Aarteita

Tämmöinen ihana aarre saapui nalletohtorille korjattavaksi. Nalle on kadottanut toisen jalkansa. 

Tehdään sille uusi jalka, ja niin nalle pääsee taas juoksemaan.

Proteesi; sanoi sisko.

Tuntuu niin merkitykselliseltä, että saan korjata näitä vanhoja aarteita ja antaa niille uuden elämän.

Tämäkin nalle on ollut vuosikymmenet tallessa, piilossa. 
Koska se on ollut rikki. Ressukkanalle!

Mutta korjauksen jälkeen uskon sen pääsevän taas omistajansa luokse paraatipaikalle.

Tämmöiset aarteet löytyivät oman metsän kätköistä. 

Olen tähän asti ollut sitä mieltä, ettei meidän metsässä kasva ollenkaan suppilovahveroita.
Koska en ole niitä löytänyt.
Olen niitä etsinyt ja kulkenut nenä sammalissa, mutta ei vain ole löytynyt.
Eihän niitä joka vuosi kasvakaan.
Ja ovathan ne taitavia maastoutumaan. Kuljet ohi, tallaat kengälläsi - etkä vain näe!

Ehkä nyt kävikin niin, että suppikset löysivät meidät!
Siinä niitä vain kasvoi, mielettömän ihanina ryppäinä vanhan kuusikon katveessa...

Niin yllättää elämä. Ja niin yllättää metsä.

Tykkään poimia sieniä, mutta en tykkää syödä niitä!
Onneksi perheessä löytyy sienihulluja, joille suppikset maistuvat.

Kiitos metsä, oma ja ihanin paikka maailmassa!

Syksyn nalle Tiera

Parikymmensenttinen, säkkäräisestä harmaanruskeasta tehty nalle sai nimekseen Tiera.

Tiera ei ole, niin kuin nimensä merkitys;
hevosen kaviosta irronnut lumi- tai jääkimpale...
Nallessa voi olla kyllä vähän Kalevalaista henkeä mukana! 

Tiera on lempeä ja hyväsydäminen nalle.
Se kuuntelee tarkasti, mitä sinulla on mielen päällä...

Ja lohduttaa sinua, niin kuin nallet aina tekevät.

Metsää, kiviä ja nalleja

Mehtäläinen metässä.

Kaikkialla oli hirvien jälkiä, mutta ei ollut onneksi enää hirvikärpäsiä!

Palanen sinistä taivasta, se riittää.

Kivi, kivet. Ihanat.

Näen ne kaikkialla. Tutkin ja mietin. 

Kivihullulla on onneksi omat metsät täynnä kiviä.
Ei ole kaukaa haettu tilan nimi: Louhi.

Kuvaterveisiä ystävältä; tekemäni Solmu nauttii syystunnelmista
lämpöisellä lampaantaljalla köllötellen.

Parasta!

Syksyn valo

Syyskuun viimeisten päivien aurinko

Aamujen hiljaisuus ja kauneus

Syksy

Lempivuodenaika

Hämäränhyssyä aamulla ja illalla

Saa sytyttää kynttilän palamaan ja valaisemaan 

Nalle pikkuiselle pojalle

Tilattu nalle sai nimekseen Veli.

Mummilta lapsenlapselle, pienelle ihanalle pojalle.

Syksyinen aurinko antaa nallelle mukaan valon ja lämmön voiman.

Nallentekijä on pakannut nallelle mukaan mummirakkautta,
jota riittää pienen pojan jokaiseen hetkeen.

Onnellisia yhteisiä polkuja pikkumiehelle ja nallelle!

Nallehalauksia

Nallehalauksia teille jokaiselle

Erikoisen tarpeellisia halaukset ovat juuri näinä päivinä

Elämänusko kannattelee

Nallet tuovat lohtua ja lämpöä

Ja me ihmiset - toinen toisillemme 

Pienet ilon hetket

Syyskuun ihanat päivät.

Lähipellon kynnös rauhoittaa. Se kertoo, että kesä alkaa olla paketissa.

Aamuhämärän hetkeen saa jo sytyttää tuvan pöydälle kynttilän. Ja illalla.

Pienet ilon hetket - parasta.

Nallevanhuksen uusi elämä

Tämä hurmaava vanha nalle tuotiin nalletohtorille korjattavaksi. 

Nalle oli löytynyt omistajansa omakotitalon vintiltä muuttotohinoissa. Lapsuuden nalle!

'Äiti oli varmaan vienyt nallen sinne talteen'.

Ihana äiti! ❤️

Vei aikoinaan nallen vintille, eikä nakannut sitä roskikseen!

Nallen turkissa oli hienoa hiekkaa, jonka aluksi harjasin ja imuroin varovasti pois.

Nalle oli muuten aivan ehjä ja hyväkuntoinen,
mutta nallen pää oli aikoinaan irronnut ja se oli ommeltu vartaloon kiinni. 

Kiinnitin pään laillisesti vartaloon ja nivelten avulla pää jälleen pyörii.

Nalle vaati myös puhdistamista. Ja kyllä keltainen viskoosi loistaa taas!

Nalle on kuin uusi.

Ompelin nallelle suun ja kynnet. Jätin vanhat silmät vaihtamatta, kun ne olivat aivan hyvät.
Nalle siis katselee maailmaa vanhoilla silmillään ja niissä näkyy vuosikymmenten viisaus.

Silmistä voi myös vielä nähdä hivenen surullisuutta yksinäisten vinttivuosien vuoksi...
Mutta kyllä se aika jää pian unholaan, kun nalle pääsee takaisin omistajansa luokse.

Vanhat nallet ovat niin ihania. Niissä asuu viisaus ja ihmisen kokoinen elämä.
Nalle elää rakkaudesta.

Nallevanhus pääsee pian takaisin omistajapariskunnan luokse uuteen kotiin nauttimaan rauhallisista eläkepäivistä yhdessä Louhi-Nallen Harmaja-nallen kanssa. 

Arvostan niin paljon sitä, että omistaja halusi säilyttää ja korjauttaa nallen,
eikä hävittänyt sitä muuton yhteydessä!

Oli ilo saada korjata ja antaa uusi elämä tälle ihanalle nallelle.
Kaikkea hyvää omistajapariskunnalle ja nalleille.

Puolukkaviikonloppu

Takana on perinteinen syksyn puolukkareissu Lieksaan. 

Siskon kanssa ihmeteltiin, että eivätpä ole vuodet siskoksia, kun puolukat olivat vähän hakusessa. Saimme kuitenkin ahkeroitua muutaman sankollisen.

Metsät ovat yhä mustikoita pullollaan!

Vähän olivat jo laimean makuisia, mutta ihan hyviä pistellä suuhun...

Nuotiotulia,  kahvinkeittoa ja letunpaistoa...

Elämän suuria kysymyksiä ilman vastauksia, eli pohdintaa - kuten aina.

Isoja ja pieniä ilon pisaroita.

Ja sitten satoikin jo koko päivän ja yön!

Kahvipannu, joka pestään vain sisäpuolelta!

Saunapolku.

Veden vähyys purossa ihmetytti, mutta saunavedet kannettiin lähteestä.

Pielisen vedenpinta on niin matalalla, että paikalliset eivät muista vastaavaa olleen.

Metsästä kotiutuminen takaisin sivistyksen pariin tehtiin hitaasti.

Ajettiin Kontiovaarantie ja ihailtiin jyrkkiä rinteitä.
Kuljettajalle erittäin haastava tie, kun samalla pitää yrittää pysyä kapealla tiellä ja ihailla maisemia...

Maisemat kohdillaan.

Käytiin myös kokemassa vanha Vornantie eli Museotie.
Olin joskus 80-luvulla ajanut sen isän kanssa. Hän halusi muistella vanhoja linja-automatkoja...

Siellä oli vuoden 1808 taistelujen muistomerkki.

(Aina on tuo itäinen naapuri jaksanut sotia.)

Museotien varrelta löytyi myös viehättävä Maitolaituri-galleria,
jossa oli muun muassa tämä herttainen tiffanytyö "Karhu ja mehiläispesä".

Syksy

Kaunista syyskuun jatkoa jokaiselle

Nautitaan pienistä onnen hetkistä 

Juuri nyt ja tässä

Pidetään kiinni elämän reunasta

Tiukasti

Siitä tuli Harmo!

Tämä nalle vietti koko kesän Ilomantsissa Kansallistalolla pidetyssä Karvavurrikka kaunoseni- näyttelyssä ja vierailijat saivat ehdottaa keskentekoiselle nallelle nimeä.

Sain nallen valmiiksi. Siitä tuli Harmo!

Harmo oli yksi ehdotettu nimi nallelle.

