Pilvet roikkuu kuten mielikin

Aurinko on piilossa!
Alkaa mennä valituksen puolelle tämä ilmojen seuraaminen...
Piinallista poutapäivien toivotonta odottamista.
Yksi sateeton päivä ei vielä pelasta mitään.
Syyskuu, syyskuu!

Punaiset puolukat

 Nyt niitä saa!
Mättäät on punaisenaan puolukoita!
Ihanaa.
Sateen jälkeen kuivahtaneet (peseytyneet!) odottavat noutajaa.

 Alma- nalle on tyytyväinen, kun pääsi puolukkametsään!.

 Sitä auringon iloa.

Pieni nalle näkee pienet asiat.
Näitä ei poimittu.
Kanttiksia löytyi vielä pati kourallista; hyvin upposivat pyttipannuun!

Piipahdin Lieksassa

Joskus on hyvä lähteä "kiirettä karkuun".
Siinäpä se asettuu kiirekin omiin uomiinsa.
Hyvin asettuukin.
Yrittäjänä miulla on seitsenpäiväiset viikot;
en sen kummemmin lajittele viikon kulkua töitten suhteen.
Joka päivä jotain; työtarpeen, ilmojen ja fiilisten mukaan.
Ihan sama, onko se maanantai, lauantai vai sunnuntai.
Huvittavaa ajatella, että kun perjantaina "työpäivän" jälkeen klo 16. lähtee reissuun,
elelee kuten normipalkansaajat työssäkävijät:
viisipäiväinen työviikko takana ja sitten ansaittu viikonloppuvapaa...
Kävin karkuilemassa yönseudun Lieksassa.
Nalleystävän kanssa kasattiin elämän rakennuspalikoita kohdilleen.
Siinähän nuo asettuivat.

Lieksa maailmankartalle!
Suomen ensimmäinen rautameteoriitti on löytynyt toukokuussa Lieksasta!
Eipä näkynyt katukuvassa siitä jälkeäkään...
Pajusellisti komeili kaupungin laidan puistikon keskellä edelleen soitellen.
Nelimetrinen teos on lieksalaisen Seppo Mölsän rakentama.
Ilahdutti jo Vaskiviikkojen kävijöitä ja siinäpä se edelleen istuu ryhdikkäästi.

 Konstakin kokeili tietysti soittaa, kun se kuvittelee olevansa hyvinkin musikaalista sukua...

 Tässä ihmetellään riippusillalta käsin Lieksanjoen lohiportaita.

Puolukoita.
Paljon!

 Lepoa sammalmättäällä.
Jo vain asettuu elämä kohdilleen näissä metsissä!

 Hapekas aamulenkki sateen jälkeen.

Kulttuuria; Monosen aitta.
Se, jossa herrasväki Sibelius on häämatkallaan viipynyt.
Kunnostustyöt ovat hyvällä mallilla.

Pyhät on marjat pihlajan.
Kahta ei pihlaja kanna; lunta ja marjoja.
Mutta kumman talven - menneen vaiko tulevan?!
Viime talvi oli vähäluminen...

Vuonna 1930 valmistunut, upea ja ainutlaatuinen kaarisilta odottelee kohtaloaan.
Silta on tullut tiensä päähän ja on tällä hetkellä ajoneuvoilta käyttökiellossa.
Paikalle suunnitellaan uutta siltaa, kun vain rahat löytyisi ja sovinto siitä, että minkäköhänlainen!

Sateiset terveiset

Eipä tässä mitään voi; se sataa, kun sataa.
Ei sentään hirmumyrskyä, kuten lännessä.
Sen verran tuo säätila ja myöhäinen kesä harmittaa, etten osaa nauttia sateen ropinasta...
Metsäkauris seisoi eilen ohra-hernepellon reunassa.
Lienee ollut aterioimassa.
Soma, kuin mikä!

Sadepäivänä ehtii sisätöille;vaikkapa  nallen täyttöön, niin etenee tilausnallen valmistuminen.

Voi kun sulle riittäis pieni taivas...

Dave Lindholmin kappale soi päässä tänä aamuna,
kun pyöräilin hakemaan aamun Karjalaista.
Villapaita, pipo, kaulahuivi,  kintaat ja takki ylle ja niin vain tarkeni!
Kaunis, mutta kovin syksyinen maisema.
Vilja tuoksuu sekin syksylle, keskentekoisena.
Kurkiparvi on huutanut aamuin, illoin lähipellolla.
Ilmeisesti niitten kyyti ei vielä ole kulkenut ohitse, mihin hypätä mukaan.

 Syyskuun säteet aamuvarhain.

 Varkaudentie loppuu sumuun...

Apilanurmi niitetty ja odottaa paalausta.
Naapurin luomulypsykarjalle talven evästä.
Vasta toinen säilörehusato meneillään; kolmatta taitaa olla turha odottaa...

Miinusta nurmella.

Ohra hymyilee aamulle.
Vielä tarvitaan monta viikkoa poutaa, että viljat valmistuisi.

Nautinnollista syyskuun päivää!

Amazoninliljan uudelleensyntymisen ihme

Amazoninlilja äityi kesän kovien kokemusten päätteeksi kukkimaan.
Olen jo vuosia laittanut suuret sisäkukat kesäksi ulkoilemaan kuistille.
Kliiviat, jukkapalmun ja amazoninliljan.
Tämä ei nyt oikein tykännyt alkukesän viileydestä ja ei vissiin auringostakaan.
Sen lehdet olivat surkean näköisiä ja armahdin kukan takaisin sisäruokintaan.
Poistin vaurioituneet lehdet ja kasvi näytti tosi vaatimattomalta.
Mutta kappas; lilja alkoi puskemaan kukkavarsia...
Antaapa sen siis kukoistaa!

Ystävä-nalle, nalle-ystävä

Pieni tilattu nalle valmistui.
Se sai ajatuksensa riihen hämyssä; nallenäyttelyssä.
Pieni poika rakasti nalleja yli kaiken.
Ja äidistä tuntui, että oma, oikea nalle olisi pojalle nyt kovasti tarpeen.

Nalle seikkailemassa elämänsä alkuhetkistä alkaen...

Nallen nimeksi tuli Ystävä.
Äidin kertomien asioitten jälkeen nallelle ei voinut ajatellakaan muuta nimeä...

Ystävä on jo lähtenyt matkaan toiselle puolelle Suomea.
Se pääsee kulkemaan yhteistä matkaa pienen pojan kanssa.
Paljon lämpimiä ajatuksia mukanaan,
- ja myös vanhan riihen salaperäisiä tunnelmia.

Ystävä- nalle nalle- ystävälle.
Onnellista ja hyvää elämää!