Onnilii vierailulla

Nalle- ystävä Lieksasta tuli käymään.
Mukana oli muutama nalle,
kuinkas muutenkaan!
Nalle- ihmisellä kulkee aina nalle mukana...
Uusin nalle Onnilii
oli silmien kiinnittämistä vaille valmis.
Onniliistä oli muotoutunut aivan hurmaava nalle!
Sillä on erittäin paksu ja kiharainen,
kullankeltainen karva.
Oikea sydäntenmurskaaja!
Ystävän nalleperhe on kasvanut;
olikos se jo viides, omatekemänsä nalle.

Onnilii ja miun Juuso- vanhus.

Niin voi alkaa ystävyys.
Puhelinsoitosta.
"Olisin kiinnostunut siitä Mikael- nallesta..."
Siitä on muutama vuosi.
Ja nallentekokuumekin sai jossain vaiheessa alkunsa
ja se vain jatkuu ja jatkuu!

Nallekuume on tätä:
Uutta nallea putkeen,
kun edellinen on valmistunut!
Se kuume ei ole pahasta.
Nalleja valmistuu ja niitähän mahtuu maailmaan!
Onnilii katsoo onnellisena,
kun sille laitettiin silmät lopultakin kiinni.

Kuopuksen Pontus ja Onnilii.
Menossa yhdessä nukkumaan!
Nallet on tehty samalla mallilla,
mutta kuten näkyy; mohairkarvan paksuus
vaikuttaa hyvin paljon nallen ulkomuotoon!
Valmistin Pontuksen 6- vuotiaalle kuopukselle.
(Hänen valitsemastaan karvasta.)
Tein sitä kaksi pitkää päivää, aamusta iltaan.
Oli kiire saada se tehtyä syntymäpäiväksi.
Ja kyllä se valmistui.
Pontuksella on kaulassaan lapsuuteni helmet;
ne ihanat, jotka olin saanut kummiltani.

Ystävän nallet Samuel ja Pihka.
Miten ne voivatkin niin hyvin
sopia toistensa seuraan!
Nämä nallet ovat useimmiten reissussa mukana.

Reissaajat, kaverukset!
Samuel on ystävän tekemä ja Pihka miun tekemä.

Viiru vilkaisi seuralaisia:
Ei vois vähempää kiinnostaa!
Antakaa miun nyt nukkua!

Onnilii, Pihka ja Samuel.

Potretti;
Knuuti, Konsta, Onnilii, Pihka, Muisto, Samuel ja Juuso.

 Onnilii ihana ja Pihka.

Kotimatka alkaa, etupenkillä turvavöissä!
Nallet lupasivat vahtia, ettei emännän kaasujalka
ole liian raskas...
Kotomaisemissa odottaa Pielinen,
- josta kohta lähtevät jäät!

Nalletalon nalleja ja karhuja 5

Löytyi vielä tämmöinen kuvakertomus
arkistojen kätköistä...

Ystävän maalaama kello.
Se sai paikkansa vanhan kaapin ovessa.
Tämäkin ilahduttaa siinä läpi vuoden.

Viisi pikkuruisen piskuista pienenpientä nallea.
Istuvat astiakaapin ovenkarmin nurkassa.
Yksi on lähtenyt mukaan Hakaniemen hallista,
pari Jyväskylästä, mikä mistäkin..
Kolme poikaa, kaksi tyttöä.
Onkohan sillä jokin yhteys, kuinkas sattuikaan!

Posliinimaalausta harrastavan ja opettavan ystäväni
maalaama lautanen.
Malli on saatu lautasliinasta.
Kun omalla kädellä maalaa, - niin saa tehdä.
Tätä varjelen kuin silmäterää.
Se kannetaan aina turvaan,
kun nuoriso pitää talossa omia pippaloitaan,
enkä ole vahtimassa meininkiä...

Lempeä enkeli-nalle vartioi unta
katonrajassa.
Tytär oli joskus herännyt keskellä yötä
ja pohtinut kauan, että kuka kumma täällä on,
joku vaalea mies...
Ennenkuin oli herännyt sen verran tajuntaan,
että nallehan se siinä... Ei mitään hätää!

Ystävän maalaama nalle-taulu.
Pihka-nallen näköinen siinä katselee nappisilmillään.
Nämä ovat niitä elämän suuria aarteita.
Eipä ennen tuvan seinältä löytynyt nalletauluja.
Nyt ne ovat tätä päivää
Miun lapsuudessani vain vanha seinäkello
raksutteli aikaa tuvan seinällä, ja sitä samaa aikaa
tuo samainen kello yhäkin näyttää...

Pojan koulussa tekemä työ.
Karhunen.
Yksi poika teki pingviinin, kolmas liskon,
tytöt valmistivat kettu- aiheiset.
Kaikki ovat ihania kädenjälkiä!

Tämän kevään sinivuokot

Sieltä ne aukeavat ja ilmestyvät kuin tyhjästä,
sinivuokot.
Kevään siniset silmäykset.
Tuvan ikkunaan pilkistelevät,
iskevät silmää:
Se on kevät nyt!

Kissat

Viiru, Toffee ja Haisuli.
Ne yllätettiin näinkin sopuisissa merkeissä.

Toffee oli meillä puolitoista kuukautta,
kun tytär oli reissaamassa.
Nyt se on jo palannut tyttären mukana Jyväskylään.
Viiru- vanhus näytti Toffeelle
isännän elkeet antaen välillä huutia nuorimmaiselle.
Mutta kuten kuvasta näkyy,
voi sitä päikkäreitä ottaa myös kylkikyljessä!