Kiitos nimen ehdottajalle!

 Nimi löytyi myös minun omasta nalle- nimiluettelosta.

Harmo on lempeä ja hyväntuulinen nalle.
Se tykkää syksyn pimenevistä illoista; silloin saa käpertyä ystävän kainaloon. 

Harmo on vapaa löytämään sen oman ystävän kainaloon!

Hermolla on hyvin paljon muistoja kesästä ja näyttelyvieraitten tarinoinneista,
joita se kuunteli Louhi-Nallen näyttelypöydällä istuessaan!

Tässä vielä kuvamuisto nimiarvonta- voittonalle Klaudian kanssa.

Louhi-Nallen 'Ehdota nallelle nimeä'- arvonta suoritettu Karvavurrikka kaunoseni-näyttelyssä Ilomantsin Kansallistalossa

Siinäpä se kesä hujahti ja Ilomantsin Kansallistalossa ollut
Karvavurrikka kaunoseni- näyttely on tullut päätökseen. 

Näyttelyyn tutustui kesän aikana 2100 henkilöä. 

Louhi-Nallen 'Ehdota nallelle nimeä'- arvontaan tuli 102 nimiehdotusta!
Nimiehdotuksia oli laidasta laitaan. Ehkä palaan niihin myöhemmin.
Joku ehdotetuista nimistä saattaa päätyä nimiehdotus-nallena olleen harmaan nallen nimeksi...

Suomen Luonnon päivänä,  30.8., suoritimme virallisen arvonnan.
Onnettarena toimi ystäväni Marja-Liisa ja virallisena valvojana Karhufestivaalien Riitta.

Onni suosi Viktoria, jonka ehdotus nallen nimeksi oli 'Kirsi'.
Onnea paljon, Viktor!

Pitkällisten selvitysten jälkeen olen nyt lopultakin saanut Viktorin mummin puhelimen päähän ja palkinnoksi valitsemani Klaudia-nalle pääsee matkaamaan 6- vuotiaan Viktorin luokse. (Nimiehdotuslapussa olleeseen puhelinnumeroon 'ei juuri nyt saatu yhteyttä'...)

Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Valitsin arvonnan palkintonalleksi Klaudian, joka on jo vuodesta 2013 odottanut omaa ihmistä.
Päätin, että nyt sen odotus saa jo loppua!

Klaudia on iloinen tyttönalle.

Toivotan Viktorille ja Klaudialle hyvää yhteistä elämää ja paljon onnea!

Kiitos jokaiselle näyttelyyn tutustujalle ja nimiehdotuksen jättäneille!

Nallejen nimitietolaput

Mitähän tässä on tekeillä?

Kehitys kehittyy.

Nallenteossakin olen ottanut pieniä askeleita ja saanut kehiteltyä 

nalle-'tuotetta' aina vain eteenpäin ja paremmaksi.

Nyt on valmistamissani nalleissa ollut jo muutaman vuoden ajan selkään kiinnitetty kestävä tietolappu.

Siinä on painettuna teksti 'Louhi-Nalle Käsintehty', ja itse kirjoitan nallen nimen ja valmistumispäivän.

Olen sanonut, että seison vakaasti valmistamieni nallejen takana
ja voin tyytyväisenä kertoa tehneeni ne.

Pikkuhiljaa olen laitellut nimilappuja myös omiin, kotona seikkaileviin nalleihin.
Nallen selkäpuolelta voi aina tarkistaa nallen nimen, jos se on sattunut unohtumaan!

Nyt nämä kymmensenttiset pienet nallesankarit ovat saaneet omat tietolappunsa!
Suurin osa näistä on aivan nallenteon alkuaikojen tekeleitä ja osa lasten omia.

(Vielä on edessä pienimpien, niitten viisisenttisten laputtaminen!)

Tämä ensimmäisenikin sai nyt oman tietolappunsa selkään!

Jokainen valmistunut nalle on saavutus!
Nallen valmistamiseen käytetyt tunnit tekevät nallesta juuri semmoisen, kuin se on.

Tässä nämä kymmensenttiset nyt paistattelevat tuore tietolappu kiinnitettynä selkään,
vaikka ikää on vanhimmilla jo reilut 24 vuotta!

Sofia, Loviisa, Hilma, Anna, Alma, Vilma, PateMusta, Reol, Dio, Joakim, Nyyti.

Jokohan ne tuli kaikki lueteltua?!