Tuokioita, hetkiä...

Kevättä ja sulavia lumia,

aurinkoa ja sumun hämäryyttä.

Päivät hujahtavat ohitse vauhdilla.

Jokaisessa päivässä on hetkiä, joihin haluaisi pysäyttää ajan ja jäädä siihen.

Onneksi sydämeen voi tallettaa yhä; 

se on ikuisesti täyttyvä muistokätkö.

Jos sieltä vanhemmasta päästä jotain unohtuukin...

Muistorikkaita tuokioita kaikille!

Konstan taidonnäyte!

Eipä ole käynyt aika pitkäksi!

Parin päivän kokousreissu on jälleen takanapäin. 

Reissunalle Tiu aamu-unisena jyväskyläläisen hotellin aamuhämärässä.

Luottamushenkilötehtävät ovat hyvin mielenkiintoisia ja antoisia,
mutta joskus kieltämättä asiasisällöltään raskaita ja vaikeahkoja.

Positiivisesti kuitenkin 'ilon kautta' eteenpäin. Kaikki järjestyy aikanaan.

Mustikka-nalle pääsi käymään syntysijoillaan.
Mikäs on matkustaessa, kun on oma matkalaukku kulkemiseen! 

Mummin lapsuuden pitsinenäliinat ovat taipuneet lakanoiksi ja tyynyliinoiksi nallen nauttia!

Mustikka-nalle pikkuisen Mustikan kainalossa. 

Pikkuisen päällä on edellisen sukupolven ihana lämmin villapaita!

Ensivierailu mummin luona ja suvun syntysijoilla. Tunteet ovat olleet pinnassa.

Niin tarkkaan hän katseli tuvan tummia kattohirsiä kuin pohdiskellen,
että moneskos sukupolvi tässä tuvassa olenkaan...

Niin pieni käsi ja niin suuri tunne!
Mummikin sydän on rakkautta tulvillaan.

Ilimoja on piellyt!

Pakkasia ja aurinkoa riitti nautittavaksi tai kärsittäväksi viikkoja...
Talvisia, valoisia maisemia. 
Pakkaslumen narskunta kävellessä on talven ääniä.

Sitten satoi ne maaliskuun odottelu-lumet.
Parin päivän aikana tuli vissiin kolmisenkymmentä senttiä.

Kevyttä pakkaslunta, kevyt kolailla ja lapioida.

Sitten tuli näitten lumien ensimmäiset suojakelit, suvisää.

Katoilta tippunutta lunta on saanut lapioida ahkerasti.

Tämmöinen talvi tähän saakka.
Nämä isäntäkuusi-kuvat on otettu peräkkäisinä päivinä!

Kevättä kohti!

Mustikka

Mustikka-nalle pääsi nimiäisissä pikkuisen omaksi nalleksi.

Pieni käsi ja pieni nalle -

Ja suuri, sydämen kokoinen mummikki-rakkaus...

Pakkasaamua

Pakkasaamua!

Hyvää Ystävänpäivää!

Ystävät, ovat.

Tärkeintä. Elämässä.

Perhe on tärkein ja siskot;

 ystäviä hekin kaikki ovat...

Ystävä kuulee hiljaisuudenkin läpi ajatukset, tunteet.

Eikä sanoja aina tarvita.

Ja vaikka nähdään harvoin, jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin...

Niin monta kannattelevaa halausta ja ajatusta, sanoja,
kuuntelua, ymmärtämistä, jakamista, lähellä oloa.
Olen siitä kaikesta ja jokaisesta ystävästä, rinnalla kulkijasta kiitollinen.

Tänään kävelin Konstan kanssa metsään;
pakkasessa ja aurinkokin vielä kulki mukana.

Sieltä sain taas voimalatauksen.
Metsän voimahalauksen.

Nalletarinoita

Ilmatar. 

Nallen persoonallinen luonne on nähtävissä nallen kasvoissa.

Mitä Ilmatar sinulle kertoo?

Tekijästä se on sydämellinen ja lempeä nalle.
Aurinko antoi nallelle tervetulotoivotuksen mukaan matkalle.

Kahta samanlaista nallea ei voi tehdä!
Jokaiselle nallelle tulee oma ja ainutlaatuinen ilme ja olemus. 

Siinä on nallentekijän kädenjälki, rakkaus ja taito.

Roihu ja Hymni. 
Pikkuiset nalleviikarit yhdessä ja ihan selvästi ne suunnittelevat jotain...