Sienimetsässä

Kotipihan tatit ovat olleet toukkaisia, mutta ovathan ne kauniita katsella,
kun puskevat maasta näkyville.

Syksyn perinteinen nalle-sienikuva!

Sieniharrastaja-lapsen ja kuopuksen kanssa pääsin viikonloppuna kokemaan
varsinaista ja monipuolista sienimetsää. 

Ja se, että kuinka ummikkona on edes mahdollista löytää metsästä sieniä!

Mustatorvisieniä en ollut ennen koskaan tavannut.
Piti jonkun aikaa hakea 'mustatorvisienilaseja' silmilleen, että niitä edes huomaisi..

Musta, salaperäinen kaunotar!

Kuin hylätty nahkakengän varsi...

Minä saalistin samalla myös puolukoita. Ja isoja kiviä!

Täydellinen kantarelli!

Ja täydellisiä suppilovahveroita. 

Rankkasade keskeytti sienikierroksen ja monta tiettyä paikkaa jäi katsastamatta.
Seuraavaan kertaan.

Kerättiin myös herkkutatteja, lampaankääpiä, karvarouskuja, haaparouskuja...

Minähän en syö sieniä, kuin aivan minimaalisen vähän; mutta on niitä mukava etsiä ja poimia. 

Metsässä on niin hyvä olla!

Kahvit ja eväät maistuivat kuin vain metsässä voi...

Hirvikärpäsiä oli kiusaksi asti; niitä pirulaisia lukuun ottamatta olisikin ollut aivan täydellistä. 

Päivän kävelyn ja saunan jälkeen ei tarvinnut unta odotella!

Miiko

Syksyn sadepäivät ovat vauhdittaneet nallentekoa!
Kesä oli niin täynnä kaikkea muuta, etten Nalle-talliin ehtinyt. Niin käy aina.

Reilut parikymmensenttinen, säkkäräisestä mohairista valmistunut nalle sai nimekseen Miiko.

Miikosta tuli auringon nalle. Se voitti sateen yhdessä auringon kanssa. 

Miikon sinimustat silmät tuikkivat iloa ja rakkautta.
Nalle on löytänyt jo oman ihmisensä.
Olin juuri ehtinyt julkaista Miikon kuvat Instagramissa, kun sain viestin: "Okei tämä se on!"
Niin käy joskus onnellisesti. Nallelle ja ihmiselle!

Syksyä!

Syksyä!
Ilmatar nauttii, niin minäkin.

Kuunsäde

Kuunsäde, vajaat 20-senttinen, keltaisesta viskoosista valmistunut nalle. 

Kuunsäde sai mukaansa kasvavan kuun valon ja voiman.

Nalle kulkee kanssasi aina, kuunkierrosta toiseen. 

Kuunsäde valaisee tiesi ja auttaa löytämään oikean suunnan. 

Kuunsäde on täynnä nallerakkautta. 

Nalle on vapaa löytämään oman ihmisensä. 

Nikolai, nalleparka

Voi nalleraasua!

Tekemäni Nikolai oli päätynyt vahingossa perheen koiran hampaisiin.

Jälki on aika kamalaa...

Minulle tuli varovainen kysymys, että olisikohan nallelle mitään tehtävissä.
Nikolai on lapsen rakkain nalle ja onhan se ollut iso järkytys,
kun koiran käsittelyn jälkeen nalle on aivan rikki.

Korjattavissahan nalle on, se oli nalleperheessä helpotus kuulla.

Nikolai on jo saapunut nalletohtorille, eli tekijälle.
Pehmeään peittoon käärittynä ja asianmukaisesti ensihoitoa saaneena!

Iso korjaustyö on edessä ja tartun siihen, kunhan vain ehdin. 

Vartalo on tyhjennettävä, käsi irrotettava ja tyhjennettävä, ennen kuin pääsen ompelemaan uutta tassua.

Nikolai ei ole ainut tekemäni nalle, jota olen joutunut korjaamaan koiran jäljiltä.

Yritän aina muistaa kertoa nallen ostajalle, että nalle kannattaa pitää kaukana koirista.
Vahinkoja silti sattuu; niin kuin Nikolain kohdalla, että huoneen ovi oli jäänyt auki,
jossa nallet olivat ja koira huomasi tilaisuutensa tulleen...

Tämmöistä se on tämä nalle-elämä!

Suomen luonnon päivä

Hyvää Suomen luonnon päivää kaikille!

Tänään vietetään myös Pohjois-Karjalan maakuntapäivää.

On vain yksi Pohjois-Karjala!

Verkkarit jalkaan ja metsään, siinä on kaikki mitä tarvitsee juuri nyt.

Kuusivoimaa

Välillä tekee niin hyvää käydä metsässä ja nojata puun runkoon.

Mutteri näyttää mallia.

Onnellisesti asun metsän keskellä enkä tarvitse kovin montaa askelta,
kun jo olen kuusen juurella, männyn katveessa. 

Pienikin aika riittää. Henki kulkee, ajatukset asettuvat kohdilleen.

Juuret syvällä, kiinni tässä metsässä.