Viikonloppu hurahti nallenteon opettamisen parissa.
Kolme naista tuli tekemään omin pikku kätösin elämänsä ensimmäistä nallea.
Kun karva oli lopulta saatu valittua (se oli vaikea vaihe...), alkoi nallenosien leikkaaminen ja ompeleminen. Seuraavana päivänä, kun oli nallen täyttämisen aika, edellisen päivän ompelu-urakka tuntuikin kuulemma ihan helpolta työltä...
Lauantaina satoi, mutta sunnuntaina istuimme ulkosalla auringonpaisteessa täyttämässä nallea.
Puulastu pölyää käsitellessä, ulkona pölyt häviää tuulten mukana.
Tää näyttää ihan ankanpojalta...tuleekohan siitä tyttö- vai poikanalle?!
Silmät on nyt puudutettu, ja voidaan aloittaa silmien kiinnittäminen ilman kipuja.
Kuono, eli kirsu. Tästä tulee kyllä neiti eikä mikään Wilhelm!
Vähän ujostuttaa vielä, olo on kuin pesukoneesta tulleella...Nallentekele on aina hiukan hämmästyneen näköinen; kuka minut herätti??
Tässä met olemma.
Voitto, iloinen ja vahva, hiukan riehakas keltainen, viskoosista valmistettu nalle.
(Viskoosi olikin hyvä vaihtoehto villasta allergiakutinaa saavalle).
Suklaa, suloisen ruskea, vihreäsilmäinen hurmuri.
Vanilla, laulajanalle, oikea neiti sievänen suppusuineen. Muutamaa kainoa säveltä hän jo tapaili...
Muuten valmiit nallet, mutta täytettä vielä käpäliin ja vartaloon. Sitten olemme valmiit!
Samat nallekaavat: Ja kolme aivan omannäköistään, persoonallista ja ainutlaatuista nallea syntyi!!!
Vihreät, ihanat silmät ja Suklaa hurmaa kaikki!
Kiitos, nallenaiset! Lepoa tämä viikonvaihde oli tässä kevättöiden hulinassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti