Sadetta

Nallet pitää sadetta.

Nallet pitävät sateesta.

Keiju, Harmo ja Niila;

nämäkin nallet odottavat omaa sateensuojaa!

Myrskykaadon kimpussa

Olin menossa ystävän luokse viettämään leppoisaa mökkiviikonloppua.
Sieltä viestitettiin, että tulikin pikkuinen suunnitelmanmuutos ohjelmaan.
Iso kuusi oli kaatunut myrskyssä mökin kulmalle.
Kysyin, että otanko moottorisahan mukaan. "Ota"!
Niinpä urakoitiin maassa makaava kuusivanhus oksattomaksi.

Liki satavuotias oli jo tyveltään laho ja se oli joutunut taipumaan tuulelle.

Oksat olivat paksuja ja niitä oli paljon!

Olikohan Konstasta apua! 

Sahat soimaan ja saimme kuusen oksattomaksi. Kuusi päätyy  hyötykäyttöön polttopuiksi.

Voittajafiilis!

Mukava oli touhuta.
Meikäläinen ei oikein osaa olla jouten ja tämmöinen tekeminen on ihan parasta.
Kiva kun pystyin olemaan apuna.

Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto!

Kuusenrunko jäi "jaloilleen" seisomaan ja odottamaan jatkosahailuja.

Se on jotenkin niin liikuttavan näköinen. Ihan kuin kuusi lähtisi kävelemään.

Aikamoiset kasat oksia kertyi mökkitontille. Mörrimöykyn pesiä!

Polulla peräkkäin

Outokummun Erä- ja luontokeskuksen Valkeisenkierto.

Meitä oli kolme peräkkäin polulla kävellen ja yksi pikkuinen mukana rintarepussa.

Aurora ja Tiu mahtuivat mukaan reppuun...

Suo yllätti kukinnoillaan ja yllätti se kuvaajankin, kun nojauduin taaksepäin

ja muistelin, että selän takana on mänty. No ei ollut. Siispä suo otti minut syleilyynsä... 
En ole ihan äsken noussut niin nopeasti ylös! Seuralaiset saivat ilmaiset naurut.
Housutkin kuivahtivat tuulessa loppumatkan aikana. 

Silmät poimivat sydämen!

Vaikka katse piti pitää polulla, oli välillä ihailtava korkeuksiin kohoavia puita ja sinistä taivasta...

Ötökkävapaa patikointi. Parasta.

Taukopaikalla oli kaunis pahka.

Mukava reitti ja patikointi.
Polveni ovat vain niin rikki, että ilman kipua kävely ei kuitenkaan onnistunut...

Lääkettä ja linjementtiä; siitä ne jälleen toipuivat suunnilleen omiksi.

Äitienpäivä

Juuret tässä maassa

Näissä metsissä, pelloilla ja pihalla

Äidin jäljet tässä maisemassa

Säilyvät muistoissa, sydämessä 

Valkovuokot muistavat joka kevät 

Äiti

Siellä edellä jo

Onnellinen viidestä omasta mukelosta, jotka kutsuvat minua

äidiksi, äityliksi, äitikiksi ja niin edelleen...

Kevätkääriytymistä

Aamulla saattaa lämpötila olla yhä pakkasen puolella.
Kevät näkyy luonnossa; viherrystä, viherrystä. Viserrystä, viserrystä. 

Ihan valmiiksi meille tarjottuna!

Mutta vielä on tarve kääriytyä lämpöiseen peittoon, vilttiin, huopaan.

Myrtti-nalle näyttää mallia.

Kiepauta peitto ympärillesi ja ota nalle kainaloon. Kaikki on hyvin.

Ihana virkattu peitto löytyy Lahjapuoti Lipistä; sen on tehnyt eräs taitava Lippiläinen.

Metässä

Vietettiin aurinkoinen ja kaunis päivä Lieksan metsässä siskojen kanssa.

Kevät antoi kaikkensa ja enemmänkin.

Konsta sai seikkailla mukana tutussa ja turvallisessa metsässä.

Minä se olin!

Lapsi ei ole terve, ellei se leiki...

Käyn aina tämän, nyt jo keloutuneen männyn juurella. Voimamäntyni.

Sinä pärjäät, se viestii.

Voi vuodet ja vuosisadat...

Suolämpäreen lätäköt olivat vielä vähän jäässä. Hidas kevät ja pakkasyöt.

Lähdekin jäässä.

Täältä metsästä pois lähteminen on aina yhtä hidasta. Kun haluttaisi vain jäädä...

Mutta pian taas uudelleen.

Nallen katse

Nallen katse!

Jokaisella nallella on omanlaisensa ilme.
Se voi olla iloinen, surullinen, vakava, vekkuli, tuumaileva tai ihan mitä vain.

Nallea voi katsoa ja peilata siihen omia ajatuksiaan ja tunnelmiaan. 

Nallen seura rauhoittaa ja maadoittaa.

Nalle tuo turvaa ja nallevoimaa.

Kokeile vaikka!

Tässä karviaisenpunaisesta, paksusta mohairista tehty nalle Ondrei.

Mitä sen ilme sinulle kertoo?