Jatkukoon, kesä

Hyvää keskikesän juhlaa!

"Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?

 Mitä on tämä hiljaisuus?

Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,

tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen, kuink´ kukkaset kasvavat

ja metsässä puhuvat puut.

Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat

ja toivot ja tou´ot muut.

Kaikk´ on niin hiljaa mun ympärilläin,

kaikk´ on niin hellää ja hyvää.

Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin

ja tuoksuvat rauhaa syvää."

(Eino Leino / Rauha)

Kaikkea kaunista ja hyvää teille kaikille
tämän kesän Juhannuksena!

Mielen reppu- eväitä

Näillä eväillä jaksaa!
Voi, kunpa jokainen ihminen
pääsisi metsäilemään!
Kyllä jaksamista olisi silloin
enemmäm ja tarpeeksi.

Lämpimämpiä päiviä odotellen...

Lato, 2.

Pienensuon lato.
Pelto on nimeltään "Pienisuo".

Siellä se seisoo hiukan piilossa,
koivujen ympäröimänä.
Kyljessään rakentamisen yhteydessä tehty
heinäseiväsvarasto.

Tämä on vissiin rakennettu joskus 50- luvulla.
Kaunis harmaantunut lato.
Samat rakentajat, kuin Louhentaus- ladolla.

Ladot ovat läpi ajettavia;
eli traktorilla ajettiin ladon keskeltä ovista sisälle
ja toisista ulos.
Heiniä täynnä oleva peräkärry parkkeerattiin latoon.
Ladosta täytettiin ensin sivuilla olevat tilat.
Lopuksi heinillä täytettiin myös ajoväylä.
Ja sen jälkeen latoa täytettiin päädyissä
olevien luukkujen kautta...
Siinä vaiheessa lapsityövoima oli kova sana.

 Oi!
Sitä matalan räystään alla heinien polkemista!
Ken sitä työtä on tehnyt, tietää,
miltä tuntuu lyödä päänsä kattonauloihin...
Ja miltä tuntuu heinille viskottavan suolan
pääseminen heinien polkemisesta
naarmuuntuneisiin koipiin...
Milloinkaan ei saunominen ole maistunut
niin taivaalliselta, kuin heinätöiden jälkeen!

Meidän kaikkien latojen katot on pellitetty.
Alkujaan niissä on ollut pärekatot,
mutta onhan ne niin työläitä hoitaa.
Suotakoon siis peltikatot!

Iso mänty seisoo ladon päädyssä.
Onneksi se jätettiin kasvamaan,
kun 80- luvulla kaadettiin vanhat koivut ja lepät
latosärkältä pois
- ja istutettiin uudet koivut kasvamaan.
Mänty vahtii uljaana latoa!
Se oli siinä ensin!

Isän tekemät halkopinot.
Niin suorat, että voisi ampua vierestä!
Siis luotisuorat.

Vanha näppärän kokoinen hevosperäkärry;
sillä on ajettu monta rankakuormaa metsästä
traktorivetoisenakin.
Sen kanssa sopi hyvin puikkelehtimaan
puitten välistä.

Työmies on työnsä näköinen...

Säästetäänkö tuleville sukupolville malliksi?!

Heinäseipäät.

Ja tappisäkit.
Muoviset lannoitesäkit toimivat tappisäkkeinä.
Äiti halusi pitää aina oman säkin.
Sen reunat oli taiteltu siististi
eikä heinänroskiakaan ollut säkissään.
Tuntuu jotenkin tutulta...

Hyvin tehty.
Kestä, kestä!

Pilvipoutaa, toivoo lato!