perjantai 10. maaliskuuta 2017

Kurkistus pukuhuoneeseen

Pelkkää vanhaa!
Pukuhuoneen istuinpenkkinä on kolpitsa.
Kolpitsa on vanha karjalainen kannellinen säilytys-makuupenkki,
jonka paikka oli uunin kupeella.
Niin se oli meilläkin vanhan uunin aikaan.
Ja parhaimmat päikkärit siinä saikin vedellä!
Ihan itse talonväki, kävijä tai talkoolainen.
Tai Saimi- täti, joka lauantai-illan saunomisen päätteeksi
nukkui siinä lämpimän uunin kupeessa aamuun...
Nyt kolpitsa, murteella "kolopihta", jatkaa pukuhuone-elämäänsä valkoisena.
Siinä on sopivasti säilytystilaa piilossa kannen alla.

 Pyyhkeille on äidin serkun perintölipasto-hyllykkö,
jonka vedin myös valkoiseksi.
(Toivottavasti en tule sitä katumaan...
mutta se oli vähän tyhjän panttina odottamassa paikkaansa.)
Ei ainakaan vielä ole Hilja-serkku tullut uniin kummittelemaan,
jos ei myöskään kiittelemään...
Oman metsän mäntyä seinissä; ne vain lakkasin uudelleen
ja katon maalasin valkeaksi: valoa!

Naulakkona puolikas heinäseivästä.
Tämäkin oli Hennan idea!
Mietin naulakonpohjaksi vanhaa lautaa tai heinäseivästä.
Ja koukkuina varastoon kertynyt valikoima sepän takomia; Joensuusta, Tallinnasta, mikä mistäkin.
Täydennetään seivästä, kunhan sopiva taottu koukku taas kohille sattuu!

Tulitikut säilyvät vanhassa puukipossa;
mikäpä käyttö lienee tällä ollutkin, kessukätkö...

 "Pukuhuone"- pääty.
Ja onpa siinä vanhusten välissä myös naapuriystävän antama tuoli; puuseppämiehensä tekemä.
Pelastin tuolin aikoinaan päätymästä vaihtolavalle...
Pukuhuoneen toisessa päässä ovat pakolliset lämminvesivaraaja ja pyykkikone.

Äidin toisen serkkusisaruksen perintöSinger päätyi mankelipöydäksi.
Kaikella on tarkoituksensa. Ja paikkansa.

Pitäähän se nallellekin olla oma paikka...
Vanha Martti pääsi seuraamaan saunatouhuja.
Haluaakohan se vielä löylyihinkin?

Pesuhuoneessa:

 Pesuhuoneen heinäseipäät...
Ihan vain seivässuoran vuoksi?

 Aika kiikkerähän tämä on, mutta olkoon.
Parannusehdotuksia on pohdinnassa.

 Heinäseivästä ja liettualaista pellavanarua...

Vaihtoehto koristekaakelille.
Silmäniloa.
Sitä tässä elämässä tarvitaan!

2 kommenttia:

  1. Ei huono, sanois Jorma Uotinen, ja niin sanon miekin. Mutta tuo "kolopihta" sai kyllä naurut aikaan...jotta mikä kolo ja mikä pihta ;) Vieläkin tunnen sen vanhan tuoksun nenässäni. Tuo naulakko on ihan paras kyllä.

    VastaaPoista
  2. Voi niitä muistoja ja tuoksuja! Nyt tuoksuu uusi puu ja maali!

    VastaaPoista