Rauhallista Pääsiäisen aikaa!

Sinivuokot ovat heränneet talon seinustalla. 

Joka kevät ne toivottavat tervetulleeksi tulevan vihreyden ja tuovat terveisiä vuosikymmenten takaa...

Kuka pääsee ensimmäisenä avautuneet kukat näkemään?!

Levollista Pääsiäisen aikaa!

Saan kaikki mukelot ja pikkuiset kotiin, talo täyttyy ilosta ja elämästä.

Parasta.

Antiikkia, antiikkia!

Pistäydyin lauantaina tervehtimässä ystävää.
Sielläkin on talo täynnä nalleja! Nalleihmisen talo.

Todettiin, että eivät enää ihan nuorukaisia ole nämäkään tekemäni nallet.
Konsta on vuodelta 2003 ja Väinö 2002.
Konstan turkki on jo aika lailla kulunut.
Nalle on saanut nämä vuosikymmenet reissata kainalossani ahkerasti.
Se alkaa jo näyttääkin antiikkiselta! 

Nallerakkautta. Edelleen. 

Vahvasti ja tunteella.

Kun nalle on kainalossa niin kaikki tuntuu helpommalta ja turvalliselta.

Kokeile vaikka!

Satumetsä ja betonimetsä

Kokousreissulla Helsingissä. 

Reissunallet päätyivät Satumetsä- huoneeseen. 

Toisena päivänä oli jo kotimatka mielessä.
Joskus siihen riittää jo ihan yön-yli-reissu.

Kotimatka junalla tuntuu aina ikuisuudelta,
ja nyt matka kesti ratavaurioiden takia kaksi ylimääräistä tuntia...
Hitaasti, mutta varmasti!

Käytiin myös huipulla; Hotelli Tornin korkeuksissa.
Näkymät ylt-ympäriinsä kauas ja etäs silmänkantamattomiin.

Palautui mieleen nuoruudestani Helsingissä ja Tornin huipulla käynti.
Näkymä vessan ikkunasta on aika tavalla betonisempi, kuin kotona!

Antiikkia

Tämä talon vanha kätkyt eli kehto tuotiin jälleen tupaan.
Edellisen kerran se on ollut käytössä kolmekymmentäseitsemän vuotta sitten,
kun esikoisemme sai uinutella päivisin siinä.

Nuorempien mukeloitten aikaan kätkyt ei ollut käytössä;
siinä olisi saattanut käydä mukkelismakkelis...

Kätkyt on muistaakseni papan tekemä ja se on ollut aina punaiseksi maalattu.

Minun ikäpolveni on saanut nukkua siinä.

Kätkyt on minulle tärkeä ja arvokas, sukupolvien tarinoitten kohde.

Jospa siinä nukutellaan nyt suvun pikkuisinta päiväunille.

Aikamoisen tilan se ottaa leveine jalkoineen, mutta ehkä se on sen arvoista,
että annetaan sille nyt paikka!

Hetki pieni

Jokainen hetki on tärkeä.

Aurinko pysähtyi matkatessaan tuokioksi lampaantaljalle.

Ilon läikähdys!

Se on tärkeä.

Kuvaan pääsi pikkuinen Nyyti.

Pohjoisen lumilla

Mehtäläinen.

Vaikka miten yrittäisi muuta, niin aina mehtäläinen!

Kohtalaisen jäisiä teitä. Oli hiekotettu kuitenkin, että pysyimme pystyssä. 

Tämmöistä Urkkia sain rapsutella. Koirapelko on liki selätetty...

Yhteisneulonta. Ystäväni ystävä oli vailla lämpöisiä rannekkeita, kun juhlamekossa olikin puolihihat. 

Sururannekkeet valmistuivat yhdessä neuloen nopeasti. 

Ja vietimme pikkujoulua. Myöhässä tai ajoissa, mutta sopivasti.

Kotoa poissa ollessa oli lumet huventuneet aika tavalla vähiin.
Ja on vasta maaliskuun puoliväli!

Tuokioita, hetkiä...

Kevättä ja sulavia lumia,

aurinkoa ja sumun hämäryyttä.

Päivät hujahtavat ohitse vauhdilla.

Jokaisessa päivässä on hetkiä, joihin haluaisi pysäyttää ajan ja jäädä siihen.

