Martin pikkuserkku Mikkal

Kevättalvi on nalle- aikaa!
Jokunen nalle aina välillä valmistuu,
kun tekijä vain istuu ahkerasti Nalle-tallissa!
Peukaloon on ilmestynyt rakon alle uusi rakko;
silloin on pakko pitää nallen täyttämisessä taukoa.
(Se on lähes yhtä kipeä, kun aikoinaan
heinän seivästyksen aikoihin kämmeneen tulleet rakot;
jotka siis tulivat jo kerran rikkoutuneen paikalle...)

Hei, minä olen Mikkal.

 Kevään nalle.
Se istuu ikkunan ääressä odottaen
auringon pilkahdusta pilvien rakosesta.
Aurinko niin mukavasti lämmittää nallen sydäntä...
Ja kaveritkin kohta heräilevät talviuniltaan.

 Mutta vielä on paksut hanget auringon sulatella.

 Hangelta löytynyt: pudotettu, kadotettu, hävitetty.

Haaaa!
Maata näkyvissä!
Tiessä pälviä; jo kevät lupailee!

Venyttelyt auringolle, joka karkasi.

Tässä on Martti.
Ihan selvästi sukulaisia ovat he,
Mikkal ja Martti.
Martti viettää onnellisia nallenpäiviä
sitä rakastavassa kodissa.