-keitto.
Sisko valmisti sitä joskus meillä ollessaan
ensimmäisen kerran juhannusviikolla, siitä nimi.

 Uunista lämmintä!

Namsnams, sanoi siskojen suut nuorimmaisen sulikkaleiville:
Just oikea maku, niin hyviä, niin hyviä, oijoijoi!
Mie otin jo kaksi ja nyt otan kolmannen...
No miekii otan sit kolmannen!

 Lyypekin mäntyenkeli löytänyt paikan ikkunalaudalla.

Tallinnan nalle ja tuolit
Aamu-Usvan savipajan kuusien suojassa.
Lapsenlapsi oli ihaillut:
Oi, kun pienet kävyt on tuolien päällä!

Samasta puusta veistetyt...
Minkäs sille teet, kun suksi ei luista!
Sisko toi Hesarin sarjakuvapätkiä;
osui ja upposi.

Juice- vainaa siskon paidassa,
mukana menossa.
Hää ol käynt Tamperreella kattomas Juice- musikaalin.

Vuosi sitten siskopäivillä nuorimman siskon
ehdotuksesta jokainen toi yhden levyn,
joka oli asteikolla paras, rakkain, puhuttelevin, tärkein.
Silloin pistimme levyt pöytään ja olipa helppoa
arvata, mikä niistä kuuluu kellekin.
Vain isosisko yllätti silloisella Joe Cockerillaan.
Nuorimmaisen Cheek oli selviö, samoin
Hassisen Kone nuoremman siskon valintana.
Miun Leonard Cohenin tiesivät kaikki.

Nyt nuorimmainen oli pyytänyt valitsemaan
vain yhden kappaleen, joka kuunneltiin sokkoina
selostuksen ja perustelujen jälkeen.
Kiehkeytyi mielenkiintoinen sessio.
Miut oli edellisenä päivänä pysäyttänyt
kuopuksen pianonsoitto.
Kuuntelin silmät kiinni ja kylmät väreet kulkivat
läpi kehon koko soiton ajan.
Niin tuttu kappale ja hän soittaa sitä usein,
mutta varmistin, että onhan tämä se...
 - Metallican Nothing else matters.
Päätin siinä hetkessä, että se on siinä,
miun kappalevalinta siskopäiville.
Sen tunnelma on niin miun sisintä.
(Siihen asti olin ajatellut valintani olevan Finlandia...)
Kuopus arveli veljellään olevan kyseisen levyn,
mutta kun emme saaneet häntä kiinni,
niin eikun ostoksille Levy-Eskoille.
Enpä ole ennen ajanut vasiten Joensuuhun levyä ostamaan.
Poika sitten illalla soitti, että kyllä, on hänellä, -
ja se levy on kotona, hänen huoneessaan...!
No. Saipahan kuopus ikioman Metallicansa!

Miun valittu kuunneltiin ensimmäisenä.
Hiljaisuuden vallitessa, niinkuin kaikki kappaleet.
Kyyneliäkin valui.
Isosisko teki oman valintansa
ihan fiiliksen pohjilta juuri siinä hetkessä:
Anna Erikssonin Jos mulla olisi sydän.
Pysäyttävät sanat...
Nuoremman siskon valinta oli Hectorin
Lumi teki enkelin eteiseen.
Hector on kulkenut hänen mukanaan pikkulikasta asti
ja kulkee tästäkin eteenpäin...
Hector kuuluu kaikkien meidän suosikkeihin.
Sitten tuli nuorimmaisen siskon vuoro.
Hän oli huokaissut syvään,
kun Nothing else matters alkoi.
Hänen valintansa oli sama!!!!
Se on ollut hänen yksi suuri ja merkittävä laulu
monen vuosikymmenen ajan.
Ihan uskomaton sattuma!
Maailman kaikista miljoonista lauluista siskojen
valinta osui samaan kappaleeseen!
Miten se voi olla mahdollista!?
Lähes lotto- voiton tasoista sattumaa.
Ei ihan huono valinta...
Oli meillä hauskaa!

Aamun muna.
Miten se nyt silleen.

Kevätlumi!
Kotimatka maanantaina oli lievästi sanottuna
ajamista surkeassa kelissä surkealla tiellä.
Mutta Neljän Ruusun siivittämänä selvisin.
Eikä todella nasta laudassa,
niinkuin sisko arveli matkan menneen!
Vain yksi auto oli päätynyt ojaan matkan varrella...
Lunta on tullut kymmenisen senttiä.
Uusi lumi vanhan surma.
Nautitaan nyt tästä valkeudesta ja puhtaudesta.
Keikkuen.
Tulevi.
Kevät.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Lumeton kuusimetsä


Hankiaisten aikaan, maaliskuun puolivälissä,
kuusimetsä oli jo lähes lumeton.
Eli lumet on sulaneet.





Takana on "silippu- viikko".
Käytän sitä nimitystä, kun viikko on täynnä
erilaisia tapahtumia.
Iltaisin loimusivat vielä revontulet,
mitä piti hyppiä katsomassa.


Puutarhakoulu- aikainen ystävä oli pari päivää
katkaisemassa kevättalvea luonani.
Päivitettiin elämä raiteilleen kahden vuoden ajalta.
Lähtöpäiväksi sattui hänen syntymäpäivänsä.
Yllätin lakkaisella täytekakulla heti aamutuimaan.
Ja päivä oli "onnellisuuden päivä"!


Lisäksi sattui auringonpimennys,
jota seurattiin silmät soikeina.
Mahtava luonnonilmiö.
Seuraavaa, täydellistä auringonpimennystä
tuskin olemme katsomassa...


1990 ollut täydellinen auringonpimennys
on jäänyt mieleeni erikoisesti;
toiset lähtivät katsomaan sitä aukeille paikoille,
mie jäin jalka kipsissä juuri syntyneen
vauvan ja esikoisen kanssa kotiin.
Ikkunasta seurasin, kun yöperhoset alkoivat lennellä -,
mielenkiintoinen kokemus!