Kesää on yhä jäljellä?

Tassulla on tarina- hanke jatkuu Ilomantsissa.

Paljon on jo saatu aikaan ilomantsilaisissa yrityksissä ja uusia tuotteita ja palveluita on syntynyt.

Omalta kohdalta vielä odottelen, saanko kehiteltyä uusia myyntikanavia nalleille...

Karhufestivaali- tapahtuma on tältä vuodelta ohitse. 

Karhumetsässä on synnytetty uusia ja upeita karhupatsaita. 

Aiheena tänä vuonna oli Ilomantsi 150 vuotta.

Joku kysyi tänään minulta Ilomantsissa, että onko minulla sidoksia tai sukua Ilomantsissa.

Lieksa, josta isäni oli syntyisin-  on kovin lähellä Ilomantsia.
Kerroin, että äitini ja isäni olivat tavanneet kirjeenvaihdon jälkeen ensimmäistä kertaa
Ilomantsin maatalousnäyttelyssä! 

(Äiti oli matkannut täältä Liperistä Ilomantsiin kuorma-auton lavalla..)
Joten hyvin tärkeä yhteys sinne on olemassa.

Ilomantsin ja Karhufestivaalin tavoite on olla joskus 1000 karhupatsaan kunta!

Tassulla on tarina- hankkeen näyttely Karvavurrikka kaunoseni jatkuu Kansallistalolla
elokuun loppuun saakka.

Louhi-Nallen esittelypöydällä oleva keskentekoinen nalle on saanut jo kymmeniä nimiehdotuksia
ja niitä saa esittää elokuun loppuun saakka. 

Silloin arvotaan nimiehdotuksen jättäneiden kesken joku valmistamani nalle
ja voittaja saa sen omakseen!

Jännitys tiivistyy...

Nallerakkautta! Aina vaan.

Hääpäivä

12.8.1988

On se aina mielessä. 

Hääpäivä.

Elämän suuria hetkiä.

Säilyvät muistoissa ja sydämessä aina.

Aurinko nousi tähänkin päivään.

Puolisolle tekemäni Taika-nalle pääsi katselemaan avautuvia ruusunnuppuja.

Kiitollinen kaikesta.

Vanhat nallet tohtorilla

Nalletohtorille saapui nämä vanhat rovaniemeläiset nallet korjattavaksi.

Jossain hellepäivien lomassa sain nallet kuntoon.

Iso nalle on yli 60- vuotias. Korvat olivat rikki ja irronneet, kaula revennyt auki, nappisilmät roikkuivat, täyte oli vajunut ja nalle ei jaksanut kannatella suurta päätään.

Korjaukset on tehty ja nallea puhdistettu niin, että karva kiiltää.

'Lituska'- nalle on aina ollut lituska. Se sai uuden kuonopallukan ja uudet silmät sekä puhdistusta.

Nallet ovat jo päässeet kotimatkalle.

Vanhojen nallejen korjaaminen kannattaa aina. Nalle saa jatkoelämää, eikä vastaan ole tullut niin huonossa kunnossa olevaa, etteikö sitä voisi vähän kunnostaa.

Kesä jatkuu, kesä

Kesään kuuluu kaikenlaista. 

Pientä ja isoa. Hellettä ja heinäpoutaa.

Valamon lammasaidan reunalla keikkuu siskon pikkuinen Anka.

Keltainen iso puolalainen nalle on siskon torilöytö. 

En ole milloinkaan nähnyt niin hyväkuntoista vanhaa nallea, kun tämä.
Pieneksi käy Ursus sen rinnalla, vaikka se onkin suuri!

Anka ja Aate ovat pienimmästä päästä tekemiäni nalleja.

Karvavurrikka kaunoseni- näyttely jatkuu elokuun loppuun Ilomantsin Kansallistalossa. 

Ilomantsissa on tullut käytyä nyt tämän näyttelyn tiimoilta useammankin kerran.
Jokaisella reissulla riittää uutta nähtävää!

