Knuuti, vähän kummallinen

Silmien kiinnittäminen näyttää siis tältä...

... kamalan näköistä touhua.

Pitkä neula läpi pään.
Sinne ne silmien kiinnityslangat
solmitaan niskaan tiukasti.
Langat pujotetaan vielä päähän eri suuntiin.
Pitäisi pysyä, katseen kestävät.
Silmät ovat lasia,
eli ei niitä kannata hampailla kokeilla...

Päätin sitten parturoida Knuutin kuonon.
Knuutin karva on paksua, kiharaista ja pyörteistä,
tummanruskeaa ja mustaa.
Ennen parturointia ei oikein
saanut sen naamasta mitään selvää...

Knuuti ja  Konsta on tehty samalla mallilla.
Aina niistä tulee erilaiset.
Knuutin kuono tuli jotenkin pitempi ja kapeampi...
Onko se joku mustakarhulainen?

Konsta on vähän pidempi,
koska sen jalat on kiinnitetty liian alas...
Se miun rakas lonkkavikainen!!
Onko se niin, että se pieni vika vasta
tekeekin nallesta ainutlaatuisen?

Aika jämyjä ovat muodoltaan.

Vähän pitää vielä siistiä pikaparturointia...
Knuuti maastoutuu hyvin ruskeisiin koivunlehtiin.

Mikäs tässä ollessa,
kevätauringon lämmössä, koivun kyljessä.
Linnut laulaa konserttiaan.

 Tutustumista.

Konsta, vanha kelmi
ja konstailematon uusi Knuuti,
joka hakee vielä identiteettiään...

Minne matkani viekään?
Jää nähtäväksi!

Sain suusanallista palautetta nalleista
Käsityöyhdistys Lipin kokouksessa.
Että tekemäni viimeaikaiset nallet
ovat kaikki niin kilttejä!
Ulpukkakin niin säyseän oloinen, pläääh!
Muinoisella Mikaelilla, sillä sentään on munaa!!
Sanoin, että niistä kun tulee semmoisia, kuin tulee.
Kilttejähän noista on tullut.
Minkäs sille mahdat.
Nauruksihan se meni.
Olisiko Knuutilla enemmän munaa...