Ilimoja on piellyt!

Pakkasia ja aurinkoa riitti nautittavaksi tai kärsittäväksi viikkoja...
Talvisia, valoisia maisemia. 
Pakkaslumen narskunta kävellessä on talven ääniä.

Sitten satoi ne maaliskuun odottelu-lumet.
Parin päivän aikana tuli vissiin kolmisenkymmentä senttiä.

Kevyttä pakkaslunta, kevyt kolailla ja lapioida.

Sitten tuli näitten lumien ensimmäiset suojakelit, suvisää.

Katoilta tippunutta lunta on saanut lapioida ahkerasti.

Tämmöinen talvi tähän saakka.
Nämä isäntäkuusi-kuvat on otettu peräkkäisinä päivinä!

Kevättä kohti!

Mustikka

Mustikka-nalle pääsi nimiäisissä pikkuisen omaksi nalleksi.

Pieni käsi ja pieni nalle -

Ja suuri, sydämen kokoinen mummikki-rakkaus...

Pakkasaamua

Pakkasaamua!

Hyvää Ystävänpäivää!

Ystävät, ovat.

Tärkeintä. Elämässä.

Perhe on tärkein ja siskot;

 ystäviä hekin kaikki ovat...

Ystävä kuulee hiljaisuudenkin läpi ajatukset, tunteet.

Eikä sanoja aina tarvita.

Ja vaikka nähdään harvoin, jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin...

Niin monta kannattelevaa halausta ja ajatusta, sanoja,
kuuntelua, ymmärtämistä, jakamista, lähellä oloa.
Olen siitä kaikesta ja jokaisesta ystävästä, rinnalla kulkijasta kiitollinen.

Tänään kävelin Konstan kanssa metsään;
pakkasessa ja aurinkokin vielä kulki mukana.

Sieltä sain taas voimalatauksen.
Metsän voimahalauksen.

Nalletarinoita

Ilmatar. 

Nallen persoonallinen luonne on nähtävissä nallen kasvoissa.

Mitä Ilmatar sinulle kertoo?

Tekijästä se on sydämellinen ja lempeä nalle.
Aurinko antoi nallelle tervetulotoivotuksen mukaan matkalle.

Kahta samanlaista nallea ei voi tehdä!
Jokaiselle nallelle tulee oma ja ainutlaatuinen ilme ja olemus. 

Siinä on nallentekijän kädenjälki, rakkaus ja taito.

Roihu ja Hymni. 
Pikkuiset nalleviikarit yhdessä ja ihan selvästi ne suunnittelevat jotain...

Helmikuu näyttää talvelta

Talvi on näyttänyt ihan kunnon entivanhan talvelta.

Lunta ei ole kertynyt kuin reilut parikymmentä senttiä, 

mutta pakkaslukemat ovat olleet reippaasti parinkymmenen kylmemmällä puolella. 

Uuninlämmitys on jokapäiväistä ja puita saa kantaa sisälle reilusti, että talo pysyy lämpimänä.

Polttopuusavotta on ollut aina intohimoni. 

Vuodenvaihteen harvennushakkuiden jäljiltä olen siedettävinä pakkaspäivinä ulkoillut metsässä. 

Olen karsinut pöllejä ja latvuksia ja kasannut niitä. 

Ihan parasta ulkona oloa ja hyötyliikuntaa!

Kun ilmoille emme voi mitään, pitää vain nauttia luonnon kauneudesta!

Välillä muistan ottaa Konstan kainaloon, kun lähden liikkumaan.

Pirtsakkaa ja kaunista helmikuuta kaikille!