Sunnuntai- iltana menimme siskon
ja nuorison kanssa riihikahville.
Siellä olikin (taas) niin mukavaa olla,
että istuimme vain kohti iltaa
ja laskevaa aurinkoa.
Sitten hämäränhyssyyn ja hetken
elokuun pimeän viivähdykseen.
Yö oli leppoisa ja lämmin.
Tarinat kulkivat elämän laidasta laitaan.
Päätimme valvoa auringonnousuun saakka.
Edes yhden kerran kesässä!
Mie neuloin villasukan valmiiksi.
Yö siinä menee!
Ja siellä mustien seinien ympäröimänä
suunnittelin "Riihi"- villasukkamallistoa...
Illan viimeiset valon säikeet.
Tuuli on siivonnut...
Pitäisikö miunkii?
Viiru on valloittanut siskon sydämen.
Tai päinvastoin.
Viiru ei hakeutunut kenenkään toisen syliin
siskon meillä ollessa!
Kai se jo kertoo jotain...
Riihikissa!
Usva nousee...
Poijat väsähtivät.
Elokuulle!
Riihessä kuunneltiin Juicea.
Ja Eppu Normaalia.
Laulettiin mukana laulut alusta loppuun...
Tämä suomalainen musiikki iskee
jo kahteen sukupolveen.
Hyvin se musiikki riihessä soi.
Tämä Juicen kuva komeilee Lieksassa,
Reino- kaupan seinällä.
On kuin tutun tapaisi aina siellä käydessään!
Auringonnousua odotellessa, aamulla puoli viisi.
Kuopus löysi kostean lemmikin
timotein varresta,
jossa pörriäinen oli yöpynyt.
Ruispelto kuoriutuu öisestä kosteudesta.
Naapurin rypsipellon usvainen aamu.
Näkymä meijän "Louhentakana".
Yökaste virkistää kohti helteiseen päivään.
Auringon ensisäteet elokuun 4. päivän aamuna.
Kohti tätä päivää.
Lehmänlypsyaikaan...
Ja myö vain kömmittiin peiton alle
uinumaan muutamaksi tunniksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti