Lieksassa

Eevert pääsi mukaan Lieksaan.
Vietin siellä ystävän luona rentouttavan
päivän viikonloppuna.
Pielisen rannalla.
Harmaassa pilvisessä päivässä.

Menomatkalla mielessä soi
Huojuvan Ladon laulu "Lieksan tyttö"...

Turvallisesti turvavöissä,
vaikka Eevert meinasikin kiivetä jatkuvasti
katselemaan maisemia ikkunasta...
Miihkali ja Konsta kokenutta matkaseuraa.

Miitri sai kodin Pielisen rannalta.
Tänne se kuulemma olikin ollut tulossa.
Se oli jäänyt ystävän sydämeen jo kauan sitten.
Hyvin se sopeutui toisten nallejen seuraan.

Käveltiin Pielisellä, kierrettiin pieniä saaria.
Lumi ei ollut haittana sielläkään.
Jäälle jäi vain kevyet jäljet askeleista.
Ulkoilijoita ja hiihtäjiä oli paljon ladulla,
joka kiersi rantoja pitkin.

Miihkali, Eevert, Miitri ja Konsta
nauttivat maisemista.
Kolille matkaa n. 25 kilometriä,
sinne vastarannalle.
Pimeässä Kolin laskettelurinteen valot
näkyvät Lieksaan asti.

Ensiaskeleet Lieksassa...
(Kaulaliina puuttuu nallelta!
Rusetti ei paljoa pakkasessa lämmitä..)

Ihania vanhoja ja paksuja mäntyjä.
Eevert piiloutuu rungon väriin...

Onneksi jään paksuus jo vähintään 30 cm,
ei minuakaan pelottanut liikkua...

Seikkailupaikkoja ystävän lapsuusmaisemien saarissa.

Niin pieniä saaria, ettei mökki mahtuisi!
Mutta nallet mahtuivat.

Vanhoja asumuksen kivijalkoja.

Yläharmaus ja alaharmaus, välissä ranta.

Eevert nautti!
Luvattu oli, että se pääsee reissaamaan
miun mukana vähän maakunnassa.
Ei mikään turha lupaus!
Vähän olisi haluttanut ajaa takaisin kotiin
Kolin jäätietä pitkin, mutta pimeässä
yksin ajaminen jäällä ei innostanut.
Jos olisi ollut joku mukana jakamaan se tunnelma,
kauhunsekainen sellainen, niin sitten olisin ajanut.
Pari kertaa olen aiemmin Kolin jäätien ajanut läpi,
- se on aikamoinen kokemus!!
Matkaa jäätietä pitkin Lieksan Vuonislahdesta
Kolille kertyy n. 7 km.
Se avattiin tänä talvena käyttöön viime lauantaina.