Tänään ehdin metsään vähän akkuja lataamaan.
Ihmeesti metsässä kiire unohtuu ja ajatukset ottavat uuden suunnan.
Metsässä elämä saa oikeat mittasuhteet.
Siellä vain on niin hyvä hengittää ja kerätä voimia.
Niin on ollut aina.
Heti, kun menen metsään, rauhoitun.
Istuin tovin kuusen alla, ja mietin elämän kulkua.
Ja nyt illan pimeydessä metsän reunassa,
isäntäkuusen kannon kolosessa lepattaa kynttilälyhty.
Muistona kaikille ennen meitä menneille...
 |
| Paulo, Konsta ja Muisto seikkailemassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti