Mummikki-iloa

Mustikka oli täällä mummin luona viikon päivät äitinsä kanssa yhteisen perhepääsiäisen jälkeen.

Sain hoivailla pikkuista sydäntenmurskaajaa.
Parasta ajankulua, kun hän nukkui sylissä.  Silloin ei kiirettä minnekään!

Sinivuokkoja alkaa olla metsänreuna tulvillaan!

Huhtikuun lämpöaalto tekee ihmeitä.

Jouluruusukin kukkii, nyt on sen aika.

Talon vanha kätkyt eli kehto kunniatehtävässään,
kun pikkuinen sai nukkua siinä päiväunia tuvan tummien kattohirsien alla...

Papan tekemä kätkyt on niin kaunis!

Sinivuokko-iloa aina aikaisin keväällä, kun muita kukkivia ei ole.
Tytär toi kyllä ensimmäisen löytämänsä leskenlehden!

Rauhallista Pääsiäisen aikaa!

Sinivuokot ovat heränneet talon seinustalla. 

Joka kevät ne toivottavat tervetulleeksi tulevan vihreyden ja tuovat terveisiä vuosikymmenten takaa...

Kuka pääsee ensimmäisenä avautuneet kukat näkemään?!

Levollista Pääsiäisen aikaa!

Saan kaikki mukelot ja pikkuiset kotiin, talo täyttyy ilosta ja elämästä.

Parasta.

Antiikkia, antiikkia!

Pistäydyin lauantaina tervehtimässä ystävää.
Sielläkin on talo täynnä nalleja! Nalleihmisen talo.

Todettiin, että eivät enää ihan nuorukaisia ole nämäkään tekemäni nallet.
Konsta on vuodelta 2003 ja Väinö 2002.
Konstan turkki on jo aika lailla kulunut.
Nalle on saanut nämä vuosikymmenet reissata kainalossani ahkerasti.
Se alkaa jo näyttääkin antiikkiselta! 

Nallerakkautta. Edelleen. 

Vahvasti ja tunteella.

Kun nalle on kainalossa niin kaikki tuntuu helpommalta ja turvalliselta.

Kokeile vaikka!

Satumetsä ja betonimetsä

Kokousreissulla Helsingissä. 

Reissunallet päätyivät Satumetsä- huoneeseen. 

Toisena päivänä oli jo kotimatka mielessä.
Joskus siihen riittää jo ihan yön-yli-reissu.

Kotimatka junalla tuntuu aina ikuisuudelta,
ja nyt matka kesti ratavaurioiden takia kaksi ylimääräistä tuntia...
Hitaasti, mutta varmasti!

Käytiin myös huipulla; Hotelli Tornin korkeuksissa.
Näkymät ylt-ympäriinsä kauas ja etäs silmänkantamattomiin.

Palautui mieleen nuoruudestani Helsingissä ja Tornin huipulla käynti.
Näkymä vessan ikkunasta on aika tavalla betonisempi, kuin kotona!

Antiikkia

Tämä talon vanha kätkyt eli kehto tuotiin jälleen tupaan.
Edellisen kerran se on ollut käytössä kolmekymmentäseitsemän vuotta sitten,
kun esikoisemme sai uinutella päivisin siinä.

Nuorempien mukeloitten aikaan kätkyt ei ollut käytössä;
siinä olisi saattanut käydä mukkelismakkelis...

Kätkyt on muistaakseni papan tekemä ja se on ollut aina punaiseksi maalattu.

Minun ikäpolveni on saanut nukkua siinä.

Kätkyt on minulle tärkeä ja arvokas, sukupolvien tarinoitten kohde.

Jospa siinä nukutellaan nyt suvun pikkuisinta päiväunille.

Aikamoisen tilan se ottaa leveine jalkoineen, mutta ehkä se on sen arvoista,
että annetaan sille nyt paikka!

Hetki pieni

Jokainen hetki on tärkeä.

Aurinko pysähtyi matkatessaan tuokioksi lampaantaljalle.

Ilon läikähdys!

Se on tärkeä.

Kuvaan pääsi pikkuinen Nyyti.

Pohjoisen lumilla

Mehtäläinen.

Vaikka miten yrittäisi muuta, niin aina mehtäläinen!

Kohtalaisen jäisiä teitä. Oli hiekotettu kuitenkin, että pysyimme pystyssä. 

Tämmöistä Urkkia sain rapsutella. Koirapelko on liki selätetty...

Yhteisneulonta. Ystäväni ystävä oli vailla lämpöisiä rannekkeita, kun juhlamekossa olikin puolihihat. 

Sururannekkeet valmistuivat yhdessä neuloen nopeasti. 

Ja vietimme pikkujoulua. Myöhässä tai ajoissa, mutta sopivasti.

Kotoa poissa ollessa oli lumet huventuneet aika tavalla vähiin.
Ja on vasta maaliskuun puoliväli!