Amazoninliljan uudelleensyntymisen ihme

Amazoninlilja äityi kesän kovien kokemusten päätteeksi kukkimaan.
Olen jo vuosia laittanut suuret sisäkukat kesäksi ulkoilemaan kuistille.
Kliiviat, jukkapalmun ja amazoninliljan.
Tämä ei nyt oikein tykännyt alkukesän viileydestä ja ei vissiin auringostakaan.
Sen lehdet olivat surkean näköisiä ja armahdin kukan takaisin sisäruokintaan.
Poistin vaurioituneet lehdet ja kasvi näytti tosi vaatimattomalta.
Mutta kappas; lilja alkoi puskemaan kukkavarsia...
Antaapa sen siis kukoistaa!

Ystävä-nalle, nalle-ystävä

Pieni tilattu nalle valmistui.
Se sai ajatuksensa riihen hämyssä; nallenäyttelyssä.
Pieni poika rakasti nalleja yli kaiken.
Ja äidistä tuntui, että oma, oikea nalle olisi pojalle nyt kovasti tarpeen.

Nalle seikkailemassa elämänsä alkuhetkistä alkaen...

Nallen nimeksi tuli Ystävä.
Äidin kertomien asioitten jälkeen nallelle ei voinut ajatellakaan muuta nimeä...

Ystävä on jo lähtenyt matkaan toiselle puolelle Suomea.
Se pääsee kulkemaan yhteistä matkaa pienen pojan kanssa.
Paljon lämpimiä ajatuksia mukanaan,
- ja myös vanhan riihen salaperäisiä tunnelmia.

Ystävä- nalle nalle- ystävälle.
Onnellista ja hyvää elämää!

Elokuun aurinkoiset ja kanttarellit

Kanttarellit loistavat kilpaa auringon kanssa.
Kun on ollut "sateinen" kesä, niin tuntuu, ettei aurinkoa näy lainkaan.
Elokuussa oli 12 täysin sateetonta päivää!
Eli aurinkoakin on saatu.
Joskin lisäpäivät eivät olisi olleet yhtään haitaksi.
Viljojen valmistuminen on kuukausikaupalla myöhässä.
Joku sanoi, että tarvittaisiin kaksi kuukautta poutaa, että kaikki ehtivät valmistua.
Jää nähtäväksi.
Toiveissa siis piiiitkä ja lämmmmin syksy!!

Puolitoista tuntia nautintoa kanttarellipaikan äärellä.
Karhuakaan ei kuulunut tällä kertaa.
Sain muistella viimekesäistä karhun läheltä piti- kohtaamista...

Konsta- karhulainen kuitenkin mukana!
Puoli korillista luonnon herkkuja.
Täydellisiä.
Miesväki kehui kanttarellikastiketta.
Itse maistoin pienen lusikallisen; oli se hyvää.

Pilvistä, tuulista elokuun TOISEKSI viimeistä päivää!
Sadekin on luvassa...

Ilomantsi; Suomen karhuisin kunta

Kaunis lauantain varhainen aamu, kun ajelin kohti Ilomantsia ja Karhufestivaalia.
Sateen jälkeistä usvaa, sumua, hämyä.

Se oli minulle!
Sattumalta tien varresta löytynyt. Onnenapila.

Tyyntä.

Suolammesta kohoavat hämyiset tarinan kertojat...

Ilomantsin tori ja Karhufestivaalit.
Ainoat oikeat nallekarhut!
MSL-n Timo Reko oli ystävällisesti pystyttänyt minulle katoksen valmiiksi.
Se oli todella tarpeen; kaksi kovaa sadekuuroa piiskasi festivaaliväkeä päivän aikana.
Nallet säilyivät kuivin karvoin.
Mukava päivä ja pitkästä aikaa koettu myyntikokemus.
Kannatti lähteä Suomen itäisimpään kuntaan!

Kylän raitilta muutamia otoksia karhuvestoksista.

Että kun aikuinen ihminen ottaa nallet vakavasti...

Tapasin sattumalta naisen, joka kävi Louhi-Nallen 100 nallea- näyttelyssä
lapsikatraan kanssa.
Osa lapsista oli hänen omiaan, osa lainalapsia.
Olivat se porukka, jota oli pitänyt hillitä mukaan lähtevien nallejen määrässä...
Kysyin, että mitä lapset tykkäsivät nallenäyttelystä.

Olivat kuulemma olleet vaikuttuneita.
Asiasta oli kovasti keskusteltu ainakin heidän perheessä.
Että kun ihan oikeasti aikuinen ihminen puhuu nalleista vakavasti
ja pitää nalleista, - niinkuin lapset!

Lämmitti sydäntä...
Nämä lapset kulkevat varmasti aikuisinakin nalle kainalossaan!

Korouoma, Posio. Kuva: Petriina.

Karhufestivaalit

Konsta odottaa jo lauantaita ja miettii, mahtaako se päästä mukaan
Ilomantsin karhufestivaaleille!
Minunkin lähtöni on toistaiseksi arvoitus;
sateen alle en voi nallejen kanssa lähteä.
Pitää kysellä katosta ja suojaa yllensä...

Tänään Ilomantsissa pärähtää moottorisahat käyntiin
ja karhuja alkaa syntymään pölleistä.

Naanuna

 Aurora löysi kauniin pallon.
Niin valmis ja ehjä.

Ja minun mieleeni tuli Pertti Niemisen runo maamunasta...

"Mitä sinä teet, isoisä?
    Minä poimin sieniä.
Reetakin poimii.
     Hei, älä sitä ota, se on huono sieni.
                    PUF!
Hui, mikä se oli?
     Vanha maamuna.
Naanuna!
                    PIF! PAF! PUF!
                    PÄF! PYF! PÖF!
     Tule jo, Reeta!
Kohta!
                    PIF! PAF! PUF!
                    PÄF! PYF! PÖF!
                    PIF! PAF! PUF!
     Mitä sinä teet?
Minä nappaan naanunia!
                    PIF! PAF! PUF!

Ruskea pöly peitti kaiken näkyvistä. Meidän takapi-
halla kasvoi miljoona vanhaa naanunaa."

Pertti Nieminen/Kuusi silmää, kuusi korvaa
Otava, 1981