Joko päivät lyhenee

Tuliaisiksi saatu riihitonttu Arvo Iisakki sai tärkeän tehtävän:
Se valvoo tästä lähtien riihen järjestystä!
Näyttääkin niin riihitontulta, että ei ole nokan koputtamista kenelläkään!
Aamu-Usvan pajalta syntyy tonttuja joka tarpeeseen.
Ja Arvo Iisakilla on pienen pieni kortti taskussaan; siinä lukee: 100 NALLEA ONNEA

Pienet omat nallet ikkunalla.
Otto, Vilko, Elli, Fiia, Pate Musta, Alma ja pojan oma nalle Dio.
Tuvan vanhat ikkunanpokat saivat arvoisensa käytön.

Kymmenen lämpöasteen päivänä riihessä ei hikoilla!
Lämpökynttilöiden lämmössä tarkenee...

Pate Musta nauttii öljylamppujen valosta.
Olen ainakin lapsivierailta kysynyt, onko nalleista joku semmoinen lempparinalle.
Kyllä niitä löytyy!
Yksi poika levitti käsivartensa: Nää ihan kaikki nallet on mun lemppareita!
Vieraskirjaan oli kirjoitettu: Pate Musta oli lemppari! (Taisi olla ihka aikuinen hän!)

Nalleja, nalleja, nalleja...

Muutama "henkilökuva" nalleista.

Benjamin (tuttavallisemmin Benkku) ja Jehki tulivat näyttelyyn yhdessä,
ja saavat sylikkäin katsella riihen meininkiä.

Mikael ja käsivarrellaan Lyyli.
Ystävykset Liperistä.

Paavali; anopin oma nalle.
Hymy ei hyydy nallella, vaikka elämä koetteleekin.
Kysyin mummilta, että onko Paavalia jo ikävä? Joko haluat nallen kotiin?
Hän vastasi, että tyhjä paikkahan siinä hyllyssä on, mutta eihän siellä ole Paavoakaan...

Reetrikki tervehtii orren päältä
ja lähettää omistajapojalle terveisiä Raumalle.
Ja lisää vielä, että mukava, kun kävit tervehtimässä!

Leonard. Yksin, mutta ei yksinäinen...

 Konsta odottaa vesi kielellä kahvia tuliaisiksi saatuun nalle-kuppiin...

Jo kukkii juhannusruusu

 Riisipyöröjä riihikahvilaan, tarjolle nallenäyttelyvieraille.

 Ossi ja Kape; pehmoisen mukeloiset nallevieraat.
Paljastui, että sekä äiti, että tytär ovat hurahtaneet nalleihin...
Se on niin kovin mukavaa kuulla!

 Juhannusruusun ensimmäiset kukat avautuivat sunnuntaina.
Siitä riittää tuoksua riiheenkin.
Huumaavaa.

 Ilta-auringon lämmin valo hyvästelee päivän.

Istuin vielä illallakin yksin riihessä ja ompelin ikkunan ääressä nallea.
Olen tainnut jäädä koukkuun riihen tunnelmaan...
Vielä uupuu siellä nukkuminen!
Sekin voi olla edessä, kunhan saan hommattua hyttyshupun.

 "Juhannuskukkakin" vielä ilostuttaa riihipolun varrella. Myöhässä tämänkin kukinta.

Pilvi-nalle tervehti, muutti muotoaan ja purjehti pois...

Keskiviikkoaamu näyttää aurinkoiselta.
Sadekaan ei riihessä haittaa; mukava kuunnella pisaroitten ropinaa kattoon.
Mutta kyllähän se aurinko ja lämpö kruunaa kesäpäivän!
Riihi kutsuu nalleystäviä vierailulle vielä neljän päivän ajan..

Nalleterapiaa

Nallenäyttely riihessä jatkuu.
Olen niin nauttinut riihi-viikosta!
Riihen tunnelma on jotenkin niin täydellisen rauhoittava ja hoitava.
Saan istua siellä ja touhuta nallenteon parissa vieraita odotellen.
Onkohan miulla mitään elämää näyttelyn päättymisen jälkeen...!?
Kukapa kieltää jatkamasta nallehommia riihessä sen jälkeenkin!
Ei kukaan...

Tämä nallevanhus tuli vierailulle Juuasta ystävän mukana.
Miten vanha Hermanni lieneekään; kirpputorilta pelastettu.
Aivan täydellisen ihana nalle. Rakastettu karvattomaksi jo edellisessä elämässä...
Ja se sai uuden elämän ystäväni hoivissa.
Ei ole nallen elämä mennyt ollenkaan hukille, ei.

Hermanni on vähän surullinen, mutta niin oli ystäväkin.
Elämä välillä on.
Nalleterapia oli tiistaina tarpeen...
Nallet lohduttaa isossa ja pienessä surussa.