Onneksi sydämeen voi tallettaa yhä; 

se on ikuisesti täyttyvä muistokätkö.

Jos sieltä vanhemmasta päästä jotain unohtuukin...

Muistorikkaita tuokioita kaikille!

Konstan taidonnäyte!

Eipä ole käynyt aika pitkäksi!

Parin päivän kokousreissu on jälleen takanapäin. 

Reissunalle Tiu aamu-unisena jyväskyläläisen hotellin aamuhämärässä.

Luottamushenkilötehtävät ovat hyvin mielenkiintoisia ja antoisia,
mutta joskus kieltämättä asiasisällöltään raskaita ja vaikeahkoja.

Positiivisesti kuitenkin 'ilon kautta' eteenpäin. Kaikki järjestyy aikanaan.

Mustikka-nalle pääsi käymään syntysijoillaan.
Mikäs on matkustaessa, kun on oma matkalaukku kulkemiseen! 

Mummin lapsuuden pitsinenäliinat ovat taipuneet lakanoiksi ja tyynyliinoiksi nallen nauttia!

Mustikka-nalle pikkuisen Mustikan kainalossa. 

Pikkuisen päällä on edellisen sukupolven ihana lämmin villapaita!

Ensivierailu mummin luona ja suvun syntysijoilla. Tunteet ovat olleet pinnassa.

Niin tarkkaan hän katseli tuvan tummia kattohirsiä kuin pohdiskellen,
että moneskos sukupolvi tässä tuvassa olenkaan...

Niin pieni käsi ja niin suuri tunne!
Mummikin sydän on rakkautta tulvillaan.

Ilimoja on piellyt!

Pakkasia ja aurinkoa riitti nautittavaksi tai kärsittäväksi viikkoja...
Talvisia, valoisia maisemia. 
Pakkaslumen narskunta kävellessä on talven ääniä.

Sitten satoi ne maaliskuun odottelu-lumet.
Parin päivän aikana tuli vissiin kolmisenkymmentä senttiä.

Kevyttä pakkaslunta, kevyt kolailla ja lapioida.

Sitten tuli näitten lumien ensimmäiset suojakelit, suvisää.

Katoilta tippunutta lunta on saanut lapioida ahkerasti.

Tämmöinen talvi tähän saakka.
Nämä isäntäkuusi-kuvat on otettu peräkkäisinä päivinä!

Kevättä kohti!

Mustikka

Mustikka-nalle pääsi nimiäisissä pikkuisen omaksi nalleksi.

Pieni käsi ja pieni nalle -

Ja suuri, sydämen kokoinen mummikki-rakkaus...

Pakkasaamua

Pakkasaamua!

Hyvää Ystävänpäivää!

Ystävät, ovat.

Tärkeintä. Elämässä.

Perhe on tärkein ja siskot;

 ystäviä hekin kaikki ovat...

Ystävä kuulee hiljaisuudenkin läpi ajatukset, tunteet.

Eikä sanoja aina tarvita.

Ja vaikka nähdään harvoin, jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin...

Niin monta kannattelevaa halausta ja ajatusta, sanoja,
kuuntelua, ymmärtämistä, jakamista, lähellä oloa.
Olen siitä kaikesta ja jokaisesta ystävästä, rinnalla kulkijasta kiitollinen.

Tänään kävelin Konstan kanssa metsään;
pakkasessa ja aurinkokin vielä kulki mukana.

Sieltä sain taas voimalatauksen.
Metsän voimahalauksen.

Nalletarinoita

Ilmatar. 

Nallen persoonallinen luonne on nähtävissä nallen kasvoissa.

Mitä Ilmatar sinulle kertoo?

Tekijästä se on sydämellinen ja lempeä nalle.
Aurinko antoi nallelle tervetulotoivotuksen mukaan matkalle.

Kahta samanlaista nallea ei voi tehdä!
Jokaiselle nallelle tulee oma ja ainutlaatuinen ilme ja olemus. 

Siinä on nallentekijän kädenjälki, rakkaus ja taito.

Roihu ja Hymni. 
Pikkuiset nalleviikarit yhdessä ja ihan selvästi ne suunnittelevat jotain...

Helmikuu näyttää talvelta

Talvi on näyttänyt ihan kunnon entivanhan talvelta.

