Enpä olisi uskonut, kun vuonna 2001 menin ensimmäistä kertaa nallekurssille ja sain vaivalla ja työllä tehtyä ensimmäisen nalleni; että nallenteosta tulisi minulle työ. Yksi osa tätä maaseutuyrittäjyyttäni. Mutta niin vain kävi. Olen kertonut, että aluksi nallenteko tuntui todella vaikealta.
Sitten pikkuhiljaa nalle vei pikkusormen, koko käden ja lopulta sydämen; minut kokonaan!
Minut tuntevat tietävät tämän hyvinkin tarkkaan.
Valmistuneiden nallejen määrä on vaihdellut vuosittain kovasti.
Siihen on vaikuttanut maatilan muut työt ja myös elämäntilanne.
Nallentekoon tarvitsen aina sopivan tunnetilan. Väkisin sitä ei voi tehdä.
Tuntui hienolta, kun juhannusviikolla vuonna 2004 sain valmiiksi 100. nallen.
Pikkuisin ikinä tekemäni nalle sai nimekseen Aatto.
Ihanan paksusta, vihreästä mohairista valmistui vuonna 2014 minun 200. nalle.
Se on Nuuti, joka on suurimpia tekemiäni nalleja.
300. nalle valmistui vuonna 2019. Nyyti. Vauva-siilikarvainen pikku Nyyti, nyytiäinen...
Kämmenelle sopiva!
Mörri on 400. nalle vuodelta 2022.
Korpikuusen kannon alla...
Tänä vuonna on ollut jännitystä, odotusta, kihelmöintiä...valmistuuko 500. nalle.
Valmistuu. On jo valmistunutkin ja kunhan sillä on rohkeutta astua julkisuuteen - niin sitten.
Nämä täysisataset ovat minulle joitain suuria ja merkityksellisiä virstanpylväitä.
Jokainen nalle on valmistuttuaan saavutus. Ei se koskaan valmistu sormia napsauttamalla...
Kaikki täysisataset ovat jääneet omiksi nalleiksi. Niin jää myös tämä viidessadas.
Aina on tilaa yhdelle nallelle!
Talossa. Ja sydämessä!
Jatkan nallentekoa aina kun siltä tuntuu ja on siihen aikaa.
Kun on tilattu nalle tai nalle, joka haluaa tulla valmiiksi.
Metsänomistajana minulle on tärkeää, että täytän nallen kopisevan kovaksi suomalaisella puulastulla.
Ja nallerakkaudella.
