Kotona jälleen...

Terveisiä Helsingistä.
Kokousreissu vähän venähti.
No tiesinhän mie sen; siskosessio oli suunnitelmissakin.
Kahden päivän kokouksen jälkeen ehdin tavata ystävää.
Sain auttaa joululiinojen ja verhojen ompelussa
ja samalla päivittää kuulumiset yötämöisiin.

Sitten seurasi sisko-konsertti-viikonloppu.
Joka sekin oli yllätyksiä täynnä.
Junasta purkautui siskon lisäksi myös siskontytär, ihanainen.
Siinäpä oli sulattelemista nuorimmalla siskolla,
joka ei tiennyt ollenkaan miun, eikä siskontytön tulosta...
Ei meinannut pysyä housuissaan...
Siskot voivat järjestää kivoja pikku-ylläreitä!

Kuvissa Tuija Ohvanaisen enkelit, jotka ovat lennähtäneet luokseni milloin mihinkin enkelin tarpeeseen... Sylissä miun pieniä nalleja.

Saimme nauttia Kulttuuritalolla Aino Vennan
levynjulkistamis-konsertista.
Hänen äänimaailma on lähellä sydäntäni.
Kauniisti soi joululevyn "Avaruus" ja muut laulut.
Loppuaika olikin sitten sitä siskoseuraa.
Neljä siskoa ja yksi nuori nainen.
Kälätystä.
Muistelemisia, unohtelemisia, erikseen ja yhdessä kokemisia.
Ja oi; siskontytöstä meinasi kuoriutua hurmaava ranskatar
aivan huomaamatta!
Ehdin tavata vielä yhtä ystävää, kun kerran niillä nurkilla olin.
Hyvältä maistui kahvit entisen Katajanokan vankilaan
perustetussa ravintolassa.

Talvi oli tullut kotomaisemiin poissaollessani.
Täysi talvi. Lunta ja pakkasta.
Kaunista!
Jääneekö pysyvästi?

Ja myös poissaollessani - oli tämän blogini hallintasivut
päivitetty uuteen uskoon...minulta mitään kysymättä!
Ja siitähän minä en pidä. Uudistuksista. Muutoksista.
Pihalla kuin lumiukko...
Eli taas uuden oppimista.
Sitähän tämä elämä;
kuten entinen Liperin maaseutusihteeri tapasi sanoa:
Uudelleen oppimista ja pois oppimista!
Kumpi lienee helpompaa.