Lunta ei ole kertynyt kuin reilut parikymmentä senttiä, 

mutta pakkaslukemat ovat olleet reippaasti parinkymmenen kylmemmällä puolella. 

Uuninlämmitys on jokapäiväistä ja puita saa kantaa sisälle reilusti, että talo pysyy lämpimänä.

Polttopuusavotta on ollut aina intohimoni. 

Vuodenvaihteen harvennushakkuiden jäljiltä olen siedettävinä pakkaspäivinä ulkoillut metsässä. 

Olen karsinut pöllejä ja latvuksia ja kasannut niitä. 

Ihan parasta ulkona oloa ja hyötyliikuntaa!

Kun ilmoille emme voi mitään, pitää vain nauttia luonnon kauneudesta!

Välillä muistan ottaa Konstan kainaloon, kun lähden liikkumaan.

Pirtsakkaa ja kaunista helmikuuta kaikille!

Muumi-lukumaraton

Tämä viikonloppu on täynnä Muumi-maailmaa!

YleTeemalla ja Areenassa luetaan kaikki Tove Janssonin Muumikirjat.

Aivan huikeaa!

Kunnianosoitus Tovelle.

Kyllä niitä luettiin!!

Lapsille luettiin iltasaduksi kaikkea mahdollista, myös Muumit.

Muistan sen, että aina olisi haluttu luettavan lisää! 

Lukeminen ja laulaminen ovat lapsille parasta.

Satujen maailmasta löytyy viisautta jokaiseen päivään, meille kaikille!

Pakkasaamu

Pakkasaamun tunnelmia.

Talvi alkaa näyttää ja tuntua talvelta!

Lunta on kertynyt pikkuhiljaa,
mutta lumen paksuus lienee silti vain noin 20 senttiä.
Hyvin jaksaa kahlata!

Pakkasta on rapiat kaksikymmentä.
Puuta uuniin ja uuni lämpiämään. 

Kyllä täällä pärjätään!

Pakkanen!

Nallet seikkailee täällä syntysijoillaan odotellessaan pääsyä jonkun omaksi nalleksi...

Alkuvuosi on ollut täynnä ihan muita tehtäviä kuin nallentekoa. 

Pakkanenkin hillitsee Nalle-tallissa työskentelyä. Odotellaan, pian se aurinko jo lämmittää!

Luonnon kauneutta

Lämpötilan vaihtelut ovat kuorruttaneet joka paikan kauniiksi.

Lumikiteet ilmestyivät yhden yön aikana. 

En väsy ihailemaan ja ihmettelemään, mitä kaikkea kaunista luoto tarjoaa!

Kuuset pukeutuivat tikkuisiin pitseihin.

Vuoden ensimmäinen

Vuoden ensimmäinen nalle on tehty!

Se on Mustikka. 

Lyhytkarvaisesta ruskeasta mohairista ja tassunpohjat ovat sinistä nahkaa.
Silmät loistavat sinistä iloa.

Mustikka odottaa jo kovasti pääsyä pikkuisen ihanan ihmisen omaksi nalleksi.
Kulkemaan yhdessä elämän polkuja alusta alkaen.

Mummirakkautta ja nallerakkautta!

Myynnissä nalleja!

Nämä nallet etsivät kotia.

Nallejen esittelyt tässä;

Harmo, 8.9.2025

Pituus 31 senttiä, ruskeat silmät. 

Mohair harmaa, paksun kiharainen, tassunpohjat mustaa nahkaa.

Harmo vietti kesän keskentekoisena Ilomantsissa 'Karvavurrikka kaunoseni'- näyttelyssä.

Vierailijat saivat ehdottaa nallelle nimeä ja yksi ehdotus oli Harmo.

Harmo on lempeä ja rauhallinen nalle.

Se tykkää painautua ystävän kainaloon...

Ilmatar, 16.10.2025.

Pituus vajaat 30 senttiä, mustat silmät. 

Mohairkarva lyhyttä, maitokahvinruskeaa, tassunpohjat nahkaa.

Juuri kun nalle sai nimensä, väistyivät pilvet ja aurinko riensi toivottamaan nallen tervetulleeksi.

Ilmatar on sydämellinen nalle - täynnä  nallerakkautta. 

Jysky, Harmo ja Ilmatar.