Aate ja Anka seikkailivat näyttelyssä olevan karhukeinutuolin korvallisella..

Parasta: mustikkametsä!

Parppeinvaaralla nallenluovutuksessa.
Ursus sai hyvän kodin ja löysi juuri oikean ihmisensä.
Minulla oli hiukan haikea olo luopua tästä nallesta.
Olin päättänyt, että ellei tämä ihminen halua Ursusta omakseen, niin jätän nallen kotiin...
Mutta Ursus oli jo ihmisensä valinnut!
Nallentekijä on kiitollinen jokaisesta nallen löytäjästä!

Tämä aika kesästä

Nallet lakkasuolla.

Se aika kesästä, kun haluaisi olla koko ajan suolla ja metsässä...

Lakat kypsyvät pikkuhiljaa.

Suon kultainen lahja.

Näillä helteillä suolla oleminen on aivan järjetöntä. Ei siellä yksin tarvitse olla!
Ympärillä pörrää 158 verenhimoista paarmaa... 

Laskin, niitä pirulaisia riittää.

Paarmoista huolimatta...

Suo on niin kokonaisvaltainen kokemus!
Yksin tai yhdessä.

Mustikatkin aloittelevat kypsymistä.

Siis metsään!

11.7.2025

Vietettiin nuorison kanssa mukava ja leppoisa päivä Ilomantsissa. 
Ilomantsissa on niin paljon nähtävää, ettei yksi päivä riitä kuin pintaraapaisuun.

Alkuun otettiin haltuun Möhkön ruukkimuseo. 

Kierrettiin museoalue ja -tilat, kuljettiin metsäpolut ja tutustuttiin alueen historiaan.
Möhkön rautaruukki on ollut valtava tehdas aikanaan. Järvimalmista rautaa! Vetää hiljaiseksi.

Tukkilais-aikaa esillä.

Minun sukset!

Tukkilaiskämpän elämänluukku.

Niin tuttuja ovat kaikki tarinat niiltä ajoilta, kun isä aina kertoi ja muisteli nuoruuttaan
Lieksan savotoilla.

Ruukkimuseon ruostunutta kauneutta.

Luonnon metsämansikkapenkki.

Ilokarhun sisällä käytiin vähän murisemassa...

Vein nuoret katsomaan Kansallistalolla olevaan Karvavurrikka kaunoseni- näyttelyyn kaikkea muutakin, kuin Louhi-Nallen nalleja!
Karhumetsän sekä kylänraitin puusta veistetyt karhut ihastuttivat!
Hermannin Viinitornin tuulisissa tunnelmissa ehdittiin piipahtaa.

Ja mie pääsin halaamaan isoa kuusta!
Toivottavasti saan halailla tulevankin vuoden aikana!

Kesän kulttuurimenot

Kesän kulttuurimenot on nyt koettu. Ensin Oopperajuhlien komeutta, sitten Ilovaarirokkia. 

Ilovaarin välissä tehtiin ystävän kanssa kierros Juuan Paalasmaalla.

Autonalle Jehki seikkaili mukana.

Paalasmaan kyläyhdistyksen näkötorni oli upealla paikalla.
Rohkenin kiivetä kahdet portaat ja siitä avautuvat näkymät riittivät minulle!

Vielä sitä ylöspäin kiipeäisi, mutta se alastulo...

Mieluummin katselen näkymiä maasta käsin!

Paalasmaan saaristoalue on Pielistä, kallioita, mäkiä, metsiä ja peltoja. Kaunista.

Turvallista kiipeilyä, minkä polvet ja rohkeus antoivat myöten!

Luonto on parasta lähellä koettuna.

Pääsin kokemaan Olavinlinnassa Oopperajuhlien kenraaliesityksen; Puccinin Turandot.
Huikea kokemus.

Solistit, kuoro, orkesteri ja linnan tunnelma. . .

Turandot.

Oopperan perään 2-päiväinen Ilovaarirock Joensuun Ilosaaressa.

Eppu Normaalia ja Ismo Alankoa.

Näillä mennään!