Puolukkaviikonloppu

Takana on perinteinen syksyn puolukkareissu Lieksaan. 

Siskon kanssa ihmeteltiin, että eivätpä ole vuodet siskoksia, kun puolukat olivat vähän hakusessa. Saimme kuitenkin ahkeroitua muutaman sankollisen.

Metsät ovat yhä mustikoita pullollaan!

Vähän olivat jo laimean makuisia, mutta ihan hyviä pistellä suuhun...

Nuotiotulia,  kahvinkeittoa ja letunpaistoa...

Elämän suuria kysymyksiä ilman vastauksia, eli pohdintaa - kuten aina.

Isoja ja pieniä ilon pisaroita.

Ja sitten satoikin jo koko päivän ja yön!

Kahvipannu, joka pestään vain sisäpuolelta!

Saunapolku.

Veden vähyys purossa ihmetytti, mutta saunavedet kannettiin lähteestä.

Pielisen vedenpinta on niin matalalla, että paikalliset eivät muista vastaavaa olleen.

Metsästä kotiutuminen takaisin sivistyksen pariin tehtiin hitaasti.

Ajettiin Kontiovaarantie ja ihailtiin jyrkkiä rinteitä.
Kuljettajalle erittäin haastava tie, kun samalla pitää yrittää pysyä kapealla tiellä ja ihailla maisemia...

Maisemat kohdillaan.

Käytiin myös kokemassa vanha Vornantie eli Museotie.
Olin joskus 80-luvulla ajanut sen isän kanssa. Hän halusi muistella vanhoja linja-automatkoja...

Siellä oli vuoden 1808 taistelujen muistomerkki.

(Aina on tuo itäinen naapuri jaksanut sotia.)

Museotien varrelta löytyi myös viehättävä Maitolaituri-galleria,
jossa oli muun muassa tämä herttainen tiffanytyö "Karhu ja mehiläispesä".