Joosua-nallen nuorennusleikkaus

Ihan joskus vain, mutta tosi harvoin; olen muuttanut tekemääni nallea jälkeen päin.
Korjannut tai vaihtanut jotain.
Joskus kuitenkin, vähän parturoinut kuonoa tai vaihtanut silmät,
jotka ovat olleetkin väärän väriset jne.
Tekijän oikeudella niin saa tehdä...
Ihan eri asia on sitten ne yleensä koirien käpälöihin joutuneitten nallejen korjaukset!

Kummitätini tilasi minulta oman nallen kymmenisen vuotta sitten.
Hän halusi itse antaa nallelle nimen; sanoi puhelimessa, että olisko se Joosua.
Juu, Joosua siitä tuli.
Hän tykästyi nalleen kovasti.
Siellä se nalle istui vapaa-aikoinaan makuuhuoneen ikkunalla toisten nallejen ja tonttujen seurassa.
Joosuan selkäkarvat olivat ottaneet vähän päivänpaistetta ja hartiat olivat vähän haalistuneet,
mutta sehän kuuluu asiaan.
Joku harmaantuu, joku haalistuu...

Kun nyt nalle palasi Pudasjärveltä kotiin, päätin tehdä Joosualle nuorennusleikkauksen...
En ollut nallen silmiin alun alkaenkaan oikein tyytyväinen.
(Joskus sen oikeasti huomaa vasta jälkeen päin...)
Vaihdoin silmät pienempiin ja tummemman ruskeisiin silmiin.
Parturoin myös kuonoa.
Ja . . .
Joosua on uudestisyntynyt!
Se vaikutti heti tyytyväiseltä muutettuun ulkomuotoonsa.

Joosua ja Rasmus istuskelevat keittiön pöydällä, muurin lämmössä.
Muistelevat yhteistä elämäänsä Pudasjärvellä...

Nocturne

4- vuotiaana sain kummitädiltä tämän nuken. Se sai nimekseen Marja-Riitta. Kaverina Konsta

  "Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysikuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.

Pudasjärven kirkko 16.11.2019

 En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Pudasjärven kirkon kellotapuli

Sulle laulan, neiti kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

Kummitädin kantele ja hänelle antamani Rasmus-nalle

En ma enää aja virvatulta,
ompa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär elon piiri,
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri,
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie."

- Eino Leino -

Isomummoni tuoli, joka nyt on palannut kummitädiltä takaisin kotiin; Rasmus ja Joosua

Hyytyy, jäätyy, sulaa ja roiskuu

Talvikelit keikkuen tulevi.
Tänä syksynä ainakin näin.
Lunta on ollut vain aavistus; alle kymmenen senttiä Liperin korkeudella.
Sitten tulee taas suvikelit, vesisateet ja lumet häviää.

Siikakoskella vesi ja lumi sulassa sovussa...

Koski pauhaa, olipa keli mikä tahansa.

Luonto.
Lähellä.
Tänä aamuna jälleen sankka sumu, johon maisema kietoutuu.
Se on niin satumaista.
Sumun suojassa ja turvassa.
Huonenna ajelen Pudasjärvelle ja lauantaina on kummitädin siunaus ja muistohetki siellä.
Maanantaina hänet tuodaan Liperiin, synnyinkunnan lepoon.
Semmoinen sumuinen viikonloppu edessä.

Aurinko on piilossa

Tämä valo ei näy näinä sumuisina, sateisina marraskuun päivinä.
Mutta siellä se jossain on.
Rauhallinen aamu.
Hyvä, kun välillä on.
Saa ottaa vielä yhden mukillisen kahvia, eikä ole kiire minnekkään.
Tämmöisiä aamuja tarvitaan.
Välillä.

Timantteja

Jokaisena päivänä
Mahdollisuus
Nähdä timantteja
Se on jäätynyt pisara kuusen oksalla
Kippurainen ruusunlehti lumikuorrutuksella
Se on aamun pastellinen väritys taivaanrannassa
Marraksen ihana rauhallinen harmaus
Kun silmänsä avaa ja katsoo
Pieniä iloja
Jaksamisen elinehtoja
Meille kaikille

Timantti on pieni hymy, katse
Ajatus
Läheltä kauas, etäältä lähelle
Jokaiselle

Marras-kävelyllä

Auringon laskiessa hyvä lähteä pienelle metsätarpomiselle!
Pakkaslunta on viitisen senttiä.
Aurinko leikkii koivujen rungoilla...

... ja kuusten rungoilla.
Heinien takana on nallet piilossa.

Timantteja maahan taipuneitten heinien varsissa.
Makasin maassa mahallani, kun yritin vangita niitä kameralla...

Halla-nallella se oli helpompaa.

Hirviä vielä riittää...
Paikallisen metsästysseuran hirvipaistia odotellen!

Ja pikkuiset metsäkauriin jäljet.
Niitä oli tosi paljon apilanurmella; voi kunpa näkisi myös eläimet!

Muistellaan

Patvinsuo

Muistelupäivä tänään
Edeltä menneet ovat sydämissämme, ajatuksissamme
Kynttilä palaa metsän reunassa, kannon päässä
Kynttilän valo lepattaa muistokoivujen juurella pihamaan tuntumassa
Niin kauan, kun joku muistaa edesmenneen ihmisen, hän on olemassa
Joskus tulee kyyneleet
Ne saavat tulla, kun ovat tullakseen
Tietää olevansa olemassa
Elämässä
Tänä päivänä