torstai 9. helmikuuta 2017

Kuusimetsän kätköissä

Metsäkokemuksia Jyväskylästä ja omasta metsästä.
Ystävän kotikulman kaunis kuusi.
Mie niin rakastan kuusia!

Norjanharmaa kaveri Tepa pääsi metsälenkille.

Kierreltiin ystävän kanssa harvennushakkuulla.
Miehet olivat siellä täydessä työssä; isäntä hakkasi ja kaveri ajoi puuta.
Suomalaisen metsänomistajan talvityö!
Ja Tepa haistoi kaikenlaisia jälkiä, menosuunta oli aina ihan muu!

 Oman kuusikon harvennus näyttää tältä.
Lunta ei ole juurikaan haitaksi - latvusten karsimiseen ja kasaamiseen.
Pakkasella oksat napsahtavat helposti poikki.
Ja pihka tuoksuu!
Melkein voisin sanoa työn olevan nautittavaa...

Auringonvaloa;
ilon pilkahdus.

Hyvin mahtuvat kasvamaan.
Latvukset kohti taivasta.

Konsta, joka ei oikein malttanutkaan talviunille.

Metsään on jäänyt ainespuuta.
Kuivaa, lahoa vai unohtunutta...
Päätyvät polttopuuksi.

Pikkuhiljaa.
Etenee työ.
Ja päivät senkun pitenee, työaika lisääntyy.

2 kommenttia:

  1. Kiva kun ehdit meijän mehtän laitaa katsastaa ja kuviakin napsit huomaamatta! Komeaa on kuusikkosi,meillä aika karua, paikoin kosteaakin ja kasvu sen mukaista.Monenlaista työmaata mahtuu miesten koneiden eteen..

    VastaaPoista
  2. Auroinkoista ja metsäistä kevään odotusta sinne teidän nurkille!

    VastaaPoista