Miun tekemät Helmi ja Hilla sekä Hermanni.
Helmi ja Hermanni ovat kuulemma erottamaton pari;
istuvat sylikkäin ja vierekkäin vanhan tuolin päällä.
Hilla-nalle odottaa tänä kesänä lopultakin muuttoa Australiaan.
Siellä sitä jo kovasti odotetaan.
Jännittääköhän sitä pitkä matka? Jospa se tapahtuisi muuten, kuin purjehtimalla!

Tämä oli pian 6-vuotiaan näyttelyvieraan oma PIKKU-NALLE.
Tähänkin nalleen liittyi koskettavan viehättävä tarina - mutta jääköön se salaisuudeksi!
Pikku-Nalle poseerasi anopilta saamani karhun kainalossa.
Karhu on kotoisin Lieksasta.
Välillä pitää muistaa levätä; tämä karhu on leporähmällään siitä muistutuksena!

Pikku-Nallen omistaja kuvaili nalleja ahkerasti omalla kamerallaan.
Aikoi näyttää kuvia sitten pikkuveljelle.
(Mie saan äidin luvalla laittaa nämä kuvat tänne!)

 Aika hyvää ja hellää hoitoa...
Puolin ja toisin.

Fiia oli löytänyt ikkunan välissä istuessaan pienen pienen perhosen.
Sen elämä oli päättynyt.

Elämä jatkuu.

Uusi aamu, uusi mahdollisuus

Valo tulvii avoimesta ovesta riiheen ja syrjäyttää hämärän.
Kuitenkin "silmät jää ulos", kun tulee ulkoa sisälle.

Vieraskirjana joskus lahjana saatu "Clabbok, ei mikä tahansa kirja".
Sille löytyi juuri sopiva tehtävä nallenäyttelyssä.

 Tummanpuhuva Knuuti; eräs niistä nalleista, jotka vain ovat jääneet omaksi.
Ei sille mitään voi!

 Knuuti, Ola-Ilmari ja Peitsa tuultokoneen päällä.

Herman, Luukas, Santeri ja Muisto.
Ja isän tekemät virsut.

Tänään on luvassa kaunista ja lämmintä säätä.
Nallenäyttelyn toinen viikko; ovet auki riihessä yhdestä viiteen.
Tervetuloa!!!

Sunnuntaista sunnuntaihin

 Kuopus nautti auringosta ja yllätti nallet tuoksuvalla apilaseppeleellä!

 Kuin nakutettu Neiti Kevät-nallen kutreille...

 Vimmekin sai kokeilla!
Nalle vaikutti hiukan hämmentyneeltä tästä huomionosoituksesta!

 Ystävä hipelöimässä Kide-nallea.

 Einari, Jahvetti, Onnilii ja Justus. Kaksi vanhusta ja kaksi ystävän omaa tekemää.
Nallevieraita Lieksasta.

Näyttelypäivän päätteeksi riihitystä kynttilän valossa.
Eiköhän ne asiat loksahtele paikoilleen pikkuhiljaa,
kun niitä mustakattoisen riihen kätköissä purkaa.

Louhi-Nallen 100 nallea- näyttely on nyt ollut tarjolla viikon päivät.
Kävijöitä on ollut todella mukavasti.
Tarkka saldo lasketaan, kun ehditään...
Tänään jatkuu; toistaiseksi tarjolla aurinkoakin!

Se oli se, kesäkuun viimeinen

Aurinkoa!
Lämmintä!
Sinistä taivasta!
Tuulta!
Kesää!

Isän vanha käyttötyökalu.
Höylä; miten se voikin olla niin kaunis!

Joakim miettii, että ryhtyisikö höyläyshommiin, kun on niin tuliterä höylä alla!

Loviisa hymyilee tai lymyilee...

Höylääjänallet.

 Nallehoukutuksia lapsille tai lapsenmielisille...

 Ystävä Siilinjärveltä tuli käymään tyttärensä ja mummotettavien kanssa.
Kainalossa oli Antti-nalle, joka tuli katselemaan synnyinseutujaan...
Iloinen jälleennäkeminen sekä ystävän, että Antin kanssa!
Ruotsalainen hieno herra Rudolf oli lähtenyt kaveriksi.
Laskettiin, että siitä on vain 36 vuotta, kun olimme puutarhakoulussa Muuruvedellä!
Miten ne vuodet silleen...

Konsta sai opastaa kavereita ja mielellään sen tekikin.
Konstan reppu on ollut lapsille mieluisaa puuhaa, kun olen antanut luvan katsoa repun sisältöä!
Siellä on Konstan omat aarteet; kuksa, männynkävyt ja passin riekaleet...

Riihi laskeutuu yöunille ja nalleille on käyty sanomassa hyvää yötä!