Kuvamuistoja siskopäiviltä

 Hauki on kala!

 Valmiina uuteen kesään ja kasvuun.

Siskokset . . . .
Kovin ovat hiljaista porukkaa näin aamusta!

Onpas heillä vauhti päällä...

 Jäät pitivät pauketta läpi vuorokauden.
Uskomaton ukkoselta kuulostava jytinä ja jumina.
Kun on asunut ikänsä metsien ja peltojen keskellä,
kaikki järvimaisemat ja niihin liittyvät seikat
ovat tavallaan aina vieraita ja mielenkiintoisia.

En koe kaipuuta rannalle.
Vesien ääreen.
Kun lapsuusmaisemassa ei ole sitä järveä ollut,
ei sitä koe puutteeksi.
Pelännytkin olen.
Vettä. Ja jäätä.
Kuinkas muutenkaan.
Hätäillyt aikoinaan katiskoilla käyvän isän perään
ja uistelevan miehen perään...
Jotain sisäänrakennettua pelkoa,
maata jalkojen alla;
se se on oikeata elämää!

Norppia ei näkynyt.
Kiviä kaikki.

Houkuttelevaa?
Pelottava ja vaarallinen liikkua.
Ei uskalla edes jalkapatikassa,
saati moottorikelkalla.

Jäät mutkilla.

Aarteita piha täynnä!
Konstalla ja Knuutilla on lystiä...

Saunapuita!

Kohta on jo kesä.

 Mikäs on nalleilla kelliä,
kun on pesäkuusi alla!

Pikkupuronen.
Se soittaa jo kevättä!

Aurinkoinen, aurinkoinen!

Pikkuisia aurinkoja,
aurinko- narssissit ja kullero- aurinkoiset
ystävän maalaamassa taulussa.

Haisuli etsii sen paikan,
johon aurinko paistaa...

Tyttären kanssa retkeiltiin Heposelän rantaan.
Sohjoista kynnöspeltoa pitkin.
Eväsretkelle!
(Pari suklaamunaa...)

Konsta ja Muisto kiipeilivät rannan petäjissä.

Vanha katiska on saanut pyydystettyä
männynneulasia!

Koskaan ei pidä kasvaa niin aikuiseksi,
etteikö kipuaisi mäntyyn,
kun sopiva kohdalle sattuu!!

Pääsiäistä kukkasidontakurssilta

Meitä on semmonen pieni, kolmen
ystävän porukka, PPP- ryhmä, joka on päätynyt
opettamaan toisilleen oman alansa juttuja.
Takana on nallentekopäivät,
josta valmistui kaksi ihanaa nallea.
Pääsiäisviikolla syvennyimme floristin oppeihin,
kukkasidonnan syövereihin;
tavoitteena pääsiäiskukka- asetelmat.
Kesemmällä on vielä edessä savityötä!
Sittenhän voimme ottaa uuden kierroksen...

Meikäläisen kukkasidontataidot ovat tyyliin:
halki, poikki ja pinoon.
Semmosta raakalautaa, juuttinarua.
Siihen kun koettaa ymmärtää sidonnan
taiteellista puolta, sekä erilaisia
lainalaisuuksia - niin huh-huh.
Meneepi sormi miettivän leukaan...

Päätin edelleen tilata kyseiseltä floristilta
tarvitsemani kukka- asetelmat tuleviinkin juhliin!
Suutari pysyköön lestissään!
Mutta hauskaa meillä oli.
Välillä kahvittelimme ja söimme
mualiman parraita kualkiärylleitä
ihan ihtemme äinneykssiin!

Lähtökohta tämä.
Siitä se ongelma vasta alkaa.
Olin ajatellut iskeä ison karhu- lasipurkin pohjalle
muutaman helmihyasintin ja pari oksaa pystyyn...
Vaan kuinkas sitten kävikään!

Kyhäelmää...

Juuri näin hän oli sen ajatellut!

"Opettaja" antoi asetelmista palautetta
ja kertoili, mikä on oikein ja mikä "väärin"!
Mielenkiintoista.

 Ristronkkeliin ja poikkipinoon...

 Kevään värejä ja perhosia!

Ylösalaisin,
mutta näin upeita syntyi toisella tekijällä.
Omatekemiin kippoihin!

Yksityiskohta.

Vähän on paljon.
Silti sorruin liikaan...

Tipu-tipu-tipu...
Open asetelma aluillaan.

Aamu-Usvan "Ruma"- tonttunen seurasi
meidän edesottamuksia ja halusi
lopulta lähteä miun matkaan...

Kauneus on katsojan silmissä!
Kukkakippo poikineen.
Paljon tuli tietoa ja ymmärrystä.
Asetelmien teko sisältää erilaisia oppeja.
Kun ne näytetään esimerkein ja avataan-,
niin kyllä, - silloin näyttää kaikki olevan kohdillaan.
Sitä vain ei tyhmempi heti huomaa!

Karhu- purkkiini aseteltiin helmihyasintit
eri korkeuksille sammalen avulla,
lisäksi keväisiä saskatoonin oksia, höyheniä, nauhaa ja lopuksi
"kokoava ja tasapainoittava linnunpönttö"...

 Jotain vielä puuttuu ja jotain liikaa!

 Varsinainen risuruusuhökötys.

Melkein kaikki kohdillaan;
munakin löysi paikkansa.
Kunhan helmihyasintit avaavat kukkansa,
se on hyvä niin.

 Titititititi...

 Pienet lasihelmet pajukeppien päissä
ja se tasapainoittava valkoinen risu...

Hyvää Pääsiäistä kaikille!