Reissuun lähtiessä puhuimme, että mitähän siitä tulee, kun mukana on viisi erilaista ihmistä.
Samaa sukua, samaa puuta, mutta eri maata...
Nauroimme, että yksi ottaa taksin kotiin, toinen bussin, kolmas pakenee erämaahan jne.
Mutta kyllä me samalla kyydillä tulimme takaisin kotiin saakka.
Yhteisellä polulla.
Pienien ja vähän isompien purojen ylityksiä.
Mie vältyin ajamasta pojan autoa paluumatkalla, kun onnistuin menomatkalla
ajaessani painamaan yhtä aikaa kaasua ja jarrua. (Se iso kenkä!)
Metsässä on tilaa kaikille.
Jättäytyy toisista jälkeen tai painelee edessä vauhdilla;
ja jo vain saapi olla itekseen.
Jokainen meistä tarvitsee sen oman tilan ja ajan.
Tytär suunnittelee jo seuraavaa vaellusta pohjoisessa, ihan yksin.
Pojalla on mielessä kalastusreissu Norjaan.
Moneskohan syksy se jo on.
Nuorin poika oli tyytyväinen, että lähti mukaan.
Teki niin hyvää.
Metsähoitoa.
Kaikille meille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti