Pyhäpäivä hyvä päivä

Pitkospuita pitkin.
Aurinkoa, tuulta ja vain muutama paarma.
Ja yksi tunnistamattomaksi jäänyt äkäisen oloinen pörrääjä pitkospuitten päällä.
Sain pojan kaveriksi pikkupatikoinnille.
Joskus on hyvä jättää se kitkeminen huomiselle...

Ha-haa!
Ensimmäinen kypsä!

Konsta kaipaili Pihkaa keikkumaan tutulle oksalle.

Korte- kuusikko.

Maariankämmekät loistivat suolla.

Ja ne vanamot...

Metsä kutsuu puoleensa.
Heittäytymään pitkälleen vanamomättäälle ja tuoksuttelemaan.

Naava vaiko luppo?
Biologianopiskelijan tulisi tietää.
Naava venyy ja siinä on keskijänne...

Lammen rantavedessä pieniä hopeaisia tarjottimia.

Aaltojen lomassa saapuvat pienet ja selvät terveiset.

Hyvä olla.

Vanamon tuoksua

Vanamot tuosuvat kuusikossa ihan kuten aiempinakin kesinä!
Ehdin tehdä pienen vanamo-kävelyn omaan metsään.
Tällähän sitä taas jaksaa.
Paukutella halkoja.

Ruusut taipuivat sateeseen

Polttopuu- savottaa

 Metsän reunan kätköihin on kuljetettu monen monta kuormaa koivurankaa.
Kaikkia rankoja ei ole vielä edes ajettu metsästä pois...

 Aurinko paistaa; tästä on hyvä aloittaa.
Meikäläisen unelma- rantalomapäivä!
Saa olla auringossa ja työn jäljen näkee välittömästi.
Sen tuntee myös illalla käsivarsissa ja selässä!
Sirkkelillä rangat poikki ja halkaisuruuvilla halki.

 Kahden päivän urakka. Kärrystä kipatut halot odottavat sitten jossain vaiheessa pinoamista!
Rehusiilo uusiokäytössä: eipä petä pohja halkopinon alla!

 Hakkuun jäljiltä löytyi tämmöinenkin pölli.
Motomiehellä on tullut teräketjun vaihto!
Ei ehkä ihan hyvä työpäivän hetki hänellä...

 Siinä on ja pysyy. Hyvä teräketju, mutta jumissa! Pitänee jättää muistoksi.

 Halkosavottaa jatketaan taas, kunhan tulee poutasää.

Taika ja Karpalo ihastuttivat tummanpunaisuudellaan.

Halon teossa on ollut mukava muistella kaksiviikkoista nalleaikaa riihessä.
Muutama lainassa ollut nalle on jo lähtenyt riihestä kotiin.
Mutta kyllä siellä vielä aika nalleilulta näyttää!

Louhi-Nalle kiittää ja kumartaa

 Mahtavat kaksi viikoa Louhi-Nallen 100 nallea- näyttelyä ovat onnellisesti takana!
Kiitos!!!
Olen nauttinut jokaisesta kohtaamisesta, jokaisesta kävijästä, jokaisesta hetkestä.
Kävijöitä oli kahden viikon aikana 200!
Miulla ei ollut etukäteen mitään kävijämäärä- odotuksia tai -arvauksia;
toivoin vain, että nallet kiinnostaisivat jonkun verran.
Koko tämän kahden viikon ajan miulla oli oikein hyvä mieli ja tuntui,
että nallet sekä riihi puhuttelivat myös kävijöitä.
Useampikin tulija huokaisi ovella jo tullessaan jotain paratiisista...!?
Luonto antaa parastaan tähän aikaan kesästä.
Ja mie saan asua ja elää tässä luonnon keskellä joka päivä!
Muistelen tätä kokemaani kauan.
Nalletkin näyttävät kovin onnellisilta riihessä seikkaillessaan.

Kiitos kaikille Louhi-Nallen nallensa näyttelyn ajaksi lainanneille.
Ilman teidän suosiollista nalle-apua en olisi saanut sataa nalleani kokoon.
Muistan ja tunnistan jokaisen nallevieraan nimen; niin se vain menee.
Ja tiedän, kenen nalle kukin on.
Nallet voivat nyt palata koteihinsa näyttelykokemusten ja - kuulumisten kera!
Kuunnelkaa tarkasti, mitä nallet kertoilevat kahden viikon reissustaan...

 Viimeisen näyttelypäivän ainut nallevieras oli Pellervo, hurmaava villapaitanallukka!
Ihanaa, että opettaja jaksaa pitää koulussa "nallekurssia", ja oppilaat saavat pikkuisen
nalletuntumaa valmistamalla oman nallen.
Siinä on hyvä pohja elämässä eteen päin!
Nallet saavat elämässä aikaan pelkkää hyvää. Se on niitten tehtävä.

Nyt riihi hiljenee.
Olen luvannut vielä avata ovet, kunhan käynnistä sopii etukäteen.
Omat nallet saavat nauttia riihitunnelmasta vielä kesän loppuun saakka.

Kesä jatkuu...
Sunnuntaina näyttelyssä kävi Pohjois-Karjalan Radion toimittaja Siru Päivinen mikrofonin kanssa.
Karvaturrit saavat vähän julkisuutta Yle P-K:n nettisivuilla ja facebookissa...
Suodaan se heille.
Mukavaa rupatella nalleihin hurahtaneen kanssa.
Silloin ei tarvitse "selitellä"!

 Näitä nalleja vain jää välillä vielä omaksi nalleksi, ei voi mittään.
Halla ja Peitsa ovat niitä omia, joista ei voi luopua...

Mie aloitan nyt kymmenien rankakärryllisten työstämisen polttopuiksi eli halkosavottaa.
Sitä hommaa riittää.

Lämmintä ja aurinkoista heinäkuun jatkoa kaikille teille!

Viimeinen virallinen 100 nallea- näyttelypäivä on siis tänään

 Nalleperheen kamut tulivat tervehtimään Benkkua ja Jehkiä.
Lupasivat pitää omistajista hyvää huolta, että herrat näyttelynallet
saavat nauttia riihestä nallenäyttelyn loppuun saakka kaikessa rauhassa.

 Kukat kestävät riihen viileässä yllättävän kauan.
Juhannusruusutkin loistavat monen monta päivää!
Tuliaisiksi saatu ruusu loistaa valkoista kauneuttaan.

Auroralla on lämpimät oltavat peiton alla matkasalkussaan.
Lapsivieraita on ihmetyttänyt Auroran oma sänkylaukku.
Ja kun nalle on itse kertonut, miten hyvä tässä on nyt köllötellä;
kun nenä ei mene enää lyttyyn Päivikin repussa kulkiessa...
Voi; tämä nallemaailma on niin ihmeellisyyksiä ja kummallisuuksia täynnä,
ettei arvaakaan...

Sunnuntaiaamussa aurinkoa ja sinistä taivasta; jokohan tänään tarkenee ilman villapaitaa?
100 nallea- näyttely on tänään viimeistä päivää avoinna riihen kätköissä.
Tervetuloa!

Voi hyvänen aika näitä nallevieraita!

Kastehelmi saapui nallenäyttelyyn ja katselemaan synnyinkontujaan.
Nalle oli ihan töpinöissään!
Se hypähteli lattialle, kunnes omistaja laittoi nallen visusti paidan sisään!

Voi jumpeli näitä vanhoja nalleja!!!
Nallenäyttelyvieraita, arvokkaita.
Melkein kumarran!
Miulta löytyy vanhan nallen tavatessani halausasento heti;
yhtä nopeasti, kuin sotilaan käsi nousee lippaan..
Pienemmän nallen olen saanut korjata jatko-elämä-kuntoon tässä pari vuotta sitten.
Isompi, kuulemma löytö; oli vailla korvia.
Muuten nalle on äänilaitetta myöten aivan kunnossa.
Se sai jäädä miulle hoidettavaksi korva-osastolle.
Ilmoitin omistajalle, että toooosi tooosi hitaasti varmaankin korjailen...

Konsta riensi kertomaan nallekaverille, että olet ihan turvassa.
Ja kun saat korvat, voidaan sitten jutella lisää nallemaailman asioita!
Nallevanhus rauhoittui Konstan seurasta, eikä enää hätäillyt emäntänsä perään...