Nallen katse

Nallen katse!

Jokaisella nallella on omanlaisensa ilme.
Se voi olla iloinen, surullinen, vakava, vekkuli, tuumaileva tai ihan mitä vain.

Nallea voi katsoa ja peilata siihen omia ajatuksiaan ja tunnelmiaan. 

Nallen seura rauhoittaa ja maadoittaa.

Nalle tuo turvaa ja nallevoimaa.

Kokeile vaikka!

Tässä karviaisenpunaisesta, paksusta mohairista tehty nalle Ondrei.

Mitä sen ilme sinulle kertoo?

Onni on saada olla pienen tytön oma nalle!

Lapsenlapselle tilattu nalle valmistui lopultakin.
Nallelle toivottiin annettavan nimeksi Onni.

Onni-nalle sai mukaansa sinivuokkojen lohdullisen kauneuden. 

Ja metsän reunasta kuusen tuoksua ja turvaa. 

Onni pääsee pienen tytön omaksi nalleksi kulkemaan yhdessä elämän polkua.
Onnilla on mukana paljon myös mummirakkautta.

Nallentekijä toivottaa pikkuiselle tytölle ja Onnille hyviä yhteisiä seikkailuja!

Konsta sai olla saattamassa Onnia matkaan. Turvallista nalleviisautta!

Aurinkokin paistaa...

Talo on tuntunut kovin hiljaiselta perhe-pääsiäisen ja pienten tepastelijoitten jälkeen...

Tekeminen ei ole loppunut eikä vähentynyt, työ pitää kiinni elämässä.

Linnunlaulu täyttää metsän ja maiseman, polttopuusavotta on jatkunut aina kun olen maisemissa.

Yhden tilatun nallenkin olen saanut valmiiksi, mutta siitä myöhemmin.

Kätkyt täyttyi nalleista. 

Ja aurinko nousee aamuisin aiemmin ja aiemmin. Siinäpä tärkeimmät.

Mummikki-iloa

Mustikka oli täällä mummin luona viikon päivät äitinsä kanssa yhteisen perhepääsiäisen jälkeen.

Sain hoivailla pikkuista sydäntenmurskaajaa.
Parasta ajankulua, kun hän nukkui sylissä.  Silloin ei kiirettä minnekään!

Sinivuokkoja alkaa olla metsänreuna tulvillaan!

Huhtikuun lämpöaalto tekee ihmeitä.

Jouluruusukin kukkii, nyt on sen aika.

Talon vanha kätkyt eli kehto kunniatehtävässään,
kun pikkuinen sai nukkua siinä päiväunia tuvan tummien kattohirsien alla...

Papan tekemä kätkyt on niin kaunis!

Sinivuokko-iloa aina aikaisin keväällä, kun muita kukkivia ei ole.
Tytär toi kyllä ensimmäisen löytämänsä leskenlehden!

Rauhallista Pääsiäisen aikaa!

Sinivuokot ovat heränneet talon seinustalla. 

Joka kevät ne toivottavat tervetulleeksi tulevan vihreyden ja tuovat terveisiä vuosikymmenten takaa...

Kuka pääsee ensimmäisenä avautuneet kukat näkemään?!

Levollista Pääsiäisen aikaa!

Saan kaikki mukelot ja pikkuiset kotiin, talo täyttyy ilosta ja elämästä.

Parasta.

Antiikkia, antiikkia!

Pistäydyin lauantaina tervehtimässä ystävää.
Sielläkin on talo täynnä nalleja! Nalleihmisen talo.

Todettiin, että eivät enää ihan nuorukaisia ole nämäkään tekemäni nallet.
Konsta on vuodelta 2003 ja Väinö 2002.
Konstan turkki on jo aika lailla kulunut.
Nalle on saanut nämä vuosikymmenet reissata kainalossani ahkerasti.
Se alkaa jo näyttääkin antiikkiselta! 

Nallerakkautta. Edelleen. 

Vahvasti ja tunteella.

Kun nalle on kainalossa niin kaikki tuntuu helpommalta ja turvalliselta.

Kokeile vaikka!

Satumetsä ja betonimetsä

Kokousreissulla Helsingissä. 

Reissunallet päätyivät Satumetsä- huoneeseen. 

Toisena päivänä oli jo kotimatka mielessä.
Joskus siihen riittää jo ihan yön-yli-reissu.

Kotimatka junalla tuntuu aina ikuisuudelta,
ja nyt matka kesti ratavaurioiden takia kaksi ylimääräistä tuntia...
Hitaasti, mutta varmasti!

Käytiin myös huipulla; Hotelli Tornin korkeuksissa.
Näkymät ylt-ympäriinsä kauas ja etäs silmänkantamattomiin.

Palautui mieleen nuoruudestani Helsingissä ja Tornin huipulla käynti.
Näkymä vessan ikkunasta on aika tavalla betonisempi, kuin kotona!