Lappi on kaukana täältä!

Pääsin tyttären kaveriksi ja apukäsiksi mukaan Sevettijärvelle.
Sain osallistua kalotti-saamelaisiin häihin.

Suuntaansa matkaa kertyy rapiat tuhat kilometriä.
Yhden yön pysäyksellä se sujui pikkuisen Mustikan kanssa oikein hyvin.

Pysähdyksiä matkalla kertyi useita, mutta niin vain kilometrit taittuivat.

Reipas pikkumatkalainen tässä Ukonjärven rannalla mummikin sylissä.

Värikkäät häät ja mukavan rento tunnelma. Vieraana vieraassa kulttuurissa.
Kysymyksiin löytyi aina vastaus. Mielenkiintoista.

Ehdimme kiertelemään vähän Sevettijärven rantoja ja polkuja.

Pikkuinen pääsi makoilemaan mättäälle ja tutustumaan varpuihin.

Mikä ihanuus, kun sääskiä ei ollut juuri lainkaan! Lappi voi yllättää.

Tämä kesä on ollutkin aikamoista reissaamista. Luottamustehtäviin liittyvien matkojen lisäksi olen päässyt reissaamaan milloin kenenkin kanssa - ja sehän on aina lomaa, kun on kotoa ja tekemisten ääreltä poissa...

Mäntyvoimaa! 

Kuusi ei kasva pohjoisessa. Ne taitavat loppua maisemasta jossain Inarin paikkeilla. On tyytyminen mäntyyn ja mitä komeuksia siellä kasvaakaan! Toinen toistaan upeampia mäntyvanhuksia. Auton ratissa istuessakin silmät poimivat tien varresta jokaisen komeuden!

Paluumatkalla pysähdyimme kahville Sodankylän liepeillä sijaitsevaan Lapin Anna Design kesäkahvilaan. Niin kaunista!  Upeita käsitöitä ja maistuvat kahvitarjoilut.

Kyllä Lapin suuntaan täytyy taas joskus palata. Minulle riittää se avaruus ja yksinkertainen maiseman kauneus. Sielu lepää!

Lomalorvailua

Siskon luona lorvailemassa/ lomailemassa.

Tekemäni ja korjaamani nalle, siskon olohuoneen piristäjät.

Lorvailijan kesäneule. Ihanaa käsinvärjättyä,  kierrätysnailonilla vahvistettua merinovillalankaa.
Se on ostettu Lieksasta, Lankakauppa Karvamadosta. Taitaa tulla sukat ihan itselle!

Hiitolanjoki Simpeleellä.

Niin vain virtaa vesi vapaana.

Ihania kivilintuja kosken ja joen partaalla.

Oi, kunpa elämä olisi yhtä yksinkertaista, kuin kivilinnuilla!

Hiitolanjoki virtaa itärajan ohitse naapurin puolelle, entiseen Suomen Laatokkaan.
Vieköön vesi terveisiä rauhasta, rauhasta, rauhasta.

Reissunallet Aurora ja Tiu.

Lähemmäksi lintuja en uskaltanut nalleja laittaa kuvattavaksi!

Konsta kertoo kesäjuttuja

Mehtäilyä!

Siskon kanssa vietettiin muutama päivä isän perintömetsän kätköissä Lieksassa.

Sielun reppu taas täyteen metsävoimaa.

Lakat antavat vielä odottaa kypsymistään.

Perinteiset maljat meijän auringonlaskupaikalla.

Kaikki hyvin.

Mitä nyt lentäviä kiusankappaleita joitain ylimääräisiä ...

Parhaat löylyt vanhassa saunassa.

Ja purossa virtasi vettä sen verran reilusti, että pääsi kunnolla 'uimaan'.

Toivoa on!

Vanha, purosta aikoinaan löytynyt potta kukkii! Metsätähti, lempikukkani.

Oi, iloa, oi!

Mustikat aloittelee kypsymistään.

Maistiaiset Konstalle.

Pienet ilot ihmisellä.

Parhaita hetkiä, kun ne tiedostaa ja ottaa omakseen. Voimaksi.

Tähän hetkeen ja huomiseen.

Tulehen tuijottelua. 

Aika pysähtyy.

Kunpa se jatkuisi. 

Kesä jatkuu, kesä

On ollut niin tiukkaa ohjelmaa, ettei ehdi tänne saakka!

Terveisiä Ahvenanmaalta!

Pikkuisia ihmisiä

Täysiä, onnellisia hetkiä pikkumiehen kanssa. 

Kaikki on niin ihmeellistä. 

Kukat, kävyt, kivet, kastelukannut ja kaikki muut.

Monta kertaa päivässä pitää päästä mummikin kanssa ajelemaan traktorilla. 

Tutkitaan peräkärry ja takakauha uudelleen ja uudelleen.

Pienet asiat ovat isoja ja tärkeitä.

Sieltä se löytyy, omenapuun alta...

Juhannus 2026

Metsän kaunoinen vanamo on aloittanut kukintansa.

Niin pieni, mutta täyttää tuoksullaan ja kauneudellaan koko metsän.

Akileija on löytänyt paikkansa tienvarren niittyleinikkien seurassa.

Mökki-olympialaisissa minun osuuteni oli nallen etsintä!

Piilotin viisitoista eri kokoista nallea mökin ympäristöön ja ne piti sitten löytää.
Ja se, joka löysi ensimmäisenä kolme nallea, sai suurimmat pisteet.

Minua pelotti, että muistanko itsekään, mihin nalleja piilotin!

Nalleja olisi kuulemma voinut olla enemmänkin.

Lopulta kaikki nallet löytyivät.

Onnelliset nallet ja kaikki tallessa!

Oli monenmoisia olympialajeja; mm. neliapilan etsintää, laulujen tunnistamista, tikanheittoa.

Tämä pikkuinen Mustikka oli parasta.

Kun mummikki ei osaa olla jouten, niin aina sain vähintään hoivailla pikkuista!!

Juhannusruusujen aikaa

Tätä tuoksun määrää!

Juhannusruusut kukkivat tänä kesänä erityisen runsaasti.
Valkoista huumaavaa kauneutta on koko piha täynnä.

Vanhan kivinavetan paikalla kasvava juhannusruusu lienee kaivautunut syvälle
vuosikymmenien taakse, täyttöpohjanavetan voimaan...

Se on vallannut alaa sen minkä tiet, eli meidän 'tankkilenkki', antavat myöten.

Olisipa äiti näkemässä!

Olen raaskinut ottaa oksia myös sisälle maljakkoon. 

Tuoksu valtaa tuvan!
Pöydälle pääsivät pikkuiset omat nallet Nyyti ja Dio.

Juhannusta odotellessa. 

Mukavia kesäpäiviä toivotellen!