keskiviikko 7. lokakuuta 2020

Konsta ja Jehki Ruunaan koskien partaalla

Keltaisin lehdin koristeltu penkki hämyisenä aamuna Neitikosken kyljessä.
Aurinkoa odotellessa...

Näin lähelle tyrskyjä!

Ruunaan alueella ei ollut enää ruuhkaa; keväällä ja kesällä se on kuhissut retkeilijöitä.
Ja se näkyi siellä reiteillä; mikä hitto se saa ne tupakakoijat pudottamaan tumpit maahan...
Luulisi retkeilijöiden ja kalastajien olevan niin luonnonystäviä,
että myös se roskaamisen estäminen olisi hallussa.
Mutta ei.
Paskapäitä, mitä paskapäitä.

Konsta ja Jehki ja Neitikosken aallot.

Keltaisuus tippuu pikkuhiljaa maahan...

Heijastuksia...

Katseenvangitsija polun varrella.
Hän oli päättänyt valmistaa penkin näillä mutkilla...

Neitikosken yläjuoksulla.
Koskenlaskuun soutanut veneporukka nähtiin täältä kauempaa.
Veneen keikkuminen koskessa näytti hurjalta!

Hyö kalastelivat hiljakseen.
Tulleeko sitä mitä?
No, kokemuksia ainakin!

Ruskan rakastaja!

Elämän mutkia.
Kahden yönseudun ajan Ruunaan Retkeilykeskuksen mökissä ja maastoissa.
Eihän ne mutkat siitä oienneet, mutta kun niitä vähän kopasee,
niin huomisia päin on taas helpompi jatkaa.

 

2 kommenttia:

  1. Ihana penkki, ei haittaa vaikka olis käynyt Viipukan lanttukukkoa evääksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih-hih. Niinpä. Viipukan lanttukukot ostimme kotimatkalla torstaina! Sen päivän kukot oli kaikki jo myyty ja me saimme "huomisen" kukkoja, jotka oli just otettu uunista! Tulikuumia ja ne käärittiin paksuun sanomalehteen hautumaan... Olihan se hyvää sitten kotona illalla!!

      Poista