4.12.

Nepä alkoivat päivät vilisemään ihan silmissä!

Keittiön tonttu ja Konsta valmiina talkoilemaan aamutuimaan...

3.12.

Mitä löytyy kuusen alta?

Salaisuus...

2.12.

Aamuvirkkuhommia.

Huivi päähän ja karjalanpiirakkapuurot tulille.
Onneksi on ahkeria apuvoimia!

Tytär saa omat erikoispiirakat mukaansa.

1.12.

1.12.

Yön pimeys on vaihtumassa

aamun hämärään

Ensimmäinen askel joulukuulle

Kokousreissulla

Arkiviikko vierähti kokousreissulla Helsingissä ja Espoossa.

Tämä hellyttävä kultainen nalle oli ihan pakko tallentaa. Keskellä vilkkainta Helsinkiä - nalle istuu ja antaa ohikulkijoiden ajatusten kulkea...

Omat reissunallet Aurora ja Tiu aamuhämärässä Kulttuurikeskus Hanasaaren pimeysvalojen äärellä.

Näkyi siellä aamuauringon säteitäkin.

Välillä kyllä tuntui, että hakkaan päätäni karjalan mäntyyn, mutta kyllä tehdyillä päätöksillä mennään eteenpäin yhteisenä rintamana. Isoja ja tärkeitä päätöksiä kohti tulevaisuutta; oli siis MTK.n valtuuskunnan kokous.

Kotona näytti tältä maanantaiaamuna. Ja sama näkymä on edelleen. Konsta ei sentään ole viikkoa istunut sammaloituneella pihanurmella...

Hivenen luntakin oli jonain päivänä käväissyt, mutta jälleen on vihreää, ruskeaa, harmaata. Marraskuu!

Vein Helsinkiin mennessäni kahdelle siskolle pienet joulukuuset. Pala omaa metsää ja terveiset täältä juurilta. 

Tämä pienistä pienin kuusi toivottaa kohta joulukuun tervetulleeksi oman tuvan pöydällä.

Vanha ja arvostettu

"Perheen kulunut nalle on 

rakastamisen historiaa,

perhekalleus yhtä lailla

kuin posliiniastiasto,

jalokivet ja hopea."

(Beverly Matteson port)

Yksijalkaisen nallen uusi elämä

Tämä hurmaava nallevanhus on nyt jo palautettu korjattuna omistajalleen.

Nalle on kuulunut aikoinaan nykyisen nallenomistajan sisarukselle
ja se oli löytynyt äidin jäämistön kätköistä. Onneksi nalle oli otettu talteen.

Nallelta puuttui kokonaan toinen jalka.

Tässä laatikossa se saapui korjattavaksi, mutta paluumatkalle piti etsiä isompi laatikko!

Nalle tyytyväisenä ja valmiina kohti kotia.

Nämä vanhat nallet ovat niin herkistyttävän ihania ja sympaattisia!

Ne ovat kulkeneet vuosikymmenten matkan; olleet jossain 'tallessa' vuosikymmenet
ja sitten onnellisesti löydetty uudelleen ja otettu hoiviin.

Ompelin nallelle viskoosista uuden jalan. Tyhjensin vartalon vanhoista täytteistä,
puhdistin nallen ja kiinnitin uuden jalan paikoilleen, täytin vartalon uudella puulastulla.
Vahvistin pään ja korvien kiinnitystä.
Nallella oli oikein kauniit ruskeat silmät ja ne katsoivat korjaajaansa lämmöllä. 

Säilytin alkuperäisen kirsun ja ilmeen, siinä on sitä nallen vuosikymmenten lämpöä ja viisautta!

Ompelin alkuperäiseen jalkaan uuden tassunpohjan, niin se sulautuu hyvin uutukaisen jalan rinnalle.

Nallen pää ja muut raajat saivat jäädä alkuperäisiksi,
pieni täytteen pehmeys ja nivelten löysyys kuuluvat asiaan.

Ihan niin kuin meillä ihmisilläkin!

Nämä vanhojen nallejen korjaamiset ovat niin antoisia.
Joskus ovat  hyvinkin työläitä ja vaativia, mutta lopputulos ilahduttaa aina!

Tämä nalle oli nyt nimetty Rasmus-nalleksi ja toivottavasti se saa elää rauhassa ja rakastettuna,
hellässä huomassa ansaitsemansa eläkevuodet! 

Hyvin pidettynä nalle on ikuinen.

Kaikkea hyvää nallelle ja sen hoiviin ottaneelle perheelle!

Kiitos, kun sain korjata nallen ja päästä osalliseksi tämän nallen tarinaan.