Kun maalaistalon pihapiiriin kuuluu rivi aittoja, voi vain arvailla, että mitäköhän ne pitävät sisällään.
Pitävät.
Paljon.
Otin kahden päivän siivousurakan ja kävin läpi kolme aittaa.
Konmaritin.
Ja paljon sinne myös vielä jäi.
Monen sukupolven ja oman aikansa aarteita.
Poika kysyi, että löytyikö aarteita.
Ainoastaan aarteita!
Se on tätä synnyinsijoillaan elävän elämää;
mukana kulkevat ne edellisten sukupolvien tarinat - ja tavarat.
Olkoot siellä, aitan kätköissä.
Joku niitä taas joskus katselee.
Kun aitoissa nukuttiin lapsuudessani ja nuoruudessani, aitat siivottiin perusteellisesti joka kesä.
Nyt aitoissa ei enää nukuta, eli toimivat lähinnä varastona.
Siskojen kanssa kyllä siivouksen lomassa herkisteltiin aittamuistoja viesteillä...
Laitoin kuvan siskon poikakaverilleen neulomasta villapaidasta. Vastaus: Roskiin!
Elämä on.
Muistoja.
Villapaitoja.
Elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti