perjantai 25. heinäkuuta 2014

Puintia riihessä . . .

Istuimme jälleen yhden ystävän kanssa riihessä.
Kun palasimme sieltä,
sanoin, että myö oltiin riihessä. Puimassa!
Melkein hyväksi maailma tulikin
taas yhdeltä reunalta.
Riihi antaa rauhalliset ja konstailemattomat
puitteet asioiden puimiselle.
Seinät kuuntelevat vaiti.
Että semmoistako elämä tänä päivänä on...

Illan varjoon himmeään...

 Se on kesän ensimmäinen keltainen.

Palava rakkaus tällä kertaa.
Ei Särkynyt sydän.

Kukonkannus; olihan se niin...

Ei, vaan se on Ritarinkannus, oikaisi sisko.
Eipä läpäisisi meikäläinen enää
puutarhakoulun kasvikurssia!
Suomalaiset ja latinalaiset nimet sujuivat
1981 kuin vettä vaan...
Pensashanhikki, Potentilla fruticosa;
se oli ensimmäinen, minkä opin muistamaan.
Ja sen latinankielinen nimi on kuuulemma muutettu,
sanoi eräs puutarhuri.
Ihan turhaa enää muistellakaan...
Horsma mi horsma.

Riihen räystäällä on joskus pesinyt
paritalo-pääskyset.
Mutta ei tänä kesänä.
Ovatko eksyneet muuttomatkalla...
Pesät odottavat valmiina.

Meillä on navetan räystään alle
kiinnitetty lautoja pääskyjen pesiä varten.
Sinne ne tulevat aina, kun on aika:
"Pääskysestä ei päivääkään."
Ilmeisesti ötököitä riittää niiden evääksi,
vaikkei karjaa enää olekaan.
Siis eläimet, lanta ja kärpäset kuuluvat yhteen...  

Ystävän riihi- tuliainen...
Varkaudesta oli löytynyt iso, vanha pärekori.
Kannellinen ja "välipohjallinen"...
Pohjassa lukee tikkukirjaimilla "Nyyssönen".
Nyyssösenä mie nyt tätä koppaa kuulutan!
Se on ihana.

Päretyöt ovat yksi kädentaidon näyte.
Niiden tekijää vain ei tänä päivänä
tahdo enää löytyä.
Ja jos löytyykin, ne päreet on irroitettu
taikka tehty vissiin koneellisesti.

Nykyisten korien päreet ei ole semmoisia,
mitä isä teki, vaan ne ovat sileitä ja
jotenkin tunteettomia.
Isä valitsi huolella männyn pärepuuksi,
ja puukon avulla irroitti päreet irti.
Päreissä oli elävä pinta, puunsyyt näkyivät.
Päreen paksuuskin vaihteli.
Niissä oli se käsityön jälki!
Monen monta työvaihetta siinäkin työssä,
ennenkuin pärekoppa oli valmis.
Isän valmistamia pärevasuja vaalin huolella.

2 kommenttia:

  1. Parempaa maailmanparannuspaikkaa ei olekaan kuin siun riihi. Sai siinä jyvät ja akanat ja nyyssösetkin kyytiä vaikkei riusat heiluneetkaan. Louhen taikavoimalla on hyvä mennä kohti pimenevää syksyä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ystäväni, illat ne vain pimenee... eli kyllä sitä kohti syssyä taas kuljetaan! Kesäisillä muistoilla jaksetaan! Parannellaan lisää seuraavan kerran!

      Poista