55- vuotias hellitty ja rakastettu

 Minulle tuli hoitoon ja korjattavaksi tämä aivan hellyttävä olento.
55 vuotta ei ole nallen iäksi paljonkaan...
Eletty elämä on jättänyt tähän nalleen kuitenkin paljon jälkiä.
Nalle oli puettu potkuhousuihin, ettei sisukset varise!
Edessä on iso työ, kunnes nalle jatkaa elämäänsä uusin voimin.

Toinen käsi on kadonnut elon tuiverruksessa, silmä on kuopassa langan varassa,
jalat puhkikuluneet kiinnityskohdistaan ja muutama reikä nallen turkissa.
Mutta hyvä siitä tulee, kunhan ehdin taas joskus Nalle-tallin töihin.
Omistaja odottaa nallea kaikessa rauhassa takaisin kotiin.
Ei ole kiirettä, kun nalle on viimeiset vuosikymmenet levännyt ja odottanut tohtoria!

Uudet kyökkikalut; se on niin ihana

 Keittiö + tuparemppa alkaa olla nyt ohitse ja voiton puolella.
Vielä ikkunanpuitteitten maalausta ja yhden valaisimen odottelua.
Tässä pieniä tunnelmapalasia.
Kalusteet ovat Puustellin; koska luottoremppanainen, paras kaikista; Pintaremontit Otrosen Henna tekee Puustellin asennuksia.
Lattiat hioi ja lakkasi Täsmä Neliö.

Vanhaa ja uutta rinnakkain.
Päätyseinän hirsipinta jätettiin näkyville, se käsiteltiin vain puuvahalla.
Se on niiiiiiiin kaunis...
Nuoriso esitti, että eikö pureta loputkin tuvan mäntypaneeliseinät hirsipinnalle.
Juu ei.
Tehköön sen sitten joskus joku muu. Jos haluaa.
Muistan ne ruskeat pinkopahviseinät lapsuudessani ja miten hienolta vaaleat
lautapanelit sitten näyttivät, kun isä remontoi 70-luvun alussa...
Minulle passaa nämä oikein hyvin. Oman metsän mäntyä, lämpimän näköiset.

 Käsipyyhe roikkuu siskon miehen veistämässä kaksikerroksisessa hierimessä.

 Nalletkin pääsivät joutessaan piipahtamaan keittiön työtasolle.
Työpöydät on koivua.
Saas nähdä, miten ne toimivat kovassa käytössä...

 Vanhat palkintolusikat ja perintöhoppeet purkkiin...
Näinhän se on, että kaikki, mitä ei tarvitse, sitä ei tarvitse...
Mutta säilytettävähän ne on, aarteet; mummon 60- vuotislahjaksi saama kakkulapio,
äidin ja isän häälahja-kastikekauha tai kakkuveitsi.
Ja omat hiihtokilpailulusikat, joissa on "IIV" tai IV tai III!!!

 Talon vanha, sieltä 1800- luvulta oleva avohylly pääsi kunniapaikalle.
Niin hentoinen ja kevyt.
Ja ehkäpä epäkäytännöllinenkin...
Mutta halusin sen nyt tähän muuriin näkyville.
Voin kuvitella, miten esiäidit ovat pitäneet siinä ne talon vähäiset lautaset ja lasit...

 Tiskipöytä yhdellä isolla altaalla.
Taustalevy yhtenäinen alumiininen; ilman laattoja ja saumoja...

Suutarivalaisimen kuuppakin on uusi!
Sähköasentajan vasara oli huitaissut entisen kappaleiksi;
onneksi minulta löytyi vielä uusi lasi tilalle.

Nyt kun kaikki astiat ja jauhoputelit ym. löytävät vain oman paikkansa...
Tilaa on vähemmän, mutta vähemmälläkin pärjää.
On jo opittu ottamaan kahvimuki laatikosta eikä "kahvikuppikaapista"!
Tunnuslauseeksi jäi Puustellin myyjän lausuma katsoessaan kattila-laatikoita
(kaksi täpötäynnään) ja testatessaan, sopivatko ne induktioliedelle, että
"Pitääkö näitä muuten olla näin paljon"...

 Olen tyytyväinen!
Elämän aikana on nautittava elämän pienistä iloista!!!

Metsätähtikin kukkii ja kukkii

On niin täyteistä tämä aika kesäkuussa, ettei meinaa ehtiä makailemaan
metsätähtimättäällä...
Yhden kielokimpun olen hakenut maljakkoon, kohta kai kukkivat jo vanamotkin.

Kyökkiremppa on lähes valmis; pientä putkimiestyötä ja loppuviilaamista vielä.
Sitten pohtimaan, minne laitetaan mukit, kipot, lusikat ja lautaset...
Uusi induktioliesi odottaa opettelijaa...
En tarvitse muuta ohjelmaa, kuin katselen uutta ja vanhaa...

Paljon tarvitaan ammattilaisten kättä ja työkalua...
Ulkonakin on tapahtunut;
Henna on rakentanut viime syksynä uusituille portaille ja kuistille kaiteita ja säleikköjä,
mie olen saanut opetella käyttämään pitkästä aikaa pensseliä!

Hirsiseinä on paras!

Kesä jatkuu - kesä!

Yhden yön reissu

Piipahdin viikonloppuna yönseudun Pudasjärvellä.
Joskus on mukava tehdä ihan pienen pieni yhden naisen matka.
Siinä ehtii ajatella monen monta ajatusta, kun yksikseen ajelee neljä tuntia suuntaansa..
Mies oli kuororeissulla Tampereella ja halusin kuitenkin antaa 
Otrosserkku-nuorisolle rauhan mamaOtrosesta ja samalla tuulettaa päätä
remonttikuvioista...

Suomalaisen saunan päivänä sai saunoa rantasaunassa ja katsella lauteilta Jaurakkajärveä.
Siitä ei maisema parane. Maailma kyllä parani!
Pudasjärvi on sen verran pohjoisempana kuin Liperi, että aurinko viipyy siellä näkyvillä
pitkälle iltayöhön. Sitten se vain hetkeksi laskeutuu Jaurakkajärven taakse -
noustakseen ihan kohta uudelleen.
Yöllä kolmen aikaan oli niiiiin punaista, mutta uni vei takaisin sänkyyn...

Ystävän tekemä nalle Iivo.
Saanut nimensä hiihtäjän mukaan...

Aurora ja Tiu Iivon seurana.

Konsta lähtöaamun tunnelmissa.

Tupa remontissa

 Nyt on tuvan lattian osalta valmista!
Hiottu ja lakattu kuulemma viisi kertaa puolihimmeällä. Ammattilainen asialla.
Lattia on kuin uusi!
Tämä lattia on laitettu ehkä 70-luvun alussa; entisen rossipohjaisen lankkulattian päälle.
Seinät saivat mäntypaneelit myös samalla vuosikymmenellä.
(Ja ikkunat, perinteiset 6-ruutuiset, tuhottu 60-luvun tyyliin...)
Mutta tuvan katto - se on, kuka tietää, miten vanha.
Tupa ja silloinen eteinen ja ruokahuone on siirretty tälle paikalle 1800- luvun puolivälissä.
Miten kauan kahdeksi pätkitty talo on sitä ennen seisonut Korpivaaran Vehkalammella?
Ja milloin nämä hirret ovat kasvaneet?!

 Kuopus uudelleenmaalasi uunin; kymmenen vuotta sitten tiiliuuni sai pintaansa valkoista.
Taas mennään seuraavat kymmenen vuotta!?
Lattia oli edellisen kerran käsitelty liki 20 vuotta sitten.
Saapi luvan kestää tästä eteenpäin...
Hiontapölyt on nyt nuorison toimesta luututtu katosta lattiaan.
Jatketaan, kunhan viikonlopusta selvitään.

Keittiön kalusteiden tulo siirtyi ensi viikolle.
Mutkitellaan siihen saakka varapaikalla olevien uunin ja jääkaapin kanssa.
Kenttälounasta.
Hyvä tulee.

Sirpiäinen eli sinitiainen

 Viisi vuotta sitten laitoin Nalle-tallin oven pieleen linnunpöntön,
jonka olin koonnut vanhasta laudasta.
Keskelle lautaa sattunut oksanreikä oli niin houkutteleva pesäaukko!
Lipin naiset nauroivat pöntöntekotalkoissa, ettei mikään lintu mahdu siitä aukosta sisälle.
Sanoin, että sirpiäinen mahtuu...
- että se lintu, joka siihen pesii, on sirpiäinen!

Viiden vuoden odotuksen jälkeen!
Sinitiainen laittoi tänä keväänä tupansa sirpiäisen pönttöön!
Poikasten sirputus kuuluu pöntöstä ja vanhemmat lentää ruoka suussa jatkuvasti.
Välillä molemmat sujahtavat peräjälkeen sisälle.

Onpas se iso ilo!!

Hyvin mahtuvat oksanreikäaukosta!

Kirjoitin blogissani 30.5.2014 "Sirpiäisen pönttö"- tarinaa.
Nyt siitä tarinasta on tullut totta.
Olen laittanut uusia linnunpönttöjä tänäkin keväänä pihapuihin.
Tuskin ehtii laittaa paikoilleen, kun asunnon kyselijät ovat jo jättämässä tarjousta!
Pönttöjä ei ole koskaan liikaa.
Jos itikat vähenisi, kun on linnuille asumuksia lähettyvillä?!

Kesäkuun ensimmäinen

Kesä!
Tänään aurinkoa ja tuulta ja kesän tuoksuja.
Kaikki on niin vihreää ja valmista.
Moni juhlii tänään valmistumistaan ammattiin tai opiskelujen välietappiin;
onnea kaikille elämässä eteen päin!

Tiu löysi pihamaan reunasta korvasienen!
Kuka haluaa?
Löytäjä ei halua pitää...
Voin kyllä ilolla kerätä, mutten halua keittää ja laittaa ruuaksi...
Onneksi remonttireiskaHenna sanoi voivansa ottaa vastaan,
joten saan nauttia metsässä sienten etsimisestä ja löytämisestä!
Nuoriso keräsi pari viikkoa sitten korvasieniä ja poika otti ne ryöpättäväkseen
ja hyvin maukas muhennos oli kuulemma